Suomen Lakimiesliiton puheenjohtaja, professori Risto Nuolimaa luovutti mitalin kertoen puheessaan mitalista sekä sen saajasta.
Suomen Lakimiesliitto on myöntänyt vuodesta 1989 alkaen K. J. Ståhlberg -mitalin. Mitalisäännön mukaan se myönnetään henkilölle, jonka toiminnalla on ollut huomattava merkitys kansallisesti tai kansainvälisesti yhteiskunnalle, lakimieskunnalle, oikeuselämälle tai oikeustieteelle. Mitali on tähän mennessä myönnetty kaksitoista kertaa.
Lakimiesliiton hallitus on päättänyt myöntää kolmannentoista, vuoden 2011 Lakimiespäivän yhteydessä luovutettavan K. J. Ståhlberg -mitalin professori Heikki Halilalle Suomen Lakimiesliiton ja suomalaisen oikeuskulttuurin hyväksi tehdystä työstä.
Heikki Halila tehnyt sitkeää työtä lakimieskunnan hyväksi
Heikki Halila on syntynyt vuonna 1952, valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi 1975, lisensiaatiksi ja varatuomariksi 1979 sekä oikeustieteen tohtoriksi 1994. Yhdistysoikeudellisesta väitöskirjastaan Halila sai Suomalaisen Tiedeakatemian palkinnon. Se ei ollut ensimmäinen Halilan saama kirjoituspalkinto: abiturienttina hän sai Suomen Kulttuurirahaston palkinnon vuoden parhaasta suomenkielisestä ylioppilasaineesta. Halila on ollut neljä vuosikymmentä aktiivinen kirjoittaja eri foorumeilla – henkilö, jonka teksteissä on yhtenä vahvana teemana yhteiskunnan ja lakimieskunnan kohtaaminen. Lakimieheksi valmistuttuaan Halila on ollut oikeudellinen ja yhteiskunnallinen – paljolti myös kulisseissa toimiva – vaikuttaja.
Heikki Halilan laaja oikeustieteellinen tuotanto voidaan jakaa neljään ryhmään yhdistys-, sopimus-, urheilu- ja oikeuskulttuurin alueille. Halila toimi vuosina 2001–2011 Helsingin yliopiston urheiluoikeuden professorina. Hän on ollut oikeudellistuvan urheilun keskeinen haltuunottaja ja rakentaja sekä vaikuttanut merkittävästi siihen, miten urheilu ja oikeus kohtaavat nykyisin Suomessa toisensa. Viime kesästä alkaen Halila on siirtynyt uuteen tehtäväänsä Helsingin yliopiston siviilioikeuden professorina.
Lakimieskunnan kannalta keskeistä on kuitenkin ollut Heikki Halilan toiminta lakimiesjärjestöissä, erityisesti Suomen Lakimiesliitossa. Halila tuli vuonna 2001 vaativana ajankohtana liiton puheenjohtajaksi ja toimi tässä tehtävässä kuusi vuotta. Sitä ennen hän oli ollut pitkään liiton luottamustehtävissä ja useiden lakimiesjärjestöjen puheenjohtajana. Liiton puheenjohtajana Halila kohdisti tarmonsa liiton kaikille toimintalohkoille ja kiinnitti erityistä huomiota Lakimiespäivän teemana tänäänkin olevaan lakimiesidentiteettiin, lakimieskunnan ja liiton yhtenäisyyteen sekä liiton toimintaedellytyksiin. Sitkeällä työllä hän sai aikaan vaikeasti saavutettavia tuloksia, jotka ovat koituneet lakimieskunnan hyväksi. Halila on muistuttanut meitä monessa yhteydessä siitä, että toimintamme moninaisuuden keskellä meitä kaikkia yhdistää meille ominainen tapamme hahmottaa maailmaa. Lakimieskunta on aito, itsenäinen ja omaperäinen ammattikunta.
Lakimiesliitto on Euroopassa harvinaisuus
– Otan vastaan K. J. Ståhlberg -mitalin kiitollisin ja nöyrin mielin. Liiton hallitus on ensimmäistä kertaa myöntänyt mitalin ensisijaisesti lakimiesliittolaisesta toiminnasta ja työstä oikeuskulttuurin hyväksi. Tämä on se peruste, jonka myötä rohkenen ottaa mitalin vastaan. Jakoperuste on tavallaan huomionosoitus meille kaikille, jotka olemme olleet lakimiesliittolaisessa toiminnassa mukana ja vaikuttamassa ammattikunnan yhteisiin asioihin, Heikki Halila totesi kiitospuheessaan.
– Olen ollut mukana Lakimiesliiton toiminnassa mielelläni. Tätä työtä ja palvelutehtävää on ollut kannustavaa tehdä, kun on nähnyt, miten niin moni tekee sitä sydämellään ja kutsumustietoisesti.
Lakimiesten ammatillinen keskusjärjestö on Halilan mukaan Euroopassa verrattain harvinainen. Yleensä on olemassa vain eri lakimiesryhmien järjestöjä. Siksi Suomen Lakimiesliiton olemassaolo ja toiminta on pienen maan suuri etu. Moni asia olisi toisin, jos Lakimiesliittoa ei olisi tai olisi ollut. Olemme tarvinneet ja tarvitsemme yhä vahvaa järjestäytymistä, aktiivisia luottamushenkilöitä, ammatillista yhteenkuuluvuutta ja sen valpasta seuraamista, mitä ajassa liikkuu, ja siihen vaikuttamista.
On meidän ylpeyttämme ja yhteistä aikaansaannostamme, jos lakimieskunta on Suomessa ammatillisesti ja eettisesti korkeatasoinen ja itseensä luottava, jos sillä on vaikeinakin aikoina hyvä työllisyys, jos se kokee tehtävänsä tärkeiksi ja mielekkäiksi ja jos se nauttii yhteiskunnallista arvostusta, joka näkyy myös ansiotasossa. Kun lakimiehen työ on tullut yhä vaativammaksi, on tärkeää kiinnittää huomiota myös työhyvinvointiin.
