K.J. Ståhlberg-mitali luovutettiinkansleri, professori Leena Kartiolle

K.J. Ståhlberg-mitali luovutettiin
kansleri, professori Leena Kartiolle

Suomen Lakimiesliitto on myöntänyt vuodesta 1989 alkaen K.J. Ståhlberg -mitalin. Mitalisäännön mukaan se myönnetään henkilölle, jonka toiminnalla on ollut huomattava merkitys kansallisesti tai kansainvälisesti yhteiskunnalle, lakimieskunnalle, oikeuselämälle tai oikeustieteelle. Mitali on nyt luovutettu 11 kertaa. Sen on saanut yhteensä 8 miestä ja 3 naista.

Leena Kartio on toiminut tutkijana, tuomarina ja hallintovirkamiehenä

Liiton puheenjohtaja Risto Nuolimaa totesi mitalia luovuttaessaan Leena Kartion ansioista muun muassa seuraavaa:

Leena Kartio on palvellut pitkään Turun yliopistoa, erityisesti sen oikeustieteellistä tiedekuntaa. Leena Kartio nimitettiin Turun yliopiston siviilioikeuden professoriksi vuonna 1978. Kartio toimi muun muassa yksityisoikeuden laitoksen johtajana ja tiedekunnan dekaanina. Vuosina 2000–2003 Leena Kartio toimi Turun yliopiston ylimpänä virkamiehenä eli kanslerina. Hän oli Suomen ensimmäinen nainen yliopiston kanslerina.

Korkeimman hallinto-oikeuden ylimääräisenä hallintoneuvoksena Kartio oli vuonna 1993. Leena Kartio on ollut myös ahkerasti käytetty asiantuntija erityisesti esineoikeuden alaan kuuluvissa lainsäädäntövalmisteluissa.

Leena Kartio on toiminut useissa luottamustehtävissä kuten Suomalaisessa Lakimiesyhdistyksessä. Toimittuaan aluksi Lakimiesyhdistyksen Turun osastossa hänet valittiin Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen hallitukseen vuonna 1984, ja yhdistyksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1992–1994.

Leena Kartion väitöskirja vuodelta 1974 on nimeltään ”Rakennuksen omistajan oikeusasemasta erityisesti silmällä pitäen maapohjan omistussuhteiden merkitystä”. Leena Kartion väitöskirja on analyyttistä oikeustiedettä parhaimmillaan. Kartion muukin tieteellinen tuotanto koskee esineoikeutta, lähinnä maanvuokraa ja kiinteistön muuta käyttöä ja vaihdantaa. Kartion tieteelliselle tuotannolle on ominaista teorian ja käytännön yhdistäminen. Hän osaa esittää asiansa terävästi ja – mikä tärkeintä – lyhyesti.

Kansleri Leena Kartion juristin ura kattaa siis tutkijan, tuomarin ja hallintovirkamiehen pitkän taipaleen. Kaikilla näillä Leena Kartio on kivunnut ylimmälle askelmalle. Omalle tyylilleen uskollisena Leena Kartio ei ole halunnut tehdä ansioistaan numeroa.

– Hän on pysynyt helposti lähestyttävänä, niin sanottuna tavallisena ihmisenä sanan myönteisimmässä merkityksessä. Iloksemme Leena Kartion lakimiesura jatkuu vielä muun muassa Turun yliopiston Calonia-rakennuksen työhuoneessa, Nuolimaa totesi puheensa lopuksi.

Mies- ja naisjuristien kehitettävä yhdessä oikeudenmukaisuutta

– Nuorta väittelijää tarkoittaen todetaan joskus, ettei kukaan ole niin huono kuin hänestä ehkä väitöstilaisuudessa voi tuntua eikä niin hyvä kuin karonkkapuheissa sanotaan. Puheenjohtaja Risto Nuolimaan äskeiset sanat vastasivat mielestäni hyvää karonkkapuhetta, totesi Leena Kartio vastauspuheessaan.

– Puheenjohtajan esittelyssä vilahti maininta siitä, että olin naisena ensimmäinen yliopiston kansleri Suomessa. Tämä on totta. Totta on toisaalta myös yliopistojen opiskelijakunnan voimakas naisistuminen viime aikoina.

Tänä syksynä oikeustieteellisiin tiedekuntiin hyväksytyistä Helsingissä naisia oli lähes 65 prosenttia, Turussa 63,5 prosenttia ja Lapissa yli 52 prosenttia. Emme varmaankaan haluaisi lukea tulevaisuuden lehdestä uutista, jonka mukaan “tänä vuonna Suomen Lakimiesliiton K.J. Ståhlberg -mitali myönnettiin miesjuristille”.

Suomalainen yhteiskunta tarvitsee Leena Kartion mukaan sellaista lakimieskuntaa ja sellaista oikeuselämää, jossa molempien sukupuolten taidot ja kokemusmaailma, arvot ja asenteet ovat tasapuolisesti edustettuina. Yliopistoilla ei juuri ole keinoja vaikuttaa opiskelijoiden sukupuolijakaumaan. Juristiksi haluavien nuorten miesten on itse ponnisteltava tilanteen tasoittamiseksi. Uskon niin vielä tapahtuvankin.

Lakimiesliiton eettisten ohjeiden mukaan lakimiehen on toimittava oikeudenmukaisesti ja pyrittävä kehittämään yhteiskuntaa oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Oikeudenmukaisuus, juristin toimintaperiaatteista tärkein, ei kuitenkaan ole yksiselitteinen käsite. Sukupuolten näkemykset sen sisällöstä saattavat osin poiketa toisistaan.

Ehkä onkin myös niin, että mies- ja naisjuristien olisi yhdessä pyrittävä kehittämään oikeudenmukaisuutta yhteiskunnan edistämiseksi. Siinä lakimieskunnalla on edessään hieno yhteinen tehtävä.