Jokela-tutkintalautakunta loppusuoralla uudisraivaajan roolissa

Tuulikki Petäjäniemi

Synt. 1942, Tampere
OTK, 1966, VT 1969
Yritys- ja yhteisökonsultti,
toimitusjohtaja Peemicon Oy
Työssä jaksamisen ohjelma,
projektijohtaja 2000–2003
EVA, johtaja 1995–1999
Tasa-arvovaltuutettu 1991–1994
Suomen Yhdyspankki, yhteiskunta­yhteyksien johtaja 1987–1991
Kansanedustaja 1979–1987
Erilaisia lakimiestehtäviä 1966–1979
Luottamustehtäviä muun muassa:
Jokelan koulusurmien työryhmän ja
tutkintalautakunnan pj 2007–
Selvityshenkilö mm. samapalkkaisuusohjelmasta
Perhe: Kaksi aikuista lasta ja seitsemän lastenlasta.

Varatuomari Tuulikki Petäjäniemi vetää puheenjohtajana marraskuussa 2008 asetettua Jokela-tutkintalautakuntaa. Sitä ennen hän johti liki vuoden ajan samalla kokoonpanolla toiminutta työryhmää, mutta varsinainen lautakunta voitiin asettaa tehtävään vasta, kun erillinen laki Jokelan ja Kauhajoen surmatöiden tutkinnasta oli annettu niin ikään viime marraskuussa.

Jokela-tutkinnan tarkoituksena on selvittää mahdollisuuksia samankaltaisten tapahtumien ennalta ehkäisemiseksi ja vahinkojen torjumiseksi. Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi ja välttämättömien toimivaltuuksien sääntelemiseksi oli laadittava asiaa koskeva erillislaki, ja erityisesti tiedonsaantikysymysten vuoksi lakiesityksestä pyydettiin myös perustuslakivaliokunnan kannanotto.

Terveystiedot tarpeen

Ennen Jokelan tapahtumia Suomi luettiin maihin, jossa koulusurmien todennäköisyyttä pidettiin erittäin pienenä. Siksi tällaiseen tilanteeseen ei osattu varautua ennakolta ja myös tutkintalautakunnan työ on ollut Petäjäniemen mukaan eräänlaista uudisraivaajan työtä.

– Jokelan tutkimuksissa jouduimme lähtemään liikkeelle aivan alusta, eli meidän oli määriteltävä myös ne kysymykset, joihin tutkinnassa haetaan vastauksia, Petäjäniemi toteaa.

Työryhmä joutui miettimään myös sitä, tarvitaanko tutkinnan suorittamiseksi erillistä lakia.

– Melko pian selvisi, ettemme olisi ilman omaa lakia saaneet kaikkia tarpeellisia tietoja haltuumme. Ennen tutkintalautakunnan asettamista olimme jo tehneet pohjatyön, mutta meiltä puuttui vielä muun muassa tekijän terveystiedot ja viralliset tiedot koulun oppilas- ja opiskelijahuollosta. Myös poliisin, pelastuslaitoksen ja ensihoidon toimintaan liittyy paljon sellaista tietoa, joka ei ole julkista.

Varsinkin tekijän terveystiedot ovat Petäjäniemen mielestä niin tärkeä osa tutkimusta, että ilman niitä hyvin olennainen osa tietoa olisi puuttunut. Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että vaikka lautakunnan on nämä tiedot saatava käyttöönsä, ei niitä sellaisenaan kirjoiteta raporttiin.

– Vaikka tekijän kuoltua hänen yksityisyyden suojansa ei ole yhtä vahva kuin elossa olevien, hänen perhettään koskevat asiat nauttivat yhä yksityisyyden suojaa.

Tavoitteena ennaltaehkäisy

Tuulikki Petäjäniemen mukaan tutkintalautakunnan tärkeimpänä tehtävänä on tarkastella, mitä Jokelan tapauksesta on opittu, miten vastaavia tapahtumia voidaan ennaltaehkäistä ja niiden todennäköisyyttä vähentää.

– Millään toimenpiteille tällaisia tapauksia ei voida koskaan kokonaan estää, mutta todennaköisyyttä voidaan vähentää. Osa tähän tähtäävistä toimenpiteistä on toteutettavissa hyvinkin nopeasti, mutta osa vaatii pitkäjänteistä työtä.

Lisäksi lautakunta miettii, miten tapahtumasta aiheutuvia vahinkoja voitaisiin minimoida. Tämän vuoksi raporttiin otetaan mukaan myös jälkihoidon kuvaus sekä sen kustannusten analysointi.

– Kuolemaa tai omaisten surua ei voida millään asteikolla hinnoitella, mutta haluamme kuitenkin kuvata, kuinka suuren työmäärän jälkihoito vaatii; toisin sanoen kuinka syvästi tämä tapaus on järkyttänyt koko Tuusulaa.

