Huolimatta finanssikriisin jälkeisestä ajasta, vuonna 2010 vastavalmistuneiden työtilanne oli varsin hyvä. Vastavalmistuneiden työttömyysaste oli tuolloin alle puolet nykyisestä. Useimmat valmistuneista löysivät työpaikan varsin nopeasti. Merkillepantavaa oli se, että lähes 60 prosenttia vastaajista oli työllistynyt sellaisen työnantajan palvelukseen, jonka palveluksessa oli työskennellyt jo opiskeluaikana.
Opiskeluaikaisen työkokemuksen merkitys näkyi myös työuran alun paremmassa palkkauksessa. Erilaiset tavat aktiivisuuden osoittamisessa, kuten työkokemus, hyvät arvosanat tai opiskelijajärjestötoimintaan osallistuminen, ennustivat kaikki parempaa palkkausta työuran alussa. Yli puolella vastaajista ensimmäinen palvelussuhde oli määräaikainen. Yksityiselle puolelle päätyneet olivat useammin tyytyväisiä saamaansa työpaikkaan kun taas julkisella puolella oltiin tyytymättömämpiä ja useammin jatkettiin muiden työmahdollisuuksien kartoittamista.
Yksityispuolella ollaan tyytyväisempiä
Vaikka julkisen ja yksityisen puolen työntekijöiden tyytyväisyydessä oli eroja jo vuonna 2010, olivat erot kasvaneet viiden vuoden kuluessa varsin paljon. Yksityisellä puolella oltiin huomattavasti tyytyväisempiä palkkauksen lisäksi myös omaan työyhteisöön, työn sisältöön ja työn tarjoamiin uramahdollisuuksiin. Julkisella puolella työaikoihin oltiin yksityistä puolta enemmän tyytyväisiä. Ilahduttava suuntaus oli se, että tyytyväisyys oli parantunut kummallakin sektorilla kaikissa mitatuissa osa-alueissa.
Vaihtamalla paranee?
Vuonna 2015 yli puolet vastaajista oli vaihtanut työpaikkaa ja reilu neljännes oli ollut vähintään kolmen työnantajan palveluksessa. Tyytymättömyys työpaikkaan johti usein vaihtamiseen ja selvästi suurempi osa vastaajista oli siirtynyt julkiselta puolelta yksityiselle kuin toisinpäin.
Työpaikan vaihtaminen näytti myös johtavan lisääntyneeseen työtyytyväisyyteen. Samassa työpaikassa pysyneet olivat uransa alussa huomattavasti tyytyväisempiä omaan työhönsä kuin työpaikkaa vaihtaneet, mutta tilanne oli kääntynyt päinvastaiseksi vuonna 2015. Tällöin työpaikkaa vaihtaneiden tyytyväisyys oli suurempaa kuin samassa paikassa pysyneiden.
Työpaikkaa vaihtaneiden palkkaus oli kehittynyt myös samassa paikassa pysyneitä paremmin. Tosin lähtötaso paikkaa vaihtaneilla oli huomattavasti alhaisempi. Työpaikan vaihtaminen näytti johtavan parempaan palkkakehitykseen ainoastaan silloin, kuin työntekijä vaihtoi toimialaa. Mikäli työpaikkaa vaihdettiin toimialan sisällä, ei palkkakehitys eronnut samassa työpaikassa pysyneistä.
Heti työuran alussa muodostuneet palkkaerot kasvoivat valmistumisen jälkeisen viiden vuoden kuluessa. Myös liikkuvuus eri tuloluokkien välillä oli varsin vähäistä. Alimpaan tuloneljännekseen valmistumisen jälkeen kuuluneista vastaajista 45 prosenttia kuului samaan alimpaan tuloneljännekseen viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Valmistumisen jälkeisestä hyvätuloisimmasta neljänneksestä lähes kaksi kolmasosaa kuului samaan joukkoon viiden vuoden kuluttua.
Eri yliopistoista valmistuneiden palkkaus erosi myös toisistaan. Suurimmaksi osaksi tämä selittyi erilaisilla työskentelypaikkakunnilla. Helsingin yliopistosta valmistuneet työskentelivät huomattavasti muita todennäköisemmin pääkaupunkiseudulla, missä on myös korkein palkkataso.
Perhevapaat
Kyselyssä selvitettiin myös nuorten juristien jo toteutuneita perhevapaita sekä ajatuksia tulevaisuudessa pidettävistä vapaista. Valmistumisen jälkeen lapsia saaneet naisjuristit olivat olleet keskimäärin 12,5 kuukautta perhevapaalla, kun taas miesjuristit keskimäärin alle kuukauden. Tulevaisuuden suunnitelmia kysyttäessä kukaan vastanneista miesjuristeista ei pitänyt yli puolen vuoden perhevapaata erittäin todennäköisenä vaihtoehtona omalla kohdallaan.
Koska monet naisvastaajat olivat vastaushetkellä perhevapaalla, ei kyselyn tuloksista voitu vielä päätellä sitä, miten perhevapaiden pitäminen vaikuttaa esimerkiksi työpaikan vaihtamiseen tai urakehitykseen ylipäätään.
Tulevaisuus
Vastaajilla oli jo varsin selkeä kuva siitä, mitkä toimialat kiinnostavat tulevaisuudessa. Jokaisen toimialan kiinnostavuus oli vähäisempi kuin opiskelijoille tehdyssä vastaavassa kysymyksessä. Oma työuran alkuvaihe suuntasi vahvasti myös tulevaa kiinnostusta. Kiinnostavin toimiala vastaajille oli yrityssektori. Muutoinkin toimialat, joihin voi sijoittua monen eri juridiikan alan kokemuksella olivat kaikkein kiinnostavimpia vastaajien mielestä. Sekä yksityis- että julkispuolen kiinnostavimmat työpaikat eivät sijoittuneet suoraan oikeuslaitokseen liitännäisiin ammatteihin eikä oikeuslaitoksen piirissä tapahtuva työskentely ei houkutellut suurta osaa vastaajista.
Ehdottomasti tärkeimpänä työpaikan valintakriteerinä nähtiin mielenkiintoinen työn sisältö. Joustavat työmahdollisuudet ja viihtyisä työyhteisö olivat myös tärkeimpien valintakriteereiden joukossa. Viihtyisä työyhteisö oli erityisen tärkeä yksityissektorilla työskenteleville. Naisvastaajille puolestaan arvojen mukainen työ, oikeudenmukaisuuden edistämien ja työn liittyminen juridiikkaan oli miesvastaajia tärkeämpää.
Teksti: Eero Blåfield, oikeuspoliittinen asiamies
