Olihan se melkoinen loota, Kaija Väljä avaa kätensä lähes metrin leveydelle kuvaillessaan ensimmäistä Lakimiesliiton työkonettaan vuodelta 1981.
Elokuussa eläkkeelle jäänyt Väljä aloitti Lakimiesliitossa kolmikymppisenä määräaikaisessa työsuhteessa asiamiehen sihteerinä ja sai heti vastuulleen myös tietokonepohjaisen jäsenrekisterin ylläpidon. Kymmenen vuotta myöhemmin hän palasi liittoon ja huolehti seuraavat kaksi vuosikymmentä jäsenasioista. Vanha Philipsin tietokone ehti saada tuona aikana useamman seuraajan. Tekniikka ja maailma muuttuivat – ja työ ja liitto siinä sivussa.
Jatkuvaa yhteydenpitoa
Lakimiesliiton yli 15 500 jäsenen rekisteritiedot ja jäsenmaksut ovat kahden järjestöassistentin vastuulla. Työ vaatii hyvää kokonaisuuden hallintaa ja jatkuvaa yhteydenpitoa jäseniin, jäsenyhdistyksiin ja verottajaan. Assistentit olivat tiiviisti yhteydessä myös valtion eri laitosten palkanmaksajiin, kunnes niin sanottu työnantajaperintä päättyi.
Väljä oli päivittäin tekemisissä liiton jäsenten kanssa, usein heidän suurten elämäntapahtumiensa yhteydessä.
– He ottivat yhteyttä jäätyään työttömiksi, sairastuttuaan tai siirryttyään perhevapaille, jotta saisivat alennusta jäsenmaksuista. Vaikeat tilanteet koskettivat usein, ei siitä mihinkään pääse.
Väljä näki, kuinka liiton jäsenistö nuorentui ja muuttui avoimemmaksi kolmessa vuosikymmenessä. Hän muistelee jäseniä hyvillä mielin, sillä lämmittävin kiitos työstä tuli suoraan heiltä. Oli palkitsevaa saada tuohtunut jäsen puhelun aikana hyvälle tuulelle pelkästään omalla ystävällisyydellä ja kärsivällisyydellä.
Järjestöassistentille on jäänyt erityisen hyvin mieleen jäsen, joka ei ollut tehnyt päivääkään lakimiehen töitä oikeustieteellisestä valmistuttuaan.
– Hän halusi erota liitosta oltuaan vuosia kannatusjäsenenä. Hän valokuvasi työkseen eläimiä ja lähetti minulle kiitokseksi varsakortin postissa. Tapauksesta on varmaan toistakymmentä vuotta, mutta varsa lienee edelleen työpisteen seinällä, Väljä kertoo nauraen.
Suoraa palautetta liiton työstä
Väljän mukaan työn vaihtelevuus sai hänet viihtymään järjestöassistentin työssä kaksi vuosikymmentä. Muutos leimasi liitossa vietettyjä vuosia.
– Suurimpia mullistuksia olivat toimitilojen, henkilökunnan ja työssä käytettävien ohjelmien vaihtuminen. Jatkuvan muutoksen takia työ ei koskaan käynyt yksitoikkoiseksi.
Järjestöassistentin näkökulmasta liiton edunvalvonta on kehittynyt vuosien varrella koko ajan parempaan suuntaan. Väljän mielestä yksi suurimmista edistysaskeleista on koulutustarjonnan lisääntyminen. Liitto järjestää jäsenille ilmaisia, todella kysyttyjä urakoulutuksia, ja jäsenet pääsevät alennetulla hinnalla myös muiden yhteistyötahojen, kuten Talentum Lakikoulutuksen ja Helsingin seudun kauppakamarin koulutuksiin. Myös eri paikkakunnilla järjestettävät liiton tilaisuudet ovat suosittuja.
Assistentin roolissa Väljä onkin saanut jäseniltä suoraa palautetta liiton työstä.
– Monet kirjoittivat, että toiminta on mennyt oikeaan suuntaan. Kiitokset koskivat yleensä parantunutta edunvalvontaa, koulutuksia, rekrytointia ja asiantuntevaa jäsenpalvelua.
Jäsenrekisteri uudistuu vaihdoksen myötä
Kaija Väljän mukana liitosta poistui paljon jäsenrekisterin ylläpitoon ja jäsenmaksuihin liittyvää tietoa ja kokemusta. Hän jätti tehtävänsä kuitenkin luottavaisin mielin seuraajilleen, jotka uudistavat parhaillaan jäsenrekisteriä.
– Kyllä työlle aina tekijät löytyvät, sitä en epäile ollenkaan.
Assistentit saavat uuden jäsenrekisteriohjelman Väljän eläkkeelle siirtymisen jälkeen.
– Kaiken uuden sisäistää parhaiten, kun joutuu itse ponnistelemaan oppimisen eteen. Räätälöityihin jäsenrekisteriohjelmiin ei ole ollut tarkkoja käyttöohjeita, vaan assistentit opettelevat ne käytännön kautta.
Väljä toivoo, että uusi assistenttipolvi osaisi huomioida työssään kokonaisuuden ja säilyttäisi hyväksi havaitut vanhat toimintatavat.
– Uusissa tehtävissä haluaisi hirveän mielellään uudistaa kaiken. Se on hyväksi, kun vain pitää kokonaisuuden mielessä ja ymmärtää, mihin kaikki lopulta johtaa. Jotkut työskentelytavat voivat tuntua vanhanaikaisilta, mutta ovat säilyneet syystä.
Ansaitusti eläkkeelle
Väljä teki yhteensä 47 vuoden työuran. Se alkoi kesällä 1967, kun hän tuli 16-vuotiaana Pohjois-Karjalasta Riihimäelle valmistamaan kristallikruunuja. Kahden viikon visiitti Etelä-Suomessa pitkittyi vuosikymmeniksi.
Ennen Lakimiesliittoa Väljä oli konekirjoittajana Tapaturmavirastossa, jonka toiminta siirrettiin myöhemmin Valtiokonttoriin. Ensimmäisen Lakimiesliitossa vietetyn vuoden jälkeen hän toimi yrittäjänä ja työskenteli miehensä yrityksessä.
– Työelämästä tulen kaipaamaan eniten työkavereitani. Jatkuva kehittyminen ja tietomäärän lisääntyminen tekivät työnteosta antoisaa. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tullut kaipuuta takaisin.
Väljä viettää eläkepäiviään liikunnan, ystävien ja kahden lapsenlapsen kanssa.
– Vesijumpat ja vesijuoksu ovat sydäntäni lähellä. Täytyy vain toivoa, että terveyttä riittää.
Teksti: Jenni Juntunen
Kuva: Vesa Tyni
