Marraskuisena maanantaipäivänä puhelimeen vastaa yksi historian vaikutusvaltaisimmista amerikansuomalaisista. Washingtonista tavoitettu John A. Koskinen, 74, suhtautuu epäviralliseen titteliinsä hyväntuulisesti ja muistuttaa, että nimitys Internal Revenue Servicen (IRS) johtajaksi on vielä kesken. Isot pyörät pyörivät hitaasti, erityisesti Washingtonissa.
– Nimitykseni odottaa Yhdysvaltain senaatin vahvistusta. Siihen liittyen minua kuullaan todennäköisesti joulukuun alussa senaatin talouskomiteassa. Kyse on politiikasta. Republikaanit pelkäävät menettävänsä vaikutusvaltansa verohallitukseen ja sen väliaikaiseen johtoon, maltilliseksi demokraatiksi tunnustautuva Koskinen analysoi.
Samaan hengenvetoon hän pahoittelee aikaisemmin sovitun haastattelun peruuntumista. Syynä oli nimitysasioihin liittyvä puhelinsoitto suoraan senaatista. Pahoittelu kuulostaa vilpittömältä, ei amerikkalaiselta small talkilta. Koskinen sanoo, että tällainen eräänlainen suomalaisuus on hänelle luonnollista.
– Mukavaa kun soitit uudelleen. Toivottavasti tästä ei koitunut sinulle ylimääräistä vaivaa, hän varmistaa.
Monesta muusta virkamiehestä poiketen Koskinen on kohdannut urallaan poikkeuksellisen haastavia tilanteita. Esimerkiksi George W. Bushin ensimmäisellä presidenttikaudella hän toimi Washingtonin apulaiskaupunginjohtajana. Tuolloin vallan kaupunkia ravistelivat Pentagonin 9/11-isku, kymmenen ihmishenkeä vaatinut sala-ampujatapaus sekä pelottavat pernaruttokirjeet.
– Kaupunkina reagoimme hyvin yllättäviin poikkeustilanteisiin. Tietysti tilanteet olivat asukkaiden kannalta pelottavia. Erityisesti 9/11-päivänä tunnelma oli erittäin ahdistunut. Emme tienneet, tulisiko vielä muitakin iskuja, Koskinen kertoo.
Kollegat muistavat Koskisen paremmin positiivisemmista asioista. Apulaiskaupunginjohtaja saattoi muun muassa kattaa työpöydälleen kynttiläillallisen ja olla yhteydessä kotiin kaiutinpuhelimen välityksellä. Illallisen jälkeen hän sulki puhelimen, raivasi pöydän ja jatkoi töitään.
Koskinen hymähtää tarinalle ja kertoo olleensa aina tunnollinen työntekijä. Amerikkalaisessa mediassa hänen vahvuudekseen on nostettu sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta hankittu työkokemus, joka yhdistyy taitavaan kriisijohtamiseen. Sitä tarvittiin erityisesti Yhdysvaltain finanssikriisin aikana, jolloin Koskinen kiersi useissa eri tehtävissä valtion asuntoluottoyhtiö Freddie Macissa.
Vastuuta kertyi enemmän kuin tarpeeksi muiden johtajien irtisanoutuessa yksi toisensa jälkeen. Lisäksi yrityksessä 16 vuotta työskennellyt rahoitusjohtaja ajautui vaikeassa tilanteessa itsemurhaan. Koskinen ei puolestaan edes harkinnut luovuttamista.
– Kyse oli suuresta ja vaikeasta prosessista, jonka aikana tunsin monesti olevani ”yksin kotona”. Tilanteeseen liittyi monimutkaisten talousasioiden lisäksi muuta dramatiikkaa. Siinä hetkessä juristikoulutuksen tuomasta objektiivisuudesta oli etua, hän pohtii.
