Jarmo Lähteenmäki peräänkuuluttaa sosiaalista Eurooppaa

Palkansaajakeskusjärjestöjen Brysselin toimiston KEY-Finlandin johtajana aloittava Jarmo Lähteenmäki nousi ”Brysselin-junaan” vuoden 2003 syksyllä uteliaalla ja odottavalla mielellä. Hän oli toiminut kymmenen edellisen vuoden ajan Paperiliiton puheenjohtajana, ja nyt oli aika tutustua lähemmin unionin toimintatapoihin. Brysseliin tultuaan Lähteenmäki suoritti työnsä ohella LL.M-tutkinnon ja teki loppuun suomalaisen kollektiivisen työoikeuden muutostekijöitä käsittelevän lisensiaattityönsä.

KEY-Finland on suomalaisten palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n, STTK:n ja AKAVAn yhteinen elin, joka edustaa noin kahta miljoonaa palkansaajaa. Sen päätehtävät ovat suomalaisten palkansaajien etujen valvominen EU-asioissa ja unionia koskevan tiedon levittäminen taustajärjestöille. KEY-Finland seuraa työmarkkinakysymyksiä unionin toimielimissä yhteistyössä suomalaisten palkansaajajärjestöjen kanssa ja toimii edunvalvojana ja tiedonvälittäjänä.
Toimistossa työskentelee tällä hetkellä johtaja, assistentti ja vierailijaohjelmaan osallistuva vaihtuva henkilö. Lähteenmäki kertoo, että työsarkaa riittää. Hänen työnsä painopisteinä ovat olleet ensinnäkin yhteydenpito Suomeen ja osallistuminen suomalaiseen keskusteluun ja toiseksi suhteet komissioon, Euroopan parlamenttiin ja Suomen EU-edustustoon.

Suomen kilpailuvalttina oltava osaaminen

– Suomen on vaalittava EU:ssa omia vahvuuksiaan, kuten koulutusta, korkealaatuista työtä, teknologiaa ja terveydenhuoltoa, Lähteenmäki toteaa. Työvoiman hinnalla Suomi ei pysty kilpailemaan uusien jäsenvaltioiden kanssa, mutta valttikorttina on oltava hyvä koulutus ja sen myötä osaaminen ja innovaatiot. Esimerkiksi paperiteollisuudessa tulevaisuuden mahdollisuuksia ovat muun muassa älypaperi ja älylaatikot ja muualla teollisuudessa bioteknologia ja nanoteknologia.

– Suomen suuria kysymyksiä tulevaisuudessa ovat, miten saadaan säilytettyä työpaikat ja lisättyä niitä, kestääkö nykyinen veropohja ja riittääkö melko yksipuolinen teollinen rakenne. Muutospaineita on kaikkialla; nyt kuntien palvelurakennetta on jo muutettu, ja uudistukset ovat edessä myös työmarkkinapuolella. Suomalaisen työelämän toimintamallit joutuvat koetukselle globalisaation edetessä, ja muutoksiin on varauduttava, Lähteenmäki pohtii.

Globalisaatio on auennut Lähteenmäelle Brysselissä työskentelyn aikana konkreettisesti. Globalisaatio vääntää Euroopan, niin kuin koko maailman, rakenteita uuteen muotoon. – Kun Kiina on nyt valtaamassa Afrikkaa, onko seuraavaksi Euroopan vuoro? hän kysyy. Toisaalta myös ”lokaali globalisaatio” EU:n sisällä on tietynlainen uhka, mikä näkyy esimerkiksi siinä, miten paljon työpaikkoja on siirtynyt uusiin jäsenvaltioihin. Korvaavien työpaikkojen luominen onkin Suomessa nyt ydinkysymys.

– Todennäköisesti työvoimapula koettelee tulevaisuudessa Suomea nykyistäkin enemmän, Lähteenmäki arvelee. Tämän vuoksi pitäisikin pystyä aktivoimaan työttömänä olevat ihmiset ja saada heidät työelämään. Suomi ei ilmeisesti ole niin houkutteleva maa, että tänne alkaisi virrata työntekijöitä EU:n uusista jäsenmaista. Todennäköisesti Suomi joutuu turvautumaan uudenlaiseen aktiiviseen maahanmuuttopolitiikkaan, hän jatkaa.

EU-junassa satsattava matkanteon laatuun

Yhteistä eurooppalaista yhteiskuntamallia ei ole, vaikka siitä iskulauseenomaisesti paljon puhutaankin, ay-vaikuttaja toteaa. Näin ollen ei ole myöskään eurooppalaista työmarkkinamallia. Pohjoismainen, sosiaalisia kysymyksiä painottava työelämän malli on vain yksi unionissa käytössä olevista lähestymistavoista.

