Nimismies oli omalla paikkakunnallaan valtiovallan edustaja, mutta samalla kansan palvelija. Lakimiesperinteeseen on jäänyt elämään monta tarinaa ymmärtäväisistä ja vähemmän ymmärtäväisistä nimismiehistä.
Lakia ja evankeliumia
Pienviljelijä vei Janakkalassa hevosella halkoja pappilaan, joka oli korkealla mäellä. Halkokuorma oli suuri ja hevonen heikko ja vanha. Tiekin oli tuiskunnut tukkoon. Hevonen ei jaksanut vetää kuormaa, vaan pysähtyi mäen puolivälissä. Samaan aikaan nimismies oli myös matkalla pappilaan hevosella. Hän tarjoutui työntämään halkokuormaa. Myös rovasti saapui paikalle ja lupasi vetää kuormaa kyljestä. Tällöin halkokuski tokaisi: ”Kyllä se nyt pitää mennä, kun laki lykkää ja evankeliumi vetää.”
Vain virka-aikana
Rautavaara kului 1940-luvulla Nilsiään. Tiettömien taipaleiden takaa tullut ukko yritti kirkkoreissullaan saman tien maksaa vallesmannille veroja. Mutta nimismies, joka oli uusi ja kokematon, tiuskaisi ukolle: ” Nyt ei ole virka-aika. Tule virka-aikana”.
Vero joutui kuitenkin maksuun ja nimismies joutui lähtemään itse ne hakemaan. Ensin oli ajettava hevosella yli 30 kilometriä ja sitten käveltävä 20 kilometriä melkein umpihangessa. Perille päästyään uupunut nimismies sanoi: ”Tule seuraavan kerran vaikka keskellä yötä. Varmasti otan vastaan”.
Kukas teillä on romsina?
Mäntyharjulla oli nimismiehen virka kulkenut Bromsin suvussa noin 80 vuotta. Vuonna 1924 kuoli heistä viimeinen Berndt Israel Broms. Niinpä ei ollut ihme , että ihmiset luulivat, että ”Broms” on nimismiehen titteli ja toisensa tavatessaan kysyivät: ” Kukas se teillä on romsina?”
Laki mikä laki
Kerran nimismies Broms oli nousemassa Mikkeliin menevään laivaan Juurisalmen laiturilta. Hän tarkkaili samalla matkustavaisia ja totesi kapteenille: ”Laivassanne on liikaa matkustavaisia. Sääntöjen mukaan saa olla vain 149 henkeä.” Kapteeni oli kuitenkin eri mieltä ja vastasi: ”Ei pitäisi olla liikoja. Mutta jos herra Vallesmanni haluaa, voidaan matkustajien lukumäärä tarkistaa seuraavalla laiturilla.” Kun laivaan oli mennyt 149 matkustajaa, kapteeni veti kävelysillan ylös ja jätti nimismies Bromsin tuuliselle laiturille odottamaan seuraavaa laivaa. Nimismies huusi, että ottakaa toki minut! Minulla on tapaaminen maaherran kanssa. ”Laki mikä laki. Ei sitä voi rikkoa”, vastasi kapteeni.
Kultamitalistille ehdollista
Nimismies Kari Rantanen oli syyttäjänä Sallassa 1957. Tällöin oli esillä juttu syyttäjä vastaan Tapio Rautavaara, jota syytettiin rattijuopumuksesta. Juttu meni päätökseen ja puheenjohtaja Uuno Kangas julisti tuomion: neljä kuukautta vankeutta, ehdollisena.
Silloin ei rattijuopumuksesta ehdollisia tuomittu, ja Rantanen meni heti ilmoittamaan puheenjohtajalle tyytymättömyytensä päätökseen. Tällöin tuomari supisi: ”Se on voittanut kultamitalin.” Asia oli sillä selvä.
Lähteet: Puolesta ja vastaan. Kansa käräjillä.1990. // Keskisuomalainen 11.2.1996
**
Teksti: Ritva Juntunen