Koskisen sukupuu on monilta osin hämärän peitossa. Tietyt perusasiat hän kuitenkin muistaa hyvin. Kyseessä on perinteinen siirtolaistarina 1900-luvun Amerikasta: Koskisen molemmat isovanhemmat muuttivat uudelle mantereelle paremman elämän toivossa.
Etelä-Suomesta kotoisin oleva äidin suku asettui asumaan Minnesotaan, isän Ohioon. Pariskunta kohtasi amerikansuomalaisten yhteisessä tapahtumassa ja rakastui. John Koskinen syntyi heinäkuussa 1939, ja kaksitoistavuotiaana edessä oli perheen muutto Kentuckyyn.
Suomalaisuus oli arjessa edelleen läsnä, mutta vain ruokapöydässä ja aikuisten puheissa.
– Minä ja kaksi sisarustani emme oppineet puhumaan suomea, mikä on sääli. Ainoa kosketuksemme suvun kotimaahan tapahtui äidin tekemien suomalaisten leivonnaisten kautta, Koskinen muistelee.
Siirtolaisperheeksi Koskisilla meni hyvin. Äiti työskenteli sihteerinä sekä myöhemmin high schoolin englannin kielen opettajana. Isä nousi kovalla työllä öljy-yhtiön mainosmieheksi. Hän menehtyi Koskisen ollessa high schoolissa, mutta isän esimerkki kannusti nuorukaista opiskelemaan.
Elettiin vuotta 1957 ja Sputnik oli otsikoissa ympäri maailmaa. Muiden oman ikäluokkansa nuorten tapaan Koskinen mietti, kuinka hän voisi auttaa Yhdysvaltoja pärjäämään avaruuskilvassa.
– Olin kiinnostunut sekä politiikasta että fysiikasta. Jälkimmäinen voitti, ja lähdin opiskelemaan Duken yliopistoon Pohjois-Carolinassa. Lopulta tajusin, että ihmiset ovat kiinnostavampia kuin elektronit. Niinpä päädyin Yaleen opiskelemaan kansainvälistä lakia, Koskinen summaa opintopolkunsa.
Yalen jälkeen oli Cambridgen vuoro. Koskinen lähti sinne tuoreen vaimonsa kanssa kahdeksi vuodeksi viimeistelemään lakiopintojaan. Vuonna 1965,
26-vuotiaana, edessä oli paluu Yhdysvaltoihin, missä odotti vuoden mittainen työrupeama Columbian piirikunnan valitustuomioistuimessa. Kiireen takia Koskinen joutui jättämään väliin käynnin isovanhempiensa kotimaassa, minne hänen äitinsä matkusti tuolloin ensimmäistä kertaa.
– Äitini vietti Suomessa kaksi viikkoa. Hän kertoi minulle tavanneensa serkkujaan ja muita sukulaisiamme. Hän oli todella iloinen matkastaan. Omalla kohdallani tuo vierailu on vielä tekemättä, Koskinen harmittelee.
Seuraava työpaikka vei miehen arvostettuun kalifornialaiseen lakiasiaintoimistoon Gibson, Dunn & Crutcheriin. Siellä Koskinen harjoitti juristin ammattia reilut vuoden päivät. Hän kuitenkin kaipasi koko ajan virkamiesuralle.
Lopulta toive toteutui: Koskisen lomaillessa Washingtonissa kesällä 1967 hänelle tarjottiin assistentin paikkaa Illinoisin kuvernöörin Otto Kernerin johtamassa Kernerin komissiossa. Komission tehtävänä oli selvittää vuosina 1965–1967 Yhdysvaltoja ravistelleiden rotumellakoiden syitä ja seurauksia. Tehtävän vastaanottamista ei tarvinnut pitkään harkita.
– Pääsin 28-vuotiaana Valkoiseen taloon. Se oli sen ikäiselle miehelle ikimuistoinen kokemus, Koskinen muistelee.
– Toisaalta komission rahoituksen hankkiminen oli huomattavasti ikävämpää.
