Toisten eteen asteleminen tai puheenvuoro kokouksessa voi olla melkoisen kova pala. Jos yhtään lohduttaa, on muitakin, jotka pelkäävät.
– Esiintymisjännitys on yleistä ja tavallista eikä mitenkään outo tai epänormaali ilmiö, määrittelee psykologi, psykoterapeutti Minna Martin.
Yksityisvastaanottonsa lisäksi Martin kouluttaa jännittäjäryhmien ohjaajia sekä työskentelee opiskelijoiden parissa YTHS:ssä Turussa. Hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjoja ja oppaita.
− Yksikään esiintymispelosta kärsinyt ei ole tullut turhaan vastaanotolle. Jännittäminen on osa elämää ja koskettaa tavalla tai toisella kaikkia. Häiritsevä jännittäminen helpottuu, kun siihen suhtaudutaan myös yhteisön tasolla ymmärtävästi.
Jännittäminen on osa elämää ja koskettaa tavalla tai toisella kaikkia.
Keskittyminen ja oppiminen vaarassa
Martin kertoo tilastoista, joiden mukaan kolmasosa korkeakouluopiskelijoista jännittää niin paljon, että se häiritsee opiskelua ja suoriutumista. Kymmentä prosenttia asia häiritsee merkittävästi ja kaksi prosenttia joutuu lopettamaan opintonsa jännityksen vuoksi.
Kolmasosa korkeakouluopiskelijoista jännittää niin paljon, että se häiritsee opiskelua ja suoriutumista.
Lakimiesliiton puheenjohtaja, professori Tuula Linna kohtaa yliopistossa säännöllisesti opiskelijoita, jotka ahdistuvat esiintymisestä jopa pakokauhunomaisesti.
− Esiintymisjännitys voi häiritä sekä keskittymistä että oppimista. Juridiikka on vaikea ala, ja opiskelijat kokevat, että on noloa sanoa väärin. Odotukset ovat korkealla ja kilpailu kovaa. Opiskelijalle voi olla traumatisoivaa, jos hän menee lukkoon monisatapäisen yleisön edessä.
Linnan mukaan pienryhmätyöskentelyssä esiintymispelko on vielä hallittavissa.
− Pienessä joukossa uskalletaan olla puheliaita, siellä kuuluu hellyttävä kälätys. Graduryhmässä kaikille annetaan aplodit. Opettajana pyrin aina löytämään myönteistä sanottavaa ja siten tukemaan jännittäjiä.
Asiantuntemus ensisijaista, esiintyminen toissijaista
Martin arvelee, että juristien kohdalla vaativuus ylikorostuu. Alalle on vaikea päästä, joten itseen kohdistuvat vaatimukset alkavat jo pyrkimisvaiheessa.
Juristien kohdalla vaativuus ylikorostuu.
− Ala on kilpailuhenkinen. Pitää olla täydellinen, esiintyjänäkin huikean hyvä. Vastuu painaa asiakkaidenkin suuntaan. On vaikea tavoittaa realistista armollisuutta, kun ristipaine on valtava.
Hyvä suoriutuminen edellyttää rentoutta, mutta Martin muistuttaa esiintymisen olevan toissijaista ja asiantuntijuuden ensisijaista. Kuulijatkin ovat asiantuntijan puolella. Professori on samaa mieltä: tilaisuuteen kuuntelemaan tullut on kiinnostunut asiasta, harvemmin henkilöstä.
Linnan mukaan juristit voivat etsiä töitä useasta eri paikasta. Kaikkien ei tarvitse johtaa puhetta käräjillä. Moni pärjää asiakkaiden kanssa, vaikka muuten tekisi tiukkaa olla esillä.
Juristeista 60 prosenttia työllistyy yksityissektorille, jolloin on oltava myös neuvottelu- ja sovittelutaitoja eli valmiuksia esiintyä eri tilanteissa. Monessa roolissa tarvitaan itseluottamusta.
− Esiintymiseen voi harjaantua ja sitä oppii sietämään, vaikka tilanteessa ei viihtyisikään. Kyse on samasta kuin elinikäisessä oppimisessa: osaaminen kehittyy, Linna lisää.
Esiintymiseen voi harjaantua ja sitä oppii sietämään, vaikka tilanteessa ei viihtyisikään.
Ympäristö tukee ja hyväksyy jännittäjän
Jos ihminen ahdistuu esiintymisestä, hän pelkää epäonnistumista tai häpeän kokemista. Martinin mukaan henkilö voi pelätä silkkaa jännittämistä ja sitä, että se paljastuu muille.
− Kyse on taistelu–pako-puolustusreaktiosta, ihan kuin sapelihammastiikeri olisi lähestymässä. Autonominen hermosto ylivirittää elimistön – uhan edessä on säilyttävä hengissä.
Mielestä lähtevät keholliset oireet näkyvät: kädet hikoavat, posket helottavat, ääni vapisee ja jalat tutisevat, hengitys tihenee.
Jännittäjän perustyyppejä on erilaisia, kuten ihmisiäkin. Luontainen temperamentti vaikuttaa – jotkut ovat rohkeampia, toiset ujoja ja arkoja. Introverttius ei johda jännittämiseen, jos ympäristö on hyväksyvä ja omaa temperamenttia tukeva.
Introverttius ei johda jännittämiseen, jos ympäristö on hyväksyvä ja omaa temperamenttia tukeva.
Martinin mukaan lapsuuden perhe ja kiintymissuhdemallit heijastuvat aikuisuuteen. Esimerkiksi ylihuolehtivat vanhemmat kertovat käytöksellään, että maailma on uhkaava. Lapsikaan ei uskalla ottaa riskejä ja kokeilla rajoja, vaan pelkää epäonnistumista.
− Tarvitaan sekä kannustavia vanhempia että opettajia, joilla on sydän paikallaan.
Jännittäjä, ole armollinen itsellesi!
Jännitystä voidaan purkaa muun muassa puheviestinnän keinoin. Tällöin esiintymistä harjoitellaan turvallisissa olosuhteissa toisten edessä.
− Jos pelko on voimakas, lyhytterapia auttaa oppimaan tapoja, joilla voi rauhoitella kehoa ja selviytyä arjessa. Myös stressinhallintakeinoista on usein apua.
Martin kehottaa hankkimaan kokemusta omassa tahdissa armollisella otteella. Herkän ihmisen kannattaa ottaa temperamenttinsa voimavaraksi.