Toimistoja ratsataan, työntekijöitä lavastetaan rikollisiksi. Viranomaiset hankaloittavat työntekoa ja työntekijät joutuvat pelkäämään pidätystä tai vankeutta.
Ihmisoikeusjärjestöissä työskentely on riskialtista.
– Sisarjärjestömme johtaja on vankilassa Valko-Venäjällä, kertoo Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattila.
Monissa maissa Mattilan kollegoiden sanomisia käytetään heitä vastaan ja työhön liittyy henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvia riskejä.
Onneksi Suomessa työtä saa tehdä pääasiassa rauhassa.
– Joissain maissa viranomaiset asettavat kapuloita rattaisiin, mutta kotimaiset viranomaiset arvostavat ihmisoikeusjärjestöjä – saamme olla kriittisiäkin heitä kohtaan ja silti toimimme samoissa pöydissä, Mattila kiittelee.
Kotimaisille ihmisoikeusjärjestöille haasteena on yksityishenkilöiden välillä aggressiivinenkin lähestyminen ja kirjoittelu. Vaikka uhkailu on harvinaista, se otetaan vakavasti.
– Olemme yhteistyössä muun muassa poliisin kanssa. Kaikista laittomista uhkauksista tehdään rikosilmoitus, ja jokainen työntekijä on koulutettu turvallisuuskysymyksissä. Turvallisuus on järjestön vastuulla, ei yksittäisen työntekijän, Mattila toteaa.
Suomessa negatiivista huomiota keräävät erityisesti kotimaiset ihmisoikeuskysymykset.
– Sananvapaus Venäjällä ei tule niin iholle kuin oikeudet Suomessa. Nettikirjoittelua aiheuttavat aina naisiin kohdistuva väkivalta, maahanmuuttajien oikeudet ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeudet.
Samaa sanoo Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson. Nettikirjoittelu on hänellekin tuttua.
– Jos googlaan oman nimeni, niin Hommafoorumilla on painokelvotonta tavaraa.
Aina uhkaava käytös ei kuitenkaan jää kirjoitteluun.
– Turvapaikanhakijoihin liittyvän kampanjan aikana vapaaehtoisia neuvottiin, miten pitää käyttäytyä, jos aggressiivinen henkilö tulee vastaan. Myös maahanmuuttokeskusteluun olemme hankkineet turvamiehen, Johansson kertoo.
Johansson on työskennellyt Amnestyssa vuodesta 1990. Tänä aikana järjestön yhdelle työntekijälle on jouduttu myös hakemaan niin kutsuttu turvakielto. Turvakiellossa olevan henkilön osoite- tai kotikuntatietoja ei maistraatin määräyksestä saa antaa väestötietojärjestelmästä muille kuin viranomaisille.
Epämiellyttäviä tilanteita ei tule Johanssonin mukaan kuitenkaan kovin usein vastaan.
– Ei kannata liioitella työn vaarallisuutta. Suurimmaksi osaksi me pystymme työskentelemään täysin turvallisesti.
Yli kahdenkymmenen vuoden aikana Johansson kertoo saaneensa “ehkä kaksi” uhkaukseksi luokiteltavaa kirjettä.
Haasteita vastuukysymyksiin tuo myös suuri vapaaehtoisten määrä. Amnestyllä heidät esimerkiksi vakuutetaan matkoilla, mutta lakikoulutuksia ei Johanssonin mukaan järjestetä.
– Amnesty ei vie aktivisteja vaarallisiin paikkoihin. Käymme harvoin ulkomailla, mutta olemme esimerkiksi olleet tukemassa pride-marsseja Baltian maissa.
Johansson oli itse viime kesänä Vilnassa marssilla. Mukana oli muutama vapaaehtoinen Suomesta.
– Olin yllättynyt, että turvallisuus otettiin huomioon kaikessa liikkumisessa. Mutta ylimitoitettu turvallisuus on parempi kuin liian löysä, hän toteaa.
Syyte linkistä nettisivuilla
Kovin dramaattista ei järjestöjen arkipäivän toiminta kuitenkaan ole.
Suomessa on Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan yli 135 000 rekisteröityä yhdistystä, joiden toimialat vaihtelevat nuorisotyöstä ympäristöjärjestöihin. Kaikkien näiden yhdistysten hallitusten jäseniksi haluaville tai hallituksissa toimiville yksityishenkilöille lakiasiat eivät välttämättä ole kovin tuttuja.