Pitkän linjan harjaantuneisuus hallinnollisessa työssä ja asioiden organisoimisessa on lyönyt Koskiseen taitavan virkamiehen vankkumattoman leiman. Aloilleen hän ei ole kuitenkaan kertaakaan jämähtänyt.
Vuosien varrella hän on ehtinyt – luonnollisesti kaiken muun ohella – rakentaa myös yli 20-vuotisen uran Palmieri Corporationin palveluksessa erikoistuen vaikeuksiin ajautuneiden isojen firmojen saneeraamiseen.
Koskinen valvoi muun muassa liike- ja kuljetusalan ammattiliiton eläkerahaston, rakennusyhtiö Levitt and Sonsin sekä Mutual Benefit -vakuutusyhtiöiden tiukkoja säästökuureja.
– Lähes kaikissa työpaikoissani mukana on ollut monia lakimiehiä, sillä laki ja juridiikka ovat olennainen osa yritysmaailmaa ja valtionhallintoa. Siinä mielessä oma koulutukseni on helpottanut juridisten asioiden käsittelemistä. Olen oikeasti tiennyt, mistä pöydässä puhutaan, listaa Koskinen koulutuksensa etuja.
Hän kokee olleensa onnekas saatuaan kaikki kohdalleen osuneet työtarjoukset, jopa ne kaikkein vaikeimmat. Yksi sellainen liittyi koko maailmaa hirvittäneeseen vuosituhannen vaihtumiseen. Presidentti Bill Clintonin hallinnosta tullut kutsu liittovaltion Y2K-projektin johtoon tavoitti Koskisen Amsterdamin lentokentällä.
– Lupasin ottaa tehtävän vastaan, jos siihen ei löydy ketään muuta. Siitä eteenpäin asiat etenivät omalla painollaan, Koskinen kertoo.
AES:n ja American Capital Limitedin hallituspaikkoja lukuun ottamatta Koskinen oli vielä haastatteluhetkellä jättänyt taakseen hektisen työelämän. Aikaa lastenlasten kanssa touhuamiseen, tennikseen tai konsertti- ja teatterimatkoihin ei kuitenkaan jääne, sillä presidentti Barack Obaman tekemä nimitys verovirasto IRS:n johtoon vahvistettiin Yhdysvaltojen senaatissa joulukuun lopulla.
Tarve uudistuksille on kova, sillä viime keväänä Yhdysvaltojen verovirasto jäi kiinni asiakkaiden syrjinnästä poliittisin perustein. Skandaalin lisäksi kongressi on leikannut IRS:n työntekijöiden koulutukseen suunnattuja varoja yli 80 prosenttia verrattuna vuoteen 2010.
Sekava lainsäädäntö ja kasvava työtaakka ovat panneet laitoksen toimintakyvyn koetukselle. Koskiselta on pakko kysyä, miksi hän haluaa tällaiseen tehtävään.
– Joku voisi sanoa, että tarvitsen tällaista terapiaa. Tosiasiassa nautin haastavien asioiden organisoimisesta. Huonosti toimivaa virastoa tai yritystä on helpompi kehittää kuin hyvin toimivaa. Tärkeää on, että kaikista paineista huolimatta nukkuu yönsä hyvin, Koskinen kiteyttää.
KUKA
John Koskinen
- Syntynyt 30.7.1939 Clevelandissa, Ohiossa.
- Naimisissa Patricia Salzin kanssa, kaksi lasta.
- Valmistunut Yale yliopiston Yale Law Schoolista vuonna 1964.
- FALAn (Finnish-American Lawyers’ Association) jäsen.
- Työskennellyt yli 20 vuotta kriisijohtamisen asiantuntijana Palmieri Corporationissa. Johtanut muun muassa liittovaltion Y2K-projektia, Yhdysvaltojen jalkapalloliittoa sekä toiminut maan budjettiviraston apulaisjohtajana.
- Durhamissa, Pohjois-Carolinassa sijaitsevan Duken yliopiston jalkapallostadion on nimetty Koskisen mukaan.
