Seuraavat, vuoden 1946 kirjallisuuden Nobelin palkinnon saaneen Hermann Hessen Matka aamun maahan -teoksen sanat sopivat paljolti myös lakimiehiin.
”Kysyin palvelija Leolta, miksi taiteilijat joskus näyttivät vain puoliksi ihmisiltä, kun taas heidän luomansa kuvat vaikuttivat kiistämättömän eloisilta. Leo katseli minua kysymyksestäni hämmästyneenä. Sitten hän laski maahan villakoiran, jota oli kantanut käsivarrellaan, ja sanoi:
– Äitien laita on samoin. Kun he ovat synnyttäneet lapsensa ja antaneet heille maitonsa ja kauneutensa ja voimansa, he itse ovat muuttuneet näkymättömiksi eikä kukaan kysele heitä.
– Sehän on surullista, vastasin, oikeastaan juuri ajattelematta asiaa.
– Minun mielestäni se ei ole surullisempaa kuin kaikki muu, Leo sanoi. Ehkä surullista, mutta myös kaunista. Laki määrää niin.
– Lakiko? kysyin uteliaasti. Mikä laki, Leo?
– Palvelemisen laki. Jos haluaa elää kauan, täytyy palvella. Jos tahtoo hallita, ei elä kauan.
– Miksi sitten niin monet tavoittelevat valtaa?
– Koska he eivät tiedä sitä. Muutamat harvat ovat syntyneet hallitsemaan, he pysyvät sitä tehdessään iloisina ja terveinä. Sen sijaan muut, jotka ovat kohonneet valtaan vain itse siihen pyrkimällä, päätyvät tyhjyyteen.
En ymmärtänyt tästä paljonkaan, mutta silti sanat jäivät muistiini ja sydämessäni tunsin, että tämä Leo tiesi kaikenlaista, ehkä enemmän kuin me muut, jotka näköjään olimme hänen herrojaan.”
Oikeus ja oikeudenmukaisuus eivät elä umpiossa
Lakimiehet toimivat hyvin moninaisissa ammateissa. Yhteistä näille ammateille – kuten ammateille yleensäkin – on palvelufunktio. Lakimiehet palvelevat Oikeuden Jumalatarta. He pyrkivät kukin omassa ammatissaan edistämään oikeuden toteutumista. Esimerkiksi asianajajan palvelutehtävä on varsin selkeä, mutta kaikilla muillakin lakimiesammateilla on oma palvelutehtävänsä. Olemme jo kauan eläneet palveluyhteiskunnassa. Suomen bruttokansantuotteesta palvelujen osuus on noin 65 prosenttia. Tilastoistahan saa yleisesti ottaen lähes sellaisen tuloksen kuin haluaa saada, mutta kiistatonta on, että lähes kaiken takana on palvelu. Loistoluokan tuotekaan ei käy kaupaksi, jos palvelu ei pelaa. Vastaava soveltuu esimerkiksi tuomioistuimen ratkaisuihin. Vaikka ratkaisu olisi kuinka hyvä tahansa, siihen ei olla tyytyväisiä, jos palvelu ei pelaa. Ja palvelu ei pelaa, jos tuotetta saa odottaa tolkuttoman kauan.
Oikeudenmukaisuus on yhteiskuntamme perusarvo. Se koskee myös palvelujen tuottamista. Jokainen palvelunsaaja odottaa tulevansa kohdelluksi oikeudenmukaisesti. Ja vastaavasti jokaisen palveluntuottajan odotetaan toimivan oikeudenmukaisesti.