Eurooppalaisesta työmarkkinamallista, tai ainakin pyrkimyksistä sellaisen luomiseen, kertovat kuitenkin muun muassa ehdotukset palveludirektiiviksi ja työaikadirektiiviksi. Vuosia muovattu ja kiistelty ehdotus uudeksi työaikadirektiiviksi kariutui lopulta marraskuussa, kun ministerineuvosto hylkäsi Suomen esityksen. Ay-väen edustajan mielestä direktiiviluonnos oli alusta asti epäyhtälö, koska eri kulttuurien välillä on liikaa kitkaa näissä kysymyksissä. Suurin epäkohta esityksessä oli hänen mielestään opt out -mahdollisuus eli mahdollisuus poiketa 48 enimmäisviikkotunnin työajasta.

Myös palveludirektiivistä väännettiin pitkään kättä. Palveludirektiiviä ja työoikeudellisia säännöksiä ei ole kyetty sovittamaan yhteen. Nyt vaikuttaa Lähteenmäen mukaan siltä, että lopulta hyväksytty direktiivi ei ratkaisevasti vaikuta työoikeudelliseen sääntelyyn. On todennäköistä, että komissio ryhtyy seuraavaksi laatimaan palveludirektiiviin liittyviä alakohtaisia ehdotuksia, koska lopullisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jätettiin monta palvelualaa.

EU-juna tarvitsisi Lähteenmäen näkemyksen mukaan veturinkuljettajan, vahvan henkilöhahmon johtajakseen. Ei Blairista eikä Chiracista tullut uudistuskykyistä unionin johtohahmoa. Tulisi niin ikään päästä selvemmin yhteisymmärrykseen siitä, mihin suuntaan halutaan kulkea.

– EU-junassa talouden vaunu on aina ollut poliittisen, sosiaalisen ja työelämän vaunujen edellä. Kansalaisyhteiskunnat ovat ajaneet määrätietoisesti sosiaalista Eurooppaa, mutta sen kehittäminen on jäänyt liikaa juhlapuheiden tasolle, Lähteenmäki toteaa. Ay-liike haluaakin tuoda sosiaalisen ulottuvuuden vahvemmin esille EU:n päätöksenteossa: matkustajat ovat tärkeimpiä! Kilpailukyky on yksi unionin päätavoitteista, mutta onhan selvää, että työelämän sääntöjen kehittäminen ja työntekijöiden aseman kohentaminen parantavat puolestaan kilpailukykyä.

EU-lainsäätäjä on ollut kovin tuottelias: normeja on annettu joka lähtöön ja joka asemalle. Lähteenmäki korostaa, että minimiturvasäännöksiä ei ole koskaan liikaa, sosiaalisten ja työelämän perusnormien muodostama turvaverkko on kiistattoman tärkeä. Jäsenvaltioiden lainsäädäntö vaihtelee suuresti esimerkiksi juuri työoikeuden alalla, ja yhteisistä vähimmäissäännöksistä sopiminen on ratkaisevan tärkeää liikkuvan työvoiman Euroopassa. Sen sijaan Lähteenmäen mielestä on kyseenalaista, tarvitaanko esimerkiksi elinkeinopolitiikassa ja maataloudessa näin yksityiskohtaista sääntelyä.

– Kymmenen Keski- ja Itä-Euroopan maan laajentuminen on onnellisesti takana. Mutta unionin toimintaan tarvitaan perusteellisia muutoksia, sillä eihän laajentuminen voi olla EU:n päällimmäinen tehtävä, Lähteenmäki pohtii. Määränpään tunteminen ja siihen pääseminen on yhtä tärkeää kuin uusien matkustajien ottaminen. Uusia matkustajia on poimittu mukaan varmaankin liian kovalla vauhdilla, ja nyt tarvittaneen hengähdystaukoa.

Perustuslakisopimuksen kaatumisesta huolimatta juna jatkaa matkaansa, mutta ilman rakenteiden uudistusta juna alkaa töksähdellä. Hyvän kuljettajan lisäksi tarvitaan yhteiset tavoitteet, vankat raiteet ja selkeät reitit. Ilman näitä puitteita matka on nykivää ja juna heiluu eri tuulien mukana.

Lähteenmäen mielestä EU:ssa ei saisi takertua nykyhetkeen, vaan on tärkeää katsoa myös tulevaisuuteen: Mitä Euroopassa on kymmenen vuoden kuluttua? Miten siihen voidaan nyt vaikuttaa? On varauduttava globalisaation tuomiin muutoksiin ja uskallettava tehdä tulevaisuuteen suuntautuvia poliittisia päätöksiä. EU-juna ei saa junnata paikoillaan, vaan sen on kuljettava eteenpäin kohti yhä sosiaalisempaa Eurooppaa.

Jarmo Lähteenmäen Brysselin-pesti on pian takana, ja hän nousee vuoden vaihteessa Helsingin-junaan. Jo aiemmin Suomeen kotiutuneet vaimo ja lapset ovat jo Helsingissä, jonne hän aikoo perustaa lakiasiaintoimiston. Kotiin viemisinä Brysselistä hänellä on EU-instituutioiden tuntemusta, kohentunut kielitaito, uusia ystävyyssuhteita sekä uusia näkökulmia niin EU:hun kuin Suomeenkin – ja tietysti paljon belgialaisia konvehteja.