Lakimiesuutiset kysyi Marja Björkiltä, Hannu Luntialalta ja Jarkko Tontilta, mitä kesällä kannattaa lukea.
Kirjailija Marja Björk ei juuri ole tuonut esiin koulutustaan.
– Kuultuaan, että olen juristi, eräs kirjallisuustoimittaja kysyi, luenko itse mitään kaunokirjallisuutta, hän nauraa.
Rankkoihin aiheisiin tarttuvan kirjailijan neljäs romaani Poika ilmestyi keväällä. Se kertoo tytöstä, joka tuntee olevansa poika, minuudesta ja uskalluksesta olla oma itsensä.
– Romaanin ilmestymisen jälkeen on paljon tilaisuuksia ja kiirettä. Aloitan seuraavan kirjani vasta syksyllä, Björk kertoo.
Hän suosittelee kolmea kirjaa, joille on yhteistä se, että niiden kirjoittajat ovat seikkailijattaria ja löytöretkeilijöitä. Ja että kirjat ovat jääneet unhoon. Kaikkia on kuitenkin kirjastoissa.
– Mrs. Alec Tweedien Matkalla Suomessa 1896 on hurmaava, viehkosti kirjoitettu ja naisellinen. Kaksi englantilaista hienostonaista tulee Suomeen ja kiertää maata. Lappiin he eivät tosin voi matkustaa, koska siellä on itikoita.
Englanniksi teos ilmestyi 1897, suomeksi vasta 1988 Aarne T. K. Lahtisen kääntämänä.
Irja Sallan Rakkautta raunioilla ilmestyi 1945. Se kuvaa natsi-Saksaa, jossa Salla oli paikallisen kirjailijaliiton stipendiaattina heinäkuusta 1943 tammikuuhun 1944.
– Natseista kirjoitetaan ja tehdään elokuvia vieläkin. Aika nähdään jännittävänä, sitä jopa romantisoidaan. Irja Salla vietti aikaansa asemilla, kahviloissa, näki rauniot ja koki fosforipommitukset. Kirja on karnivalistinen, unen kaltainen, todella hieno.
Kolmas valinta on Irma Andersinin Kävin tulen ja jään maassa vuodelta 1951.
– Hän kertoo ihastuttavalla ja kattavalla tavalla Islannin luonnosta, kaupungistumisesta, rakentamisesta, kulttuurista, talouselämästä, kodeista ja kielestä.
Populaaria tietokirjallisuutta
Hannu Luntialan tekeillä olevan teoksen aihe on kutkuttava. Julie & Leka. Elämä ja teot -työnimellä kulkeva aikalaisromaani on kahden kosovolaisen vaatetäin elämäkerta.
– Julie ja Leka ajautuvat Suomeen ja kertovat isännistään ja emännistään, kirjailija luonnehtii.
Kirjavinkkinsä Luntiala valitsee tietokirjallisuudesta.
– Luin sekä FBI:n että CIA:n historian, jotka on kirjoittanut Tim Weiner. Ehkä CIA oli kiinnostavampi, ja uskomattomalta tuntui, että kaikki keikkansa se onnistui jotenkin sössimään ainakin ennen vuotta 2008, johon kirja päättyy.
Myös itä kiinnostaa Luntialaa. Blaine Hardenin Leiri 14 – Pako Pohjois-Koreasta ilmestyi viime syksynä Gummerukselta.
– Samaan syssyyn luin Barbara Demickin teoksen Suljettu maa, jossa on useamman loikanneen kertomuksia. Ja kun alkuun pääsin, ajattelin vielä perehtyä siihen, mitä tuolla Venäjällä oikeasti tapahtuu.
Luke Hardingin Mafiavaltiosta Luntiala piti kovasti. The Guardianin kirjeenvaihtajan tilitys Kremlin salakavaluudesta ilmestyi viime syksynä Innolta.
Edgar Lee Mastersin Spoon River -antologiaa Luntiala taas suosittelee niille, jotka haluavat lukea hyvää vanhaa kirjallisuutta.
Yksi dekkari ja yksi klassikko
Kirjailija Jarkko Tontti tunnustaa kirjoittaneensa viime aikoina hullunkiilto silmissä.
– Syksyllä ilmestyvän romaanini viimeinen versio piti saada kustantajalle. Kun näin ennakkotiedot Otavan katalogissa, tuli paineita tehdä se loppuun.
Tontin edellinen romaani oli fantasiahenkinen nuortenkirja Vedeeran taru. Syksyllä ilmestyvä Lento on kirjoitettu aikuisille. Kirjoittaessa ei ehdi paljon lukea muiden teoksia, mutta nyt Tontti aikoo ottaa vahingon takaisin.
– Luen yleensä joka vuosi jonkin klassikon, joka tulee uusintapainoksena. Tänä vuonna Teokselta tulee Paavo Haavikon Kootut runot ja Södikalta Don Quijote, länsimaisen romaanikirjallisuuden esi-isä.
Tontin suosikkikirjailija on englantilainen Ian McEvan.
– Viimeksi suomennettu Makeannälkä ei ehkä ole hänen parhaansa, mutta silti voin kyllä suositella sitä kaikille.
Vaikka Tontti ei ole dekkarifani, hän lukee dekkarin vuodessa. Hänen valintansa sillä saralla on skotlantilainen lakimies-dekkaristi Denise Mina.
–??Olin opiskeluaikana vaihto-oppilaana Skotlannissa. Pidin Petojen kaupungista, se on minusta rullaava.
Loppukesästä Tontti alkaa taas kirjoittaa.
– Mutta välillä on kasteltava kasvimaata, ettei se kuivu.
Marja Björk
– Irja Salla oli Tyko Sallisen tytär ja Kari Suomalaisen ensimmäinen vaimo. Hänen hieno teoksensa Rakkautta raunioilla vaiettiin kuoliaaksi, sillä häntä ei pidetty kunniallisena naisena ja kansalaisena eikä kirjaa siveellisenä, kirjailija Marja Björk toteaa.
(Kuva Henrik Schütt/Like)
Hannu Luntiala
– Kun kirjoitan, en lue kaunokirjallisuutta, koska siitä tarttuu minuun vaikutteita, vetävää tietokirjallisuutta kesälukemiseksi suositteleva ylijohtaja-kirjailija Hannu Luntiala sanoo.
(Kuva Pertti Nisonen/Tammi)
Jarkko Tontti
– Odotan Salman Rushdien muistelmien ilmestymistä. Teoksen nimi on Joseph Anton. Se oli Rushdien salanimi piileskelyn ja pelon vuosina, kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtajana toimiva Jarkko Tontti kertoo.
(Kuva Irmeli Jung/Otava)
Teksti: Marja Sulin
