Kuten ruotsalaisen tiedemiehen tutkimus osoittaa, asianajotoimistot voidaan jakaa kolmeen ryhmään, eli A, B ja C-toimistoihin. A-toimistot ovat suurten kaupunkien liiketoimistoja, niissä tehdään pitkiä päiviä ja noudatetaan pukeutumissääntöjä. B-toimistot ovat parin–kolmen asianajajan, tai miksipä ei yhdenkin, yrityksiä, joiden toiminta keskittyy pienyritysten ja yksityisten ihmisten asioitten hoitoon. C-toimistoissa asianajaja ei aina ehdi kantaa huolta asiakkaista, kun omiakin huolia (lähinnä päivittäisten kulujen kattamishuolia) on riittävästi, ja vain toimiston siivouspäivä (jos nyt ylimalkaan siivotaan) vie ajatukset pois murheista.
Koska C-luokkia alempia toimistoja ei ole, lukeudun kernaasti tähän paarialuokkaan. Aloitin siis joulusiivouksen toimistossani asiakaskortistosta. Yli 30 vuoden ajalta kertyneiden yli 5 000 pahvikortin syöttäminen silppuriin, rousk, rousk ja krunks, kesti päivän. Tuohon kortistoon en tätä ennen ollut muuten kertaakaan kajonnut, mutta onhan sen ylläpito ja ”päivittäminen” ollut sellaista terapeuttista puuhaa.
Oikeastaan olisin voinut menetellä, kuten lääkäriasemilla tehdään, ja lähettää kaikille entisille asiakkaille kutsun tulla oikeudelliseen tarkistukseen. ”Koska edellisestä käynnistänne on kulunut niin ja niin monta vuotta tai vuosikymmentä, Teille on varmasti kertynyt vuosien saatossa oikeudellisia ongelmia, näkyviä tai piileviä, etsitään ne yhdessä, tervetuloa!”
Voisinpa harventaa oikeuden jumalattarien patsasrivistöäkin, mutta kaipa ne ovat varjelleet minua kanteluilta. Kirjojakin voisin toimittaa sekajätteisiin, lukuun ottamatta tärkeintä työkaluani eli Suomen Laki I:stä vuodelta 1967.
Illan hiipuessa (yritystoimintani hiipumisen myötä) avaan kotona Lakimieskalenterin. Kalenterin välissä on osoitemuistio – vuoden 1991 kalenterin mukana tullut ja siihen olen vuosikymmenten saatossa lisännyt tärkeitä yhteystietoja ja kontaktipintoja eli verkostoitunut. ”Päivitän” uuden osoitekalenterin, pois jäävät nyt ulosottoapulaisen ja Hämeenlinnan maksupisteen yhteystiedot. Samoin verottajan numerot, joista sain maksuaikaa a) arvonlisäveron, b) ennakkoverojen ja c) jälkiverojen I ja II erien maksuun sekä eläkevakuutusvirkailija Huttusen numeron, sillä enää ei ollut tarvista anoa lykkäystä yrittäjäeläkemaksuihinkaan. Oikeastaan eläkelaitos voisi, ottaen huomioon Euroopan taloudellisen kehityksen, anoa nyt vuorostaan minulta lykkäystä eläkkeen maksuun, ja jos olisin yhtä ikävä ihminen kuin rouva Huttusen tilalle tullut nuori virkailija, uhkaisin vuorostani heitä tratalla ja konkurssilla.
Enpä muuten enää tarvitse Katajanokan vankilan numeroakaan, sillä vankila on nyt sitä, mitä se joittenkin arvostelukyvyttömien ihmisten mielestä oli jo ennenkin eli hotelli. Lukuisten komisarioiden yhteystiedot jääkööt pois, lähes kaikki heistä ovat eläkkeellä, ja kun vielä itsellenikin epäselvällä salakirjoituksella kirjoittamani pankki- ja luottokorttien koodit poistan, jäljelle jää pelkkä puhdas, harmaakantinen vihko. Uusi osoitekirja osoittautui tarpeettomaksi. Kuten siivottu toimistonikin. Hauskaa joulua!
