Ilmastonmuutoksen hidastamisesta ja torjumisesta puhutaan enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin.
Ilmastonmuutoksella on myös oikeudellisia vaikutuksia, jotka Itä-Suomen yliopiston professori ja ilmasto-, energia- ja ympäristöoikeuden keskuksen toinen johtaja Kati Kulovesi jakaa toisaalta ilmastonmuutoksen torjuntatoimiin ja toisaalta siihen sopeutumiseen liittyviin kysymyksiin.
Ilmastonmuutoksella on myös oikeudellisia vaikutuksia.
– Torjunnan osalta on katsottava, miten ja millaisilla säätelykeinoilla saadaan aikaan tarvittava iso yhteiskunnallinen muutos taloudessa ja energiankäytössä. Sopeutumisen osalta on mietittävä, miten varaudutaan niihin muutoksiin ilmastossa, joita ei voida enää välttää, Kulovesi kuvaa tilannetta.
– Torjuntaa varten on viime vuosikymmeninä luotu yhä enemmän kansainvälisen sääntelyn mekanismeja, jotka työllistävät lakimiehiä jo nyt. Sopeutumiseen liittyvä juridiikka on sen sijaan vielä lapsenkengissään.
Ilmasto-oikeus on monitasoinen kokonaisuus
Niiden juridisten toimien ja säätelymekanismien kokonaisuutta, joita käytetään ihmisen aiheuttamien ilmaston muutosten hallinnassa, on tällä vuosikymmenellä alettu kutsua ilmasto-oikeudeksi. Siihen sisältyy valtava kirjo erilaisia toimia: päästökauppaa, verotusta, tukia ja eri sektorien energiatehokkuuden ja CO2-päästöjen sääntelyä.
– Paljon erilaisia keinoja tarvitaan, sillä hiilipäästöjä syntyy niin monesta lähteestä. Päästöille annettava hinta on paras tiedossa oleva ohjauskeino, ellei teknologian kehittyminen tarjoa jatkossa jotain yllättävää läpimurtoa.
Päästöille annettava hinta on paras tiedossa oleva ohjauskeino.
Hiilipäästöjen sääntelyyn liittyvä juridiikka on luonteeltaan monitasoista: kansainvälisen tason alla on ensin EU:n ja sitten Suomen kansallinen taso, ja sen alla vielä paikalliset, esimerkiksi kaavoitukseen ja liikenteeseen liittyvät ohjelmat. Sellaisia luodaan parhaillaan esimerkiksi Helsingissä.
– Vaikka meillä on ilmastolaki, päästökauppalaki ja muuta lainsäädäntöä, pelkästään Suomen osalta ei voisi vielä puhua ilmasto-oikeudesta itsenäisenä oikeudenalana. Siihen tarvitaan isompi konteksti, jossa kansallinen ja kansainvälinen ovat kiinteästi vuorovaikutuksessa keskenään ja jossa eri maiden oikeusjärjestelmät linkittyvät, Kulovesi sanoo.
Kansallinen ilmastopolitiikkamme pohjautuu kansainväliseen ja EU:ssa tehtävään ilmastopolitiikkaan.
– Vaikka Suomenkin ilmastolaissa on määritelty pitkän tähtäimen päästövähennystavoitteet, kansallinen ilmastopolitiikkamme pohjautuu kansainväliseen ja EU:ssa tehtävään ilmastopolitiikkaan.
Kansainvälisen ilmastosääntelyn järjestelmän perusrakenne, instituutiot, periaatteet ja peruskäsitteet luotiin YK:n ilmastonmuutosta koskevalla vuoden 1992 puitesopimuksella, joka on yksi kolmesta Rion sopimuksesta, sekä vuoden 1997 Kioton pöytäkirjalla, jossa sovittiin päästöleikkauksista kehittyneille maille. Kolme vuotta sitten hyväksytty Pariisin sopimus toi kaikki maat mukaan talkoisiin.
Kolme vuotta sitten hyväksytty Pariisin sopimus toi kaikki maat mukaan talkoisiin.
Katowicessa hyväksyttiin joulukuussa 2018 Pariisin sopimuksen toimeenpanon mahdollistava yksityiskohtainen sääntökirja, jossa päästöjen vähentämiseen tähtäävä järjestelmä nojaa vahvasti maiden itsensä määrittelemille toimille.
Tässä se poikkeaa perinteisistä kansainvälisistä sopimuksista. Mailla on toisaalta velvollisuus säännöllisin väliajoin lisätä toimiensa kunnianhimoa sekä raportoida päästöistään ja kansallisista toimista niiden vähentämiseksi.
Ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävät politiikkatoimet vaikuttavat keskeisesti energiasektoriin, energiaintensiiviseen teollisuuteen ja liikennesektoriin. Juristit joutunevat tulevaisuudessa miettimään ilmastonmuutoksen vaikutuksia useissa eri yhteyksissä.
– Rakentamisen ja yhteiskuntasuunnittelun ohella ilmastonmuutos vaikuttaa myös vakuutusalaan, investointeihin, matkailuun, maa- ja metsätalouteen sekä muihinkin elinkeinoihin. Näiden vaikutusten huomiointi eri yhteyksissä edellyttää juristeiltakin perusymmärrystä ilmastotieteen perusviesteistä, Kulovesi sanoo.