Lainsäädäntöä valmistelevalla ministeriön virkamiehellä, lakimieskansanedustajalla, syyttäjällä, tuomarilla, asianajajalla, hallintolakimiehellä, liikejuristilla, oikeustieteen tutkijalla ja kaikissa muissakin lakimiesammateissa toimivilla on yhteinen koulutustausta. Se ei voi olla vaikuttamatta ajattelutapaamme. Tiedämme oikeudenmukaisuuden keskeisen merkityksen koko yhteiskunnan toimivuudelle. Luonnollisesti jokainen ihminen ja siis myös jokainen lakimies näkee oikeudenmukaisuuden osittain omalla tavallaan. Jos oikeudenmukaisuus jaetaan keinoihin ja päämäärään, oletettavasti keinot oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi vaihtelevat eri lakimiehillä enemmän kuin itse oikeudenmukaisuuden lopputulos. Vaikka olisimme yhtä mieltä, millainen loppuratkaisu jossain asiassa on oikeudenmukainen, käsityksemme siitä, kuinka tuohon ratkaisuun päästään oikeudenmukaisin keinoin saattavat vaihdella suurestikin. Lienemme kaikki yksimielisiä siitä, että oikeudenmukaisuus vaatii riittävää terveydenhuoltoa kaikille ihmisille. Mutta vaikeampi kysymys on, kuinka tuohon päämäärään päästään oikeudenmukaisin keinoin.
Vaikka lakimiehillä koulutuksesta johtuen on varmasti melko yhtenäinen käsitys oikeudenmukaisuudesta ja myös yhtenäinen ajattelutapa asioiden ratkaisemisesta, muut yhteiskunnalliset näkemykset kuin pelkästään oikeudenmukaisuusnäkökulma vaikuttavat ajatteluumme. Ei oikeus eikä edes oikeudenmukaisuus elä umpiossa.
Hallitusohjelma lakimiehen näkökulmasta
Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman otsikossa oikeudenmukaisuus mainitaan yhtenä adjektiivina kuvattaessa tavoiteltavaa Suomea. Hallituksen tavoitteenahan on avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi.
Hallitusohjelmien merkitys on korostunut viime vuosina. Hallitukset tuppaavat istumaan koko vaalikauden. Lisäksi hallitusohjelma näyttää rajaavan hallituksen toimia entistä enemmän, eikä hallitusohjelmassa mainitsematta jätettyä hanketta ole kovin helppo edistää.
Nykyinen hallitusohjelma on ehkä hallituksen syntyprosessista johtuen jokaiselle jotakin
-tyyppinen. Lakimiehiä kiinnostaa tietenkin jakso ”Oikeuspolitiikka, sisäinen turvallisuus ja maahanmuutto”. Seuraavassa keskityn tästä vain hallitusohjelman mainittuun jaksoon ja siinäkin ainoastaan kahteen asiaan. Olen aika varma, että jos hallitus onnistuu tarkoittamissani kahdessa asiassa, useimmat lakimiehet katsovat hallituksen onnistuneen työssään hyvin. Tästäkin voin olla vain aika varma. Viime eduskuntavaalit osoittivat oivallisesti, että Suomen poliittisessa kartassa suuretkin muutokset ovat mahdollisia. Vallassa olevien eli herrojen on syytä pitää mielessään alussa mainittu palvelemisen laki. Palveluun kuuluu, että se, mitä luvataan, pidetään.
Tarkoittamani kaksi seikkaa ovat kyseisen jakson alussa heti ihmisoikeuksien ja demokratian vahvistaminen – alajakson jälkeiset säädöspolitiikka-alajakso sekä oikeudenkäyttö ja kansalaisten oikeusturva -alajakso. Nämä kumpikin kuuluvat niihin asioihin, joita Suomen Lakimiesliitto on pyrkinyt painottamaan jo useita vuosia.
Hallitusohjelman mukaan paremman sääntelyn ohjelmaa jatketaan lainvalmistelun laatuongelmien voittamiseksi. Ministeriöissä lisätään lainvalmistelun voimavaroja. Säädöskieltä kehitetään. Erityistä huomiota kiinnitetään ministeriöiden rajat ylittäviin hankkeisiin, sääntelyn selkeyttämiseen ja vaihtoehtoisten sääntelytapojen lisäämiseen.
Ilman voimavarojen eli resurssien ja erityisesti henkilöstön lisäämistä lainvalmistelun laatuongelmia ei voiteta. Kukaan ihminen ei pysty tekemään määräänsä enempää. Kun työn tekemisessä pätee kaava ”määrä x laatu on vakio”, taitavienkaan lainvalmistelijoiden työmäärän lisäämisellä laatua ei ainakaan paranneta. Ainoa keino on lisätä henkilöstöä.
Säädöskielen kehittämisestä on puhuttu kauan. Lakikieltä ja lakimiesten käyttämää kieltä ylipäänsä moititaan kapulakieleksi. Erityisen suuri ongelma kapulakieli on sosiaalilainsäädännössä, eläkelait näihin mukaan lukien. Kun vanhoja säädöksiä paikataan lisäämällä jo ennestäänkin pitkiin pykäläluetteloihin lisää pykäliä ja momentteja, lopputuloksen ymmärtäminen tulee lakimiehillekin kovin vaikeaksi.
Ongelmana lainvalmistelussa ovat olleet hallitusohjelmassa mainitut hankkeet, joiden vaikutukset kohdistuvat useisiin ministeriöihin. Vaikuttaa usein siltä, etteivät ministeriöt osaa lainvalmisteluun aina kuuluvaa joukkuepeliä tai eivät ainakaan halua pelata sitä.
Hallitusohjelman oikeuspolitiikka-osio olisi syytä toteuttaa
Oikeudenkäyttö ja kansalaisten oikeusturva -alajakso on siis toinen hallitusohjelman kohta, johon on syytä kiinnittää tässä yhteydessä huomiota. Muiden muassa Suomen Lakimiesliitto on kauan ollut huolissaan oikeudenkäyntien pitkittymisestä. Edellä mainitussa hallitusohjelmassa todetaan: ”Oikeusturva on perusoikeus ja olennainen osa sitä perustaa, jolle yhteiskunta ja talous rakentuvat. Oikeusturvan takeista huolehditaan ihmisten tarpeet aidosti huomioon ottaen. Oikeudenkäyntien kokonaiskeston lyhentämiseksi ja oikeusturvan laadun parantamiseksi laaditaan oikeusturvaohjelma aiempien toimenpidesuunnitelmien pohjalta. Oikeudenkäyntien kokonaiskustannuksia alennetaan ja oikeudenkäyttöä tehostetaan. Oikeusapua kohdennetaan tehtyjen selvitysten pohjalta nykyistä oikeudenmukaisemmin.” Heti lainatun jälkeen todetaan vielä, että syyttäjä- ja tuomioistuinlaitosten kestävästä ja tasapuolisesta resurssoinnista sekä tuomarien koulutuksesta huolehditaan ja tuomioistuinharjoittelupaikkoja lisätään.
Tämän luettuamme voimme katsoa luottavaisin mielin oikeudenkäyntien keston ja samalla oikeuksiin pääsyn muidenkin esteiden vähenemiseen. Kun seuraavien kymmenen vuoden aikana noin 60 prosenttia tuomareista siirtyy eläkkeelle, on erityishuomio kiinnitettävä tuomioistuinharjoittelupaikkojen lisäämiseen. Tämä ei onnistu ilman valtion taloudellisia panostuksia. Oikeusministeriön säästöohjelmalla harjoittelupaikkoja on vuodesta 2005 vähennetty noin 40 prosenttia. Harjoittelupaikkoja on lisättävä nykyisestä huomattavasti. Ilman tätä ja muita taloudellisia panostuksia on aivan turha odottaa oikeuksiin pääsyn helpottuvan.
Suomi on kiistatta hyvä maa. Ei tarvitse kuin katsoa tai kuunnella uutislähetyksiä huomatakseen, että Suomen ongelmat ovat maailmanlaajuisesti ajatellen vähäisiä. Mutta huolestuttavaa on varsinkin eriarvoistumisen lisääntyminen. Meidän lakimiesten tulee yhteistuumin vähentää eriarvoistumista erityisesti kaikissa oikeudenhoitoon liittyvissä asioissa. Säädösviidakon selkeyttäminen on yksi keino, mutta tätäkin tärkeämpää on hyvin toimivan oikeuslaitoksen jatkuva kehittäminen toiminnallisin keinoin. Selkeätkään säädökset eivät turvaa ihmisten oikeuksiin pääsyä, ellei oikeuslaitoksen – tämän sanan laajassa mielessä – palveluksessa ole riittävästi henkilöstöä, joka on motivoitunut suorittaman tehtäviään.
Oikeusministeriön hallinnonalaan hallitusohjelmassa kirjattujen tavoitteiden toteutumiselle on nyt poikkeuksellisen hyvät edellytykset. Oikeusministerillä on pitkä kokemus muustakin työstä kuin politiikasta. Ