Alumnilla tarkoitetaan yliopistosta tai korkeakoulusta valmistuneita miehiä ja naisia. Suomalaisia juristialumneja ovat siis Suomessa oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneet henkilöt.
Alumnitoiminta on entisten opiskelijoiden ja yliopiston yhteistyötä. Yliopisto pitää yhteyttä kasvatteihinsa eli alumneihin monin eri tavoin. Myös alumnit itse voivat järjestää erilaisia tapaamisia sekä tukea entistä opinahjoaan. Yhteydenpito voi olla yliopiston tarjoamiin koulutuksiin, työelämätapahtumiin tai alumniseminaareihin osallistumista. Lisäksi voidaan tukea yliopiston yhteiskuntasuhteita ja järjestää omia vuosikurssitapaamisia.
Kaikilla kolmella oikeustieteellisellä tiedekunnalla on nykyisin alumnitoimintaa. Helsingissä se on organisoitu yliopiston muun alumnitoiminnan yhteyteen. Lapin ja Turun yliopistojen alumneilla on oma yhdistyksensä opiskelijayhdistysten yhteydessä. Tarkemmat yhteystiedot ohessa erillisessä artikkelissa.
Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta järjesti alumniseminaarin tammikuussa aiheena ”Globalisaatio ja oikeusvaltio”. Tasavallan presidentti Tarja Halonen piti tilaisuudessa juhlapuheen, josta tiivistelmä ohessa.
Joukko vuonna 1968 valmistuneita juristialumneja piti epävirallisen vuosikurssitapaamisen. Sen tunnelmista lisää artikkelissa ”Kuvittele siitä on jo 40 vuotta”.
Tasavallan Presidentti Tarja Halonen alumniseminaarissa
GLOBALISAATIO VOI EDISTÄÄ ”LAILLISTA MENOA”
Globalisaatio on heikentänyt kansallisvaltioiden merkitystä. Talouselämä on hakenut uutta vapautta ja kasvanut sen myötä paljon – vaikka epätasaisesti. Globalisaation vaikutukset ovat kuitenkin talouselämää paljon laajemmat. Ihmisen ja ympäristön etujen huomioon ottaminen nykyistä paremmin on ollut perusteluna globalisaation ohjaamisen tai valvonnan vahvistamiseksi kansallisilla ja kansainvälisillä säännöksillä.
Näin totesi tasavallan presidentti Tarja Halonen juhlapuheessaan jonka hän piti 23.1.2009 Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan alumnitilaisuudessa.
Globaalit ilmiöt edellyttävät Halosen mukaan globaalia yhteistoimintaa. Kansainvälisistä sopimuksista löytyy vieläkin perinteisiä kahdenvälisiä sopimuksia, mutta yhä useammin ne ovat multilateraalisia alueellisesti tai jopa globaalisia. Eurooppalainen integraatio on tässä suhteessa omanlaisensa – osin jo ylikansallinen luomus. Tämä kehitys vaikuttaa myös suomalaiseen lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaan – kaikki keskeisiä oikeusvaltion osa-alueita.
Yhteistoiminta edellyttää yhteisiä sääntöjä
Kansallinen lainsäädäntö ja kansalliset oikeuslähteet ovat saaneet rinnalleen kansainvälisen normiston ja erityisen runsaasti eurooppalaisesta integraatiosta peräisin olevia säännöksiä ja oikeuskäytäntöä. Tämän lisäksi on syntynyt privatisoitunutta kansainvälistä säännöstämistä, joka ei ole riippuvainen kansallisvaltioista tai kansainvälisistä sopimuksista.
Oikeusvaltioon kuuluu, että yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista voidaan määrätä vain sellaisen elimen päätöksin, jonka asettamiseen yksilö voi itse vaikuttaa. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio on kolmiyhteys. Norminannon etääntyessä, tai jopa erkaantuessa kansallisista lainsäädäntöelimistä, tämä yhteys heikkenee. Pitkälti integroituneessakin systeemissä, kuten Euroopan unionissa, haasteeksi ovat muodostuneet jäsenvaltioiden erilaiset kehitystasot sekä hallinto- ja tuomioistuinperinteet.
Globalisaatioon kuuluu tavaroiden, palveluiden, tiedon ja rahan liikkumisen lisäksi ihmisten yhä suurempi liikkuvuus. Se tekee yhteiskunnista monikulttuurisempia, mikä lisännee luovuutta, mutta asettaa uusia haasteita oikeusvaltiolle. Lainsäädännöllä kyetään sääntelemään helpommin kansainvälistä kauppaa kuin kansainvälistyviä perhesuhteita. Yksilöllisyys, arvojen ja arvostusten pluralismi on vasta alussa. Sen vastapainoksi tulee yhä kasvava paine löytää yhteisiä sääntöjä ihmisen ja ympäristön suojaamiseksi.
Globalisaatio, yhdessä alueellisen integraation kanssa, asettaa oikeusvaltiolle ja sen eri toimijoille haasteita. Näen kansainvälistymisen myös mahdollisuutena edistää ”laillista menoa”. Kansallisvaltiot ovat entistä riippuvaisempia toisistaan. Tiedonvälitys ei tunnista valtioiden rajoja. Yhteiset tavoitteet ja uhat työntävät kansoja yhteistoimintaan. Yhteistoiminta edellyttää kuitenkin yhteisiä sääntöjä, ennakoitavaa käyttäytymistä. Hyvä hallinto ja luotettava oikeuslaitos ovat osa tätä. Samoin demokratia ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, mikä onkin sitten jo vaikeampi joidenkin hyväksyä. Mielestäni voidaan puhua aidosta oikeusvaltiosta vain, jos sillä on yhteys demokratiaan ja ihmisoikeuksiin.
Oikeusvaltio tärkeä osa kriisinhallintaa
Oikeusvaltio on globalisaation taloudellisen ulottuvuuden edellytys. Se on myös välttämätön väline globalisaation sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi. Edellä vaadin jo, että aidosta oikeusvaltiosta voidaan puhua vain, jos se perustuu demokratialle ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Mutta on myös toisin päin: ihmisoikeuksien toteutuminen, demokratia tai hyvä hallinto eivät ole mahdollisia ilman oikeusvaltioperiaatteen noudattamista. Juristi tuskin pitää myöskään kestävää kehitystä mahdollisena ilman kansainvälisiä sopimuksia ja kansallisvaltioita sopijapuolina ja sopimusten toteuttajina.
Demokratia, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on hyvä rokotus konflikteja vastaan. Jos aseelliseen yhteenottoon kuitenkin ajaudutaan, on kriisinhallintatoimijoiden huolehdittava siitä, että tulitauon aikaansaamisen lisäksi luodaan edellytykset rauhanomaiselle kehitykselle. Oikeusvaltion vahvistaminen on tärkeä osa myös kansainvälistä kriisinhallintaa.
Oikeusvaltioperiaatteen ja sen noudattamisen uudelleen juurruttaminen kriisin kokeneeseen yhteiskuntaan on vaativa tehtävä. Mutta se on välttämätöntä, jotta konfliktiin joutuneet ryhmät ja kansalaiset jatkossa turvautuisivat tasapuoliseksi kokemaansa lainsäädäntöön ja hallintomenettelyyn ratkoessaan erimielisyyksiään.
EU:n juuri käynnistyneen EULEX Kosovo -operaation tehtävänä on auttaa Kosovon viranomaisia kansainväliset normit täyttävän poliisi-, oikeus-, rajavalvonta- sekä tullijärjestelmän luomisessa. Unionilla on oikeusvaltiota tukevaa toimintaa Kosovon lisäksi Afganistanissa, Irakissa ja Kongossa.
EU ei luonnollisesti toimi yksin. Euroopan neuvostolla on oikeusvaltiokehityksen tukemiseen liittyvää erityisosaamista. Oikeusvaltiokehitystä tukevat projektit kuuluvat poikkeuksetta myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön paikallisoperaatioiden toimintaan.
Suomi on vahvasti mukana kehittämässä EU:n ja kansainvälisten järjestöjen kriisinhallintatyötä ja panostamme oikeusvaltioasiantuntijoiden valmennukseen ja rekrytointiin. Suomalaisia siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita on tällä hetkellä noin 150 eri operaatioissa ja niiden tukitehtävissä. Oikeussektorin asiantuntijoita; tuomareita, syyttäjiä ja muita oikeusvaltioasiantuntijoita ja poliiseja.
Oikeusvaltion rakenteiden ja käytäntöjen vahvistaminen edesauttaa ihmisoikeuksien kunnioittamista, tasa-arvon parempaa toteutumista ja kaikinpuolista sosiaalista kehitystä. Oikeusvaltiosta ei voi tehdä vientituotetta, mutta sen periaatteiden opettamiseen ja sen eri sektoreiden ammattiosaamisen opettamiseen on paljon kysyntää.
Presidenttien vierailulla ulkomaille on mukana usein liikemiesvaltuuskuntia. Vähemmän tunnettua on ehkä se, että seurueeseen kuuluu usein myös tieteen, taiteen ja muiden alojen edustajia. Viime aikojen vierailuilla Kiinaan ja Saudi-Arabiaan valtuuskuntaani kuului myös korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg. Keskusteluissa valtion ylimmän johdon kanssa otetaan usein esille myös oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä.
Pykälien ulkoa osaamisella ei pärjää
Oikeustieteellisen tiedekunnan seminaarissa on syytä kysyä, minkälaisia lakimiehiä isänmaa ja ihmiskunta tarvitsee ja miten heitä koulutetaan.
Pykälien ulkoa osaamisella ei ole koskaan päässyt pitkälle. Vielä vähemmän tulevaisuudessa. Oikeudellinen maailma on muuttunut ja muuttuu nopeasti.
Oikeudellisten ongelmien tunnistaminen ja niiden ratkaiseminen edellyttävät osaamista ja älyllistä uteliaisuutta. Lain- ja oikeudenmukaisia ratkaisuja on kyettävä tekemään oikeudellisten sääntöjen, periaatteiden ja viime kädessä koko länsimaisen oikeusjärjestyksen arvoperustan pohjalta. Tähän opetuksen pitäisi pystyä antamaan valmiudet.
Yliopistotasoisen opetuksen on perustuttava tieteelliseen tutkimukseen. Osaamisen perustuva yhteiskunta ei ole mahdollinen ilman korkeatasoisia tutkijoita ja riittäviä resursseja. Toivon kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Toivon uskallusta tiedekuntien rajat ylittävään yhteistyöhön. Kannustan yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja maailmanparannukseen!
Artikkeli on tiivistelmä Tasavallan presidentti Tarja Halosen juhlapuheesta, jonka hän piti 23.1.2009 Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan alumni-tilaisuudessa.
Puhe löytyy kokonaisuudessaan internetistä sivustolta www.tpk.fi/ kohdasta puheet ja haastattelut.
Alumniyhdistysten yhteystietoja
Helsingin yliopiston alumnitoiminta jakautuu kolmeen pääasialliseen osioon.
Helsingin yliopiston ilmaisen alumniverkoston kautta saa uutisia yliopistolta ja voi luoda uusia kontakteja sekä ylläpitää yhteyttä opiskeluaikaisiin ystäviin ja kollegoihin.
Koko yliopiston yhteinen Alumniyhdistys järjestää jäsenilleen tapahtumia ja neuvottelee jäsenetuja.
Eri tiedekuntien oma alumnitoiminta.
Oikeustieteellinen tiedekunta järjestää alumnitapahtumia, joita on toistaiseksi ollut kaksi: toukokuussa 2007 ja tammikuussa 2009.
Lisätietoja: www.helsinki.fi/alumni
Senilex ry on Turussa oikeustieteellisen loppututkinnon suorittaneiden yhdistys, jonka tarkoituksena on edesauttaa yhteistyötä ja -toimintaa eri ammatissa toimivien lakimiesten ja oikeustieteen opiskelijoiden ja tiedekunnan kesken.
Lisätietoja: www.lex.fi/senilex_yleista.php
Kaamos ry on Lapin yliopistosta tai sitä edeltäneestä Lapin korkeakoulusta oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneille ja sieltä jo työelämään siirtyneille lakimiehille tarkoitettu yhteistyö- ja kontaktikanava.
Lisätietoja: www.artikla.com/Kaamos/index.html.
Kuvittele siitä on jo 40 vuotta
Joukko oikeustieteen opiskelijoita keskittyi syksyllä 1968 saamaan opintonsa päätökseen, jotta he ehtisivät vuoden viimeiseen publiikkiin 20.12.1968.
Opiskelujen ohessa tuli seurattua uutisiakin. Maailmassa kuohui vuonna 1968 rajummin kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Uutisia leimasivat Vietnamin sota, Tšekkoslovakian valtaus, poliittiset murhat sekä opiskelijoiden radikalismi ja mielenosoitukset.
Suomalaisten opiskelijoiden protesti huipentui niin sanottuun Vanhan valtaukseen 25.11.1968. Mukaan ehti muutama oikeustieteen ylioppilaskin.
Suurin osa vuonna 1968 valmistuneista keskittyi kuitenkin saattamaan opintoja päätökseen ja saamaan työpaikan. Opiskeluja aloitettaessa oli vielä pulaa juristeista, mutta nyt lakimiehiä oli liikaa ja työpaikkojen saaminen kiven alla. Kaikki onnistuivat kuitenkin vähitellen sijoittumaan työelämään.
Valmistumisen jälkeen osa piti yhteyttä toisiinsa. Mutta vuosien varrella elämä ja työkuviot erottivat. Kun 20 vuotta valmistumisesta oli kulunut, pieni joukko kokoontui istumaan iltaa ja muistelemaan menneitä. Mitä enemmän vuosia valmistumisesta kului, sitä suurempi tarve oli muistella menneitä.
Koska kaikkien 20.12.1968 publiikissa mukana olleiden nimiä ei aikanaan tullut laitettua talteen, alkoi vuonna 2003 varsinainen salapoliisityö. Apuna käytettiin muun muassa vanhoja Lakimiesmatrikkelelta, alumniverkostoa, väestörekisteriä ja puskaradiota. Tuloksena oli mukava 35-vuotistapaaminen.
Vuoden 2008 lopulla tämän joukon 40-vuotisjuhlien kunniaksi järjestettiin hieman isommat juhlat. Ne aloitettiin seminaarilla vanhassa opinahjossa Porthaniassa. Mahdollisuus muistella vuotta 1968 konkretisoitui Helsingin Kaupunginteatterin esitykseen Rock´n Rock, joka alkaa vuoden 1968 tapahtumista. Päivän kokemukset kerrattiin vielä teatterin jälkeen iltapalan ääressä. Ennen teatteria käytiin päiväkahvilla Presidentinlinnassa. Olihan yksi 20.12.1968 valmistuneista nykyinen tasavallan presidentti Tarja Halonen.
Muut meistä 40-vuotisjuhlaan osallistuneista ovat toimineet perinteisimmissä juristin tehtävissä. Peräti seitsemän on palvellut tuomioistuimissa. Lisäksi yksi on asianajaja. Kaksi on toiminut ministeriöiden palveluksessa ja kolme muissa valtion virastoissa. Muita työnantajia ovat olleet SAK, Kela, pankki, Helsingin yliopisto ja Espoon kaupunki. Tällä hetkellä 12 on sirtynyt eläkkeelle.
Pian juhlamme jälkeen osa meistä tapasi Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan alumniseminaarissa. Eikä uudelleen virinnyttä kontaktiverkostoa päästetä rapautumaan, sillä alumnitoiminta muodostaa jatkossa erinomaisen yhdyssiteen tällekin ryhmälle.
