K.J. Ståhlberg -mitali emeritusprofessori Mikael Hidénille

Lakimiesliiton hallitus myönsi kahdennentoista, Lakimiespäivän yhteydessä perinteisesti luovutettavan K.J. Ståhlberg -mitalin emeritusprofessori Mikael Hidénille. Liiton puheenjohtaja Risto Nuolimaa totesi mitalia luovuttaessan Mikael Hidenin ansioista muun muassa seuraavaa: Suomen Lakimiesliitto on myöntänyt vuodesta 1989 alkaen K.J. Ståhlberg -mitalin. Mitalisäännön mukaan se myönnetään henkilölle, jonka toiminnalla on ollut huomattava merkitys kansallisesti tai kansainvälisesti yhteiskunnalle, lakimieskunnalle, oikeuselämälle tai oikeustieteelle. Mitali on tähän mennessä myönnetty yksitoista kertaa. Lakimiesliiton hallitus on päättänyt myöntää kahdennentoista, vuoden 2009 Lakimiespäivän yhteydessä luovutettavan K.J. Ståhlberg -mitalin emeritusprofessori Mikael Hidénille. Mikael Hidén on syntynyt vuonna 1939 ja valmistunut lainopin kandidaatiksi vuonna 1962, oikeustieteen lisensiaatiksi vuonna 1963 ja oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1970. Varatuomarin arvon Hidén sai vuonna 1972. Mikael Hidén toimi aluksi Helsingin yliopistossa assistenttina, käväisi Tampereen ja Turun yliopistoissa ja palasi Helsingin yliopistoon. Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden ja kansainvälisen oikeuden professoriksi vuonna 1976. Mikael Hidén jäi eläkkeelle emeritusprofessorina vuonna 2005 ja hoiti senkin jälkeen kyseistä professuuria vielä kaksi vuotta. Vuosina 1967–1971 Mikael Hidén toimi Eduskunnan oikeusasiamiehen puolipäiväisenä sihteerinä. Hidénin väitöskirjan kohteenahan oli Eduskunnan oikeusasiamies. Mikael Hidén toimi poikkeuksellisen pitkään Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina. Hänen merkityksensä tuon tiedekunnan kehittäjänä on ollut huomattava. K.J. Ståhlbergin luoma hallitusmuotomme vuodelta 1919 osoittautui vuosien saatossa erinomaiseksi perustuslaiksi. Yhdessä kolmen muun perustuslain kanssa se muodosti vankan valtiosäännön. Perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädetyillä laeilla on Suomessa usein poikettu perustuslaista tai täydennetty sitä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on käyttänyt Mikael Hidéniä asiantuntijana lähes neljän vuosikymmenen ajan. Hidén on ollut keskeisesti valmistelemassa voimassa olevaa perustuslakiamme. Mikael Hidén on toiminut lukuisissa muissakin luottamustehtävissä. Esimerkinomaisesti mainitsen, että Suomen Lakimiesliiton hallituksessa Mikael Hidén on ollut kahdeksan vuotta. Tyylilleen uskollisena Mikael Hidén ei ole halunnut tehdä ansioistaan numeroa. Hän on pysynyt niin sanottuna tavallisena ihmisenä sanan myönteisimmässä merkityksessä. Mikael Hidénin merkittävä lakimiesura jatkuu vielä muun muassa Eduskunnan perustuslakivaliokunnan käyttämänä asiantuntijana.

Emeritusprofessori Mikael Hidén Presidentin toimivallan kaventamiseen ei saa suhtautua nostalgisesti eikä allergisesti

K.J.Ståhlbergista lakimiehenä on sanottu, että hän oli Suomen oikeustieteen ja oikeuskäytännön viimeisiä polyhistoreita, yleisoppineita, jotka ovat auktoriteetteja useillakin oikeudenaloilla. Ensisijaisesti hän oli kuitenkin julkisoikeuden mies, hallinto-oikeuden ja valtiosääntöoikeuden arvostettu tuntija ja kehittäjä. Valtiosääntöjuristille on tämän vuoksi aivan erityinen ilo ja kunnia saada tällainen hänen nimeensä liitetty arvokas huomionosoitus. Osaan arvostaa saamaani huomionosoitusta.

Parlamentarismi Ståhlbergille keskeinen asia

K.J. Ståhlberg lähti sekä tasavallan presidenttinä että valtiosäännön tutkijana hyvin selvästi siitä, että presidentti saattoi itsenäisesti ja tarvittaessa myös valtioneuvoston kannasta poiketen käyttää niitä valtuuksia, jotka perustuslaki hänelle osoitti. Suomen valtiosääntöisen järjestelmän keskeinen piirre oli Ståhlbergille kuitenkin parlamentarismi. Presidenttikauden jälkeen vuonna 1927 parlamentarismista julkaisemassaan kirjasessa hän muun muassa totesi, että presidentille tuskin olisi katsottu voitavan uskoa niin pitkälle meneviä oikeuksia, ”jollei perustuslaissa vahvistettu parlamentaarinen periaate olisi tarjonnut vakuutta siitä, ettei hallitusvaltaa tultaisi käyttämään vastoin kansan varmaa tahtoa, sellaisena kuin sen esiintuo kansaneduskunnan enemmistö…”. 1980- ja 1990-luvuilla perustuslakiin tehdyissä uudistuksissa ja vuoden 2000 perustuslaissa on pyritty parantamaan eduskunnan vaikutusmahdollisuuksia ja vahvistamaan eduskunnasta riippuvan hallituksen asemaa suhteessa tasavallan presidenttiin. Parlamentaaristen elementtien vahvistaminen valtiosäännössä on esillä myös niissä keskusteluissa, joita parhaillaan käydään perustuslain mahdollisista tarkistuksista. Tehtyjen uudistusten voidaan katsoa hyvin vastaavan Ståhlbergin käsitystä parlamentarismin keskeisyydestä Suomen järjestelmässä.

Perustuslain uudistamisenkin oltava kansanvaltaista

Oleellista perustuslain kehittämisessä ei tietysti kuitenkaan ole se, mitä jo melko etäisen menneisyyden suuret figuurit, ”founding fathers”, ovat ajatelleet. Yleisellä tasolla voidaan oleellisena pitää sitä, että perustuslaki kulloisissakin oloissa hyvin ja reaalisesti turvaa kansanvallan ja perusoikeuksien toteutumisen. Tärkeää on myös, että itse perustuslain uudistamisprosessikin on kansanvaltainen ja läpinäkyvä. Legitimiteetin kannalta on merkittävää käytännössä myös se, että uudistukset rakentuvat orgaanisesti, kertyneet kokemukset hyväksi käyttäen. Näihin ”vaatimuksiin” sopii nähdäkseni hyvin se, että parlamentarismiin kuuluvia piirteitä valtiosäännössä edelleen vahvistetaan. Tämä ei toisaalta edellytä presidentin itsenäisen toimivallan kokonaan poistamista. Presidentin itsenäisen toimivallan säilyttämiseen ei ehkä pidä suhtautua sen kummemmin nostalgisesti kuin allergisestikaan, vaan on syytä lähteä sen säilyttämisestä sellaisissa kohdissa, joissa sille on hyviä perusteita. Tässä yhteydessä sopinee yhtenä tällaisena kohtana mainita tuomareiden nimittäminen.

Pää- ja väliotsikot sekä luettelo mitalisteista ovat toimituksen laatimia.