Tua Harnon esikoisromaani "Ne jotka jäävät" ilmestyi maaliskuussa. Sen käsikirjoituksella hän voitti Pentti Saarikoski -palkinnon viime syksynä.
Parhaillaan hän työstää käsikirjoitusta elokuvaan, jonka on määrä valmistua elokuvateattereihin vuonna 2015.
Pykälöikäämme.
1. luku, Urapolusta
1 §. Lapsuuden unelma. Pikkutyttönä olin varma, että minusta tulee joko kirjailija tai näyttelijä.
2 §. Valaistuminen. Lukiossa yritin olla maailmanparantaja ja realisti yhtä aikaa. Päätin hakeutua oikeustieteelliseen. Tähtäimessäni oli ihmisoikeusjuristin ura.
Kun olin lukenut lakia kolme vuotta, unelma teatteri- tai kirjailijakarriääristä alkoi jälleen kutkuttaa minua. Pyrin – ja pääsin – Teatterikorkeakoulun dramaturgilinjalle.
Pidin juristinopinnoissa kolmen vuoden tauon, kunnes päätin rutistaa myös sen tutkinnon loppuun.
2. luku, Lainsäädännöstä
1 §. Kiva laki. Perustuslakimme on hieno. Se on selkeää ja ymmärrettävää tekstiä. Se edustaa hienoja arvoja: ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, jokaisen oikeutta sivistykseen ja koulutukseen riippumatta siitä, syntyykö köyhään vai rikkaaseen kotiin.
2 §. Kamala laki. Työoikeus oli minulle opiskeluaikana jostakin syystä työlästä sisäistettävää. Etenkin työehtosopimusoikeus jäi minulle mystiikaksi. Miksi yksinkertaiset asiat on pakko kirjoittaa niin monimutkaisesti?
3. luku, Lakimiehen työstä
1 §. Kaunista. Pyrkimys eksaktiuteen. Täsmällinen kieli, systemaattisuus, päämäärätietoisuus.
2 §. Karmeaa. Kiireisyys ja itseilmaisun siirtäminen vapaa-aikaan, jota voi olla häviävän vähän.
Itse haluan kokea, kuinka tekemiseni palkitsee minut jo työpäivän aikana – ei vasta sitten kun käsikirjoitus on valmis.
4. luku, Kirjailijan työstä
1 §. Aloittamisesta. Kirjoittamisen aloittaminen on minulle helppoa. Minulla on tallessa lukematon määrä erilaisia kohtausten aloituksia ja aihioita.
Vaikeudet iskevät kirjoittamisprosessin keskivaiheilla. Onko edessä olevasta prosessista tulossa lyhyt vai pitkä, ohut vai paksu teos?
2 §. Lopettamisesta. Tekstin lopettaminen on aina tuskallista. Kuinka kauan jatkan kokonaisuuden ja sen yksityiskohtien hiomista? Milloin edessä on täydellinen lopetusvirke, johon ei enää saa koskea? Se on ikuista painimista itsensä kanssa.
5. luku, Dramaturgin työstä
1 §. Uljasta. Dramaturgia on tekstin ja tarinan rytmittämistä. Dramaturgi on tarinan kuljettaja – kirjailijan ja ohjaajan rinnalla. Parhaimmillaan dramaturgi luo tekstiin uusia jännitteitä ja käänteitä – tekee siitä mahdollisimman koskettavan.
2 §. Uuvuttavaa. Kun oma osuus vaikkapa näytelmäprojektissa on valmis, siitä on osattava luopua. Kokonaisteos jatkaa sen jälkeen – minulta mitään kyselemättä – matkaansa, elää omaa elämäänsä.
6. luku, Draamasta lakimiesammatissa
1 §. Mitä lisää? Ihmisen lukemisen taitoa.
Jokaisen juristin työ on myös suurta teatteria, draamaa. On osattava kohdata kulloinenkin ihminen juuri tämän omalla taajuudella.
Voi hyvinkin olla, että hakeudun vielä jossakin vaiheessa käräjille auskultoimaan. Se on kiehtova maailma.
2 §. Mitä pois? Ylenpalttinen totisuus.
Joskus minusta tuntuu, että lakimies ei hymyile – saati naura – koskaan virka-aikana. Kuuluuko se kireys siihen rooliin uskottavana lakimiehenä?
Tiedän, että lakimiehetkin ovat pohjimmiltaan huumorintajuisia ja kivoja ihmisiä.
7. luku, Minusta isona
1 §. Minä 50-vuotiaana. Huomaan vihdoin, että kirjoittamisella elää.
Olen tuohon mennessä julkaissut jo lukuisia romaaneja sekä elokuva- ja teatterikäsikirjoituksia.
Vakavasti puhuen: tärkeintä on täysipainoinen elämä, itkuineen ja nauruineen.
2 §. Minä 70-vuotiaana. Olen herkkyytensä säilyttänyt teatterialan kokenut konkari.
Toivottavasti jaksan vielä tuolloinkin nauraa myös itselleni.
Teatterimaailman Grand Old Lady Seela Sella on esikuvani. Hänessä on käsittämätöntä lämpöä ja lumovoimaa.
8. luku, Pienet suuret asiat
1 §. Mielimauste. Kaneli.
2 §. Herkkuruoka. Hunaja ja pähkinät jugurttiin sekoitettuna.
3 §. Paras juoma. Kuiva valkoviini.
4 §. Kaunein kukka. Pioni.
5 §. Väri ylitse muiden. Oliivinvihreä.
6 §. Rakkain romaani. Jeffrey Eugenidesin Middlesex. Nerokas kertojaratkaisu.
7 §. Nautittavin näytelmä. Juha Jokelan Fundamentalisti. Se on kuin hyvin rakennettu talo, jossa kaikki on kohdallaan.
8 §. Elokuvien elokuva. Stephen Daldryn ohjaama Tunnit. Se perustuu Michael Cunninghamin romaaniin. Näyttelijöinä loistavat mm. Nicole Kidman ja Meryl Streep.
9 §. Elämän tarkoitus. Meillä jokaisella on oma tarkoituksemme. On elettävä niin, että kuolinvuoteella ei tarvitse katua tai selitellä mitään.
10 §. Lempilausahdus. ”Tämä varmaankin kasvattaa minua.”
KUKA
Tua Harno
- s. 1984, Helsinki
- OTM, Helsingin yliopisto 2011
- Lopputyötä (elokuvakäsikirjoitus) vaille valmis teatteritaiteen maisteri, Teatterikorkeakoulu (nyk. Taideyliopisto)
- Pentti Saarikoski -palkinto 2012. Kilpailuun osallistui yli 1 200 käsikirjoitusta
- Esikoisromaani ”Ne jotka jäävät” ilmestyi maaliskuussa 2013, Otava
- Perhe: avopuoliso
- Harrastukset: lenkkeily, jooga.