Kansainvälisellä tasolla sääntelyn isoin haaste on valtioiden suvereniteetti.
Vaihtuvat vallankäyttäjät haasteena
Kansainvälisellä tasolla sääntelyn isoin haaste on valtioiden suvereniteetti ja niiden ympäristöpolitiikkojen jyrkätkin muutokset vallan vaihtuessa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtui.
Pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuvassa järjestelmässä on myös haasteena asettaa riittävän kunnianhimoisia tavoitteita. CO2-päästöt eivät siksi vieläkään ole kestävällä tasolla, vaikka alkuperäisellä Rion sopimuksella on ikää jo 26 vuotta.
– EU on ollut edelläkävijä ilmasto-oikeuden kehittämisessä, päästöjen leikkaamisessa ja päästökaupassa. Siitä huolimatta päästöoikeuksien hintaa ei ole pystytty nostamaan niin korkeaksi, että sillä olisi todellista merkitystä esimerkiksi investointipäätöksiä tehtäessä. Järjestelmässä on muutenkin ilmennyt monenlaisia haasteita – mikä ei sinänsä ole ihme, kun ollaan antamassa hintaa asialle, joka aikaisemmin on ollut ilmainen.
Ilmastotavoitteiden saavuttamista estää myös eri maiden tukiaispolitiikka, joka kannustaa käyttämään fossiilisia polttoaineita. Tästä pitäisi päästä eroon.
– Yksi tämän hetken kohtalonkysymyksistä on, saadaanko uusien – ja sen vuoksi vielä vuosikymmeniä saastuttavien – laitosten rakentaminen nopeasti estettyä.
Isoin kysymys, johon tulee varautua, on ilmastopakolaisuus ja erilaisten konfliktien lisääntyminen.
Yhteiskuntia on autettava kestämään
Ilmastonmuutoksen seurauksia kannattaisi ennakoida kaikessa yhteiskunnallisessa suunnittelussa jo nyt. Esimerkiksi kaavoituksessa ja rakennusmääräyksissä on syytä huomioida tulva- ja muut riskit.
Isoin kysymys, johon tulee varautua, on ilmastopakolaisuus ja erilaisten konfliktien lisääntyminen. Kulovesi ei usko, että suomalainen yhteiskunta sopeutuisi nykyisellään miljoonien ihmisten pakolaisaaltoon. Siksi tärkeintä olisi leikata globaaleja päästöjä ja siten torjua ilmastonmuutoksen pahimpia vaikutuksia.
– Samalla meidän pitäisi kehittää globaaleja mekanismeja, joilla voimme tukea yhteiskunnallista kehitystä ilmastonmuutoksesta kärsivillä alueilla niin, että sikäläiset yhteiskunnat kestäisivät muutokset eikä ihmisten tarvitsisi lähteä liikkeelle.
Mietittäviä asioita on paljon.
– Miten valtioiden sisällä ja toisaalta kansainvälisesti autetaan niitä, jotka kärsivät ilmastonmuutoksen vaikutuksista, esimerkiksi korvauksilla, vakuutuksilla tai rahastoilla? Isoja eri maissa paikallisesti mietittäviä asioita ovat myös vesi- ja ruokaturvallisuus, sillä ilmastonmuutoksen vaikutukset maatalouteen voivat olla radikaaleja ja ennalta-arvaamattomia, Kulovesi pohtii.
Toisin kuin esimerkiksi Afrikassa, meillä on enemmän varaa sopeutumiseen.
– Suomessa ilmastonmuutos vaikuttaa kasvuun sekä myönteisesti että kielteisesti. Ja toisin kuin esimerkiksi Afrikassa, meillä on enemmän varaa sopeutumiseen. Silti pahimmat uhkakuvat, kuten Golf-virran pysähtyminen, voisivat myös meillä heikentää merkittävästi elinolosuhteita.
Sopeutuminen vaatii uutta lainsäädäntöä
Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen liittyvät juridiset mekanismit ovat vielä kehittymättömiä niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla. Kulovesi arvioi, että sopeutustoimet on alun perin jätetty taka-alalle siinä pelossa, että ne vievät huomion torjuntatoimilta.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen liittyvät juridiset mekanismit ovat vielä kehittymättömiä.
Nyt, kun ilmastonmuutoksesta on tullut hyväksytty tosiasia, on alettu puhua myös sopeutumiseen liittyvästä sääntelystä ja instituutioista. Kulovesi arvioi, että niitä varten tarvittavat mallit joudutaan kehittämään lähivuosikymmeninä.
– Suomi oli kymmenen vuotta sitten yksi ensimmäisistä maista, jotka alkoivat laatia ilmastonmuutoksen kansallisia sopeutumissuunnitelmia. Nyt Pariisin sopimus velvoittaa kaikkia maita laatimaan tällaiset suunnitelmat, jotka luonnollisesti täsmentyvät ajan myötä. Ensimmäiset kansainväliset mekanismit ongelmien arvioimiseksi ovat kuitenkin vielä alkutekijöissään.
