Jenni Hirston harrastuksesta kehkeytyi merkityk­sellinen työtehtävä

Jenni Hirstolle on ollut pitkään selvää, kuinka tärkeää työtä SPR tekee. Nyt hän on saanut olla jo seitsemän vuotta osa tätä isoa avustustoiminnan yhteisöä.

Aamuvirkku Jenni Hirsto ei ole, ja sen tietävät myös työkaverit. Kaupunkipyörällä hän siirtyy Helsingin Töölöstä Tehtaankadulle yleensä kello yhdeksän jälkeen. Kotona aamukahvin äärellä hän on toki jo katsonut akuutit työasiat ja on saattanut soittaa jokusen puhelun.

Yleensä aamupäivän aikana Hirsto lukee sähköpostit ja tarkistaa, mitä töitä on kesken, mikä on sopimusten tilanne ja mitä kirjeposti on tänään tuonut. Iltapäiväksi hän ajoittaa hankalat ja keskittymistä vaativat työt. Paras aikaväli tähän on kello 17–18, jolloin toimistolla on hiljaisempaa.

Työni on itsenäistä asiantuntijatyötä, ja päätän itse, miten aikani käytän.

– Työni on itsenäistä asiantuntijatyötä, ja päätän itse, miten aikani käytän. Tämä sopii minulle oikein hyvin. Palavereita on vähän, vain muutamia viikossa. Näin siksi, että minua ei tarvita suunnittelussa. Saan valmista eteeni, ja terävöitän asioita siinä vaiheessa.

Laadukkaiden sopimusten varmistaja

Hirsto toimii Suomen Punaisessa Ristissä (SPR) lakimiehenä. Iso osa hänen työpanoksestaan kohdistuu sopimuksiin, joita hän käsittelee reilusti yli sata vuodessa. Sopimukset liittyvät yritysyhteistyöhön, kampanjoihin, keräyksiin ja SPR:n omiin toimintoihin, kuten Nuorten Turvataloihin, Ensiapuyhtiöön ja Kontti-kierrätystavarataloihin.

– Sopimuksia on laidasta laitaan, ja valtaosa niistä käy käsieni kautta. Tehtäväni on varmistaa, että asiat ovat kohdallaan. Asiakirjan tulee ilmentää sitä, mitä on haluttu sopia. Sopimuksen sivumäärä ei korvaa laatua.

Yksi Hirston tehtävistä on ohjata henkilöstöä asiakirjojen teossa ja oleellisissa yksityiskohdissa. Hän tekee myös erilaisia malliasiakirjoja, muun muassa sopimuspohjia sekä lahja- ja kauppakirjoja.

– Ohjaus vähentää omaa työtäni. Pidän pohdinnasta ja papereiden pyörittelystä, enkä kaipaa introverttina luonteena jatkuvaa vuorovaikutusta. Tehtäväni on auttaa niin henkilöstöä kuin vapaaehtoisia.

Pidän pohdinnasta ja papereiden pyörittelystä, enkä kaipaa introverttina luonteena jatkuvaa vuorovaikutusta.

Seitsemän SPR-vuotensa aikana Hirsto on havainnut osaamisen talossa kehittyneen. Hyvän sopimuksen tärkeys on ymmärretty, ja kaikilla on tahto hoitaa sopimusasiat kunnolla. Hän korostaa, että SPR:n toiminta pohjaa lakiin ja tasavallan presidentin antamaan asetukseen, ja nämä muodostavat järjestön säännöt.

– Laki ja asetus antavat meille tukevan selkänojan ja samalla vastuun kantamisen paikan. Avustustoimintaa harjoittavana julkisoikeudellisena yhdistyksenä olemme jatkuvasti suurennuslasin alla.

Viimeinen tahto täytäntöön

Vuoden aikana Hirsto käsittelee myös kymmeniä kuolinpesiä ja testamentteja. Yksityishenkilöt haluavat lahjoittaa omaisuutensa, tai osan siitä, SPR:lle.