Onnettomuustutkinnan periaatteilla

Jokelan tutkintalautakunta noudattaa tehtävässään samoja toimintaperiaatteita kuin suuronnettomuuksien tutkintalautakunnat. Erona on kuitenkin se, ettei Jokelassa ollut kyse onnettomuudesta vaan tahallisesta teosta, vakavasta rikoksesta. Siksi onnettomuustutkintaa koskeva laki ei riittänyt.

Lopullinen tutkintaraportti kirjoitetaan niin ikään onnettomuustutkinnan periaatteiden mukaan. Siinä kuvataan tapahtumat, tapahtumapaikka, poliisin, pelastuslaitoksen ja ensihoidon toiminta sekä akuutti kriisiapu. Myös viranomaistiedottamiseen ja median toimintaan otetaan kantaa.

– Viranomaistoiminta kuuluu jo sinänsä osaksi raporttia, mutta median toiminta otettiin mukaan, koska Jokelan nuoret jättivät asiasta pääministerille adressin.

Raportissa luonnehditaan myös tapahtuman taustoja, muun muassa ampujaa, koulua ja opiskelijahuoltoa.

– Tämän jälkeen tarkastelemme, miten eri organisaatiot ovat varautuneet tällaiseen tapahtumaan. Esimerkiksi kouluillahan tulee olla omat kriisi- ja pelastussuunnitelmat, ja tärkeä osa koulujen työtä on myös yhteisöllisyyden rakentaminen ja koulukiusaamisen ennaltaehkäisy sekä siihen puuttuminen.

Myös internetin ja median roolia teon vaikuttimina tarkastellaan.

– Jokelan ampuminen oli hyvin julkisuushakuinen teko, jolle internet ja media antoivat toimintamallin. Tekijä otti esimerkkiä Columbinen kouluampumisesta 1999 ja siitä kertovista kirjoituksista.

Uhkan arviointi kouluihin

Tutkintalautakunta kerää yhteen myös kaikki aiheeseen liittyvät ohjeet ja säädökset. Esimerkiksi säädösten antamia mitoituksia kouluterveydenhuollon resursseista verrataan Jokelan koulukeskukseen sekä Tuusulan kuntaan.

Tutkintalautakunnalta on toivottu myös perehtymistä muualla tapahtuneisiin koulusurmiin. Ulkomaisten koulusurmien selvityksissä on havaittu, että ennen tapahtumia ainakin tekijän lähipiiri on voinut huomata viitteitä tulevasta teosta.

– Esitämmekin, että koulujen turvallisuussuunnitelmaan sisällytettäisiin jatkossa menetelmä uhkan arvioimisesta koulussa.

Tämä menetelmä on kehitetty yhdysvaltalaisissa koulusurmissa havaittujen piirteiden pohjalta Saksassa, ja Suomen Psykologiliitto on sen nyt tuonut Suomeen.

– Kriisisuunnitelmassa tulisi olla tarkat ohjeet siitä, miten toimitaan, kun tällainen uhka havaitaan. Uhkan arvioinnissa ja toimenpiteiden määrittämisessä tärkeässä osassa on oppilashuoltoryhmä.

Jokela-raporttiin on otettu myös muita aiheeseen liittyviä tutkimuksia esimerkiksi nuorten tekemistä rikoksista sekä nuoriin kohdistuvista rikoksista. Mukana on tietoa psyykelääkkeistä ja peleistä.

Kaiken faktatiedon jälkeen tutkintalautakunta analysoi tapahtunutta ja tekee siitä johtopäätöksiä. Se listaa myös jo toteutuneet toimet, kuten aselupakäytännöissä tapahtuneet muutokset.

– Lopuksi tulee kaikkein tärkein eli suositukset, jotka ovat mahdollisimman konkreettisia. Esimerkiksi kiusaamiseen on jo toimivia toimintamalleja, jotka tulee vain ottaa tehokkaammin käyttöön.

Loppuraportti helmikuussa

Jokelan koulusurmat tapahtuivat marraskuussa 2007. Tutkintalautakunta asetettin marraskuussa 2008, ja se luovutettaneen loppuraporttinsa valtioneuvostolle helmikuun lopussa.

Tuulikki Petäjäniemelle Jokela-työryhmän ja tutkintalautakunnan vetäminen on ollut viides selvitystyö. Jokelaa aiemmin hän on tehnyt muun muassa samapalkkaan ja koulutusvakuutukseen liittyviä selvityksiä. Myös työmarkkinajärjestöt ovat käyttäneet häntä selvityshenkilönään.

– Silti: jos tämä tehtävä olisi tullut avoimeen hakuun, tuskin olisin siihen itse hakenut.