Mutta suuri osa yhdistyksistä ei toimi poliittisesti arkaluontoisten teemojen parissa, vaan niiden toiminta liittyy esimerkiksi liikuntaan ja muuhun harrastustoimintaan. Tärkein kysymys lieneekin tällöin sen määrittäminen, mihin asti luottamustehtävissä toimiva joutuu ottamaan vastuuta järjestön jäsenten toimista tai esimerkiksi järjestön kiinteistön alueella tapahtuvista tapaturmista.
Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Heikki Halila antaa esimerkin.
– Jos liukkaana talvena yhdistyksen kiinteistön alueella liukastellaan, voidaanko hallituksen jäseniltä vaatia korvauksia?
Hän kertoo, että monissa suurissa järjestöissä hallituksen jäsenille on ryhdytty hankkimaan vakuutuksia korvausvastuun varalle.
Järjestöjen ja hallitusten jäsenten asettaminen oikeudelliseen vastuuseen jäsenten toiminnasta on kuitenkin hyvin harvinaista.
Yksi tällainen tapaus liittyi vuonna 2009 eläinoikeusaktivistien suomalaisilla sikatiloilla kuvaamaan materiaaliin, josta nousi kohu.
Asianajaja, varatuomari Markku Fredman edusti oikeudessa Oikeutta Eläimille -järjestön hallituksen kahta jäsentä, joita syytettiin kunnianloukkauksesta, koska järjestön verkkosivuilta löytyi linkki www.sikatehtaat.fi-sivulle.
– Merkittävää on, että Suomesta ylipäätänsä löytyi syyttäjä, joka nosti syytteet yhdistyksen hallituksen jäseniä kohtaan sillä perusteella, että heidän olisi pitänyt ryhtyä toimiin, jotta yhdistyksen sivuilta olisi poistettu linkki toiselle sivustolle, Fredman toteaa.
– Jos puututaan sananvapauden käyttöön laajasti tekijöiden ulkopuolella, se on uhka länsimaisen yhteiskunnan perusarvoille.
Syyte kaatui lopulta.
Laiton toiminta ei oikeuta lakkauttamaan yhdistystä
Professori Halila kertoo, että Suomessa yhdistysten toimintavapauteen ei puututa kuin erittäin harvoin.
– Yhdistys, joka toimii olennaisesti lakia tai hyviä tapoja vastaan, voidaan lakkauttaa, mutta se on harvinaista.
Esimerkiksi okkultisti ja uusnatsi Pekka Siitoimen yhdistys on lakkautettu.
– Myös esimerkiksi Dallapé-orkesteri ry:n toiminta on aikanaan lakkautettu tuomioistuimen toimesta, koska kyse ei ollut aatteellisesta yhdistyksestä, vaan keikkabändin toiminnasta, Halila sanoo.
Hänen mukaansa ei hevin kuitenkaan reagoida, vaikka toiminta olisi olennaisestikin lainvastaista.
– Moottoripyöräjengejä voitaisiin lakkauttaa yhdistyslain perusteella. Mutta mikä on yhdistyksen ja mikä yksilön lainvastaista toimintaa? Halila kysyy.
– Vaakakupin toisessa päässä on yhdistymisvapaus. Esimerkiksi palkansaajajärjestöt ovat järjestäneet laittomia lakkoja, mutta ei SAK:ta tai Paperiliittoa lakkauteta sen takia.
Asianajaja Fredman pohtii, että jos järjestöjen hallituksia lähdettäisiin haastamaan oikeuteen herkemmin, yhdistystoiminta kärsisi.
– Mistä löytyisi ihmisiä luottamustehtäviin, jos hallituksen jäsenet joutuisivat vastuuseen siitä, että joku muu tekee yhdistyksen nimissä laittomuuksia?
Järjestötoiminta ei hänen mukaansa aina ole myöskään luonteeltaan ylhäältä johdettua.
– Järjestö voi olla hyvinkin hajanainen. Esimerkiksi Oikeutta Eläimille on ikään kuin verkosto.
Rikosoikeudellinen vastuu aina henkilökohtainen
Vaikka järjestöt näkevät vaivaa suojatakseen työntekijöitään ja vapaaehtoisiaan esimerkiksi laittomilta uhkauksilta, nyrkkisääntönä voidaan pitää seuraavaa: mahdollisista laittomista toimista vastaa aina yksilö itse, vaikka toiminta olisi järjestön organisoimaa.
Esimerkiksi ympäristöjärjestö Greenpeacen arktista öljynporausta vastustaneeseen kampanjaan liittynyt mielenosoitus Petsoranmerellä syyskuun 18. päivänä johti Arctic Sunrise -aluksen kyydissä olleiden aktivistien, työntekijöiden ja toimittajien syytteisiin ja useiden kuukausien tutkintavankeuteen.
Suomessa erityisesti aktivisti Sini Saarelan kohtalo puhutti ja julkisuudessa spekuloitiin, höynäytettiinkö “sinisilmäinen blondi” mukaan toimintaan.
Tuskin. Saarela on kokenut aktivisti. Mutta vaikka hänet olisikin niin sanotusti huijattu mielenosoitukseen ja öljynporauslautalle kiipeämiseen, sillä ei olisi ollut lainopillisesti mitään merkitystä, muistuttaa Halila.
– Oikeudessa ei voi vedota siihen, ettei tiennyt jonkin asian olevan laitonta.
Greenpeace myös pitää huolen siitä, että aktivistit tietävät, mihin lähtevät.
Greenpeace Nordicin virkaa toimittava ohjelmajohtaja Sini Harkki kertoo, että järjestön mielenosoituksiin liittyy aina arvio oikeudellisista seuraamuksista.
– Teemme riskianalyysit, ja aktivisteille selvitetään tyypilliset seuraamukset tämän tyyppisistä mielenosoituksista sekä siitä, mikä on pahin mahdollinen skenaario.
Tiedossa oli, että viranomaiset todennäköisesti puuttuisivat kiipeilyyn – ainoastaan syytteiden laatu tuli yllätyksenä: kukaan ei osannut arvata, että toimintaa pidettäisiin merirosvouksena. Tämä tarkoittikin järjestölle kallista suuroperaatiota.
Suuren julkisuuskampanjan lisäksi Greenpeace maksoi vangituista yli miljoonavakuudet, ja järjestö huolehti syytettyjen oikeudenkäyntikuluista ja oleskelusta Pietarissa tutkinnan ajan.
Vastoinkäymisistä huolimatta kampanja on kuitenkin ollut Greenpeacen kannalta onnistunut. Vankilassa viruneet aktivistit päätettiin armahtaa perustuslain 20-vuotispäivänä, ja arktinen öljynporauskin nousi yhdeksi suurimmista valtakunnan keskustelunaiheista. Järjestön toiminta voi tapahtuneista oikeustoimista huolimatta jatkua kuten ennenkin.
Venäjä antoi piut paut merioikeudelle
Syyskuun 18. päivän piti sujua ihan toisin.
Ympäristöjärjestö Greenpeacen Arctic Sunrise -alus oli lähtenyt liikkeelle Norjasta viikkoa aikaisemmin kyydissään miehistöä, aktivisteja, kampanjatyöntekijöitä ja valokuvaajia. Tarkoituksena oli protestoida Petsoranmerellä sijaitsevalla öljy-yhtiö Gazpromin öljylautalla arktista öljynporausta vastaan. Mukana oli myös suomalainen Sini Saarela.
Samanlainen mielenosoitus oli sujunut edellisenä vuonna hyvin: rannikkovartiosto tuli paikalle, ja kun Greenpeace ilmoitti lähtevänsä, he toivottivat hyvää matkaa. Nyt kävi toisin.
Aktivistit pidätettiin ja alus hinattiin Murmanskiin ja takavarikoitiin. Laivalla olleille luettiin syytteet merirosvouksesta. Niitä pidettiin kansainvälisessä keskustelussa rankasti ylimitoitettuina ja vaikeasti perusteltavina. Myöhemmin syytteitä lievennettiinkin, mutta tutkintavankeus kesti kuukausia.
Hollanti nosti marraskuun alussa kanteen Venäjää vastaan kansainvälisessä merituomioistuimessa kolmenkymmenen Greenpeace-aktivistin vapauttamiseksi. Merioikeus päätti muutama viikko myöhemmin, että Venäjän tulee vapauttaa aktivistit ja palauttaa alus. Venäjän mukaan merioikeudella ei kuitenkaan ole tuomiovaltaa asiassa.
Aktivistit armahdettiin hieman ennen joulua Venäjän parlamentin hyväksymän lakimuutoksen perusteella. Greenpeacessa armahdukseen suhtaudutaan ristiriitaisin tuntein, sillä järjestö ei koe aktivistien syyllistyneen rikokseen. Suomessa kansalaiskeskustelua herätti ministeri Ville Niinistön aiheeseen liittyvä blogiteksti, jossa hän kommentoi koko pidätyksen olleen kyseenalainen kansainvälisen merioikeuden kannalta.