– On kunniatehtävä täyttää ihmisen viimeinen tahto. Tehtäväni on realisoida omaisuus, oli se mitä laatua hyvänsä, ja ohjata varat käytettäväksi siten kuin testamentissa on määrätty.

Sopimukset, testamentit ja muut asiakirjat edellyttävät yhteydenottoja eri tahoille. Pankit, asianajotoimistot, viranomaiset ja kuolinpesien osakkaat ovat Hirstolle läheisiä yhteistyötahoja. Niitä löytyy kosolti myös SPR:n omasta piiristä.

– Näitä ovat SPR:n koko keskushallinto, laitokset, piirit ja osastot. Avustamisen tarvetta löytyy itse toiminnasta ja sen kehittämisestä, hallinnosta, talouspuolelta sekä varainhankinnasta. Koen palvelevani varsin laajaa asiakaskuntaa.

Koen palvelevani varsin laajaa asiakaskuntaa.

Tehtaankadun työhuoneen Hirsto jakaa sisäisen tarkastajan kanssa. Tilaa kutsutaan leikkisästi talon kylmimmäksi huoneeksi.

Vaikka Hirsto saa perunkirjoituskutsuja ympäri Suomen, hän lähtee harvoin matkaan.

– Osaamiseni on pään sisällä, ja työt hoituvat koneen ääressä kirjallisesti. Siksi en juuri reissaa.

Hirsto ei ole ainut juristi SPR:ssä, vaan kaksi muutakin juristia löytyy eri tehtävistä.

Jenni Hirsto viihtyy itsenäisessä asiantuntijatyössä, jonka hän voi aikatauluttaa mieleisekseen. Työpäivän viimeiset tunnit on pyhitetty hankalille ja keskittymistä vaativille tehtäville.

Oikean ikäinen alan vaihtoon

Vantaalla syntynyt ja kasvanut musiikillinen Hirsto kävi Sibelius-lukion. Työura alkoi tradenomin paperit taskussa kansainvälisen kaupan ja logistiikan parissa, missä kului yli kymmenen vuotta. Eräänlaisen herätyksen Hirsto sai Aasian tsunamista 2004.

– Tuli tunne, että enkö oikeasti voi tehdä mitään. Työnantajani toimitti valtamerilaivalla alueelle puhdasta vettä ja säilytyskontteja vainajille. Tajusin samalla, että esimerkiksi Punainen Risti tekee todella tärkeää työtä ja haluan olla siinä mukana.

Niinpä taloyhtiön hallituksessa toiminut Hirsto alkoi harrastaa juridiikkaa. Yöpöydältä löytyi pino oikeustieteellisiä kirjoja, mutta alan vaihto sillä iällä ei tuntunut järkevältä ennen ystävän sanoja: kun valmistut, olet korkeintaan 40 ja sinulla on vielä 25 vuotta työuraa edessä. Sisään oikeustieteelliseen Hirsto pääsi toisella yrittämällä jäätyään ensimmäisellä kerralla muutaman pisteen päähän.

– Aloitin opiskelun aivan innoissani ja suorastaan ryntäsin humanitaarisen oikeuden peruskurssille. Olin niin onnellinen, että tanssahtelin kotimatkalla. Tiesin, mihin haluan töihin.

Aloitin opiskelun aivan innoissani ja suorastaan ryntäsin humanitaarisen oikeuden peruskurssille. Olin niin onnellinen, että tanssahtelin kotimatkalla.

Valmistumisensa jälkeen Hirsto työskenteli asianajotoimistossa ja kansainvälisessä talousoikeusinstituutissa. Kun SPR vuonna 2015 haki testamentti- ja sopimusasiantuntijaa, Hirston aika oli koittanut. Hän aloitti työt Tehtaankadulla saman vuoden kesäkuussa.

– Haluan tehdä työtä, joka on tärkeää ja merkityksellistä. SPR:ssä ajattelemme, että asiat hoituvat, kun ne hoidetaan. Eli kääritään hihat.