Juristeja luokkakuvassa

Suomi ei ole sellainen luokkayhteiskunta kuin Englanti, jossa Etonin ja muiden eliittikoulujen käyneet ovat nousseet syntyperänsäkin kautta yhteiskunnan ylätasolle. Sosiaalinen mobiliteetti on Suomen vahvuuksia.

Koulu- ja luokkatoveruus voivat tietenkin meilläkin synnyttää elämänikäisiä kontakteja. Juristeilla tosin opiskeluaikaiset ystävyyssuhteet ja ensimmäisten työvuosien työtoveruudet lienevät useimmilla vielä merkittävämpiä.

Luokkatoveruuden merkitystä nuoruusvuosien henkisen kasvun vuosina ei pidä vähätellä, joskaan ei yleistävästi liioitellakaan. Asiaan liittyy myös henkilöhistoriallista kuriositeettia. Opiskeluaikana tuli vähitellen tietämään, että tietyt toisensa hyvin tuntevat opiskelutoverit ovatkin koulukavereita.

Opiskeluaikana tuli tietämään, että tietyt toisensa hyvin tuntevat opiskelutoverit ovatkin koulukavereita.

Suomen tunnetuimpia koululuokkia on se Helsingin normaalilyseon vuoden 1954 ylioppilasluokka, jolla olivat kulttuurihenkilöt Matti Klinge, Anto Leikola ja Pentti Saarikoski. Samalla luokalla olivat myös tulevat oikeustieteen tohtorit, professori Eero Vilkkonen ja käräjätuomari Tapio Takki.

Aikanaan kuulin siitä, miten SYK:n vuoden 1977 ylioppilasluokan Heikki Mikkeli, Juhana Vartiainen, Niilo Jääskinen ja Timo Viherkenttä, kaikki tulevia tohtoreita, miettivät yhdessä syntyjä syviä ja kehittivät maailmankuvaansa. Kaksi viimeksi mainittua ovat tunnettuja lakimiehiä.

Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Erkki Tuomioja on päiväkirjojensa uudessa niteessä kertonut työhön liittyvästä tapaamisesta Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan Kari Jalaksen kanssa, jonka hän kertoo olleen ”ex-luokkatoveri”. Päiväkirjamerkintöjen mukaan tuhansia ihmisiä tavannut Tuomioja ei ole pitänyt yhteyttä Jalakseen eikä toiseen luokkatoveriinsa vuorineuvos Jukka Härmälään.

Svenska klassiska lyceum i Åbo juontaa juurensa Mikael Agricolan katedraalikoulusta, minkä tästä koulusta vuonna 1966 ylioppilaaksi kirjoittanut ministeri Christoffer Taxell mielellään tuo esiin. Samalta luokalta tuli ylioppilaaksi kolme muuta lakimiestä, joista kaikista tuli Åbo Akademin juridiikan professoreita, Hannu Honka, Allan Rosas ja Peter Wetterstein. Ystävysten yhteydenpito jatkui myös ammatillisissa merkeissä.

Keskuudestamme poistui vuonna 2016 KHO:n esittelijä Raimo Viitasaari. Hän puhui ylpeänä vuoden 1971 ylioppilasluokkansa muista juristeista Helsingin lyseosta eli Ressusta. Siihen kuuluivat KKO:n presidentti Timo Esko, talouselämän vaikuttaja Peter Fagernäs, kiinteistöneuvos Martti Leskinen ja varatuomari Jyrki Wirtavuori, 1970-luvun aktiiveja Pykälä r.y:ssä.

Ressun oppilaista voisi laatia oppineiden lakimiesten sarjan.

Kirjallisuuden historian tutkijat sanoivat joskus, että Suomeen syntyi 20 vuoden välein suuri kirjailija: 1888 F.E. Sillanpää, 1908 Mika Waltari ja 1928 Veijo Meri. Tähän aritmeettinen sarja katkesi. Ressun oppilaista voisi laatia samoilla perusteilla oppineiden lakimiesten sarjan: vuodelta 1938 Olavi Heinonen, vuodelta 1943 Pekka Koskinen ja vuodelta 1948 Kaarlo Tuori. Tähän sarja katkeaakin, kun Timo Esko on syntynyt vuoden liian aikaisin, vuonna 1952.

Kirjoittaja on siviilioikeuden professori (emeritus), Helsingin yliopisto, heikki.halila@helsinki.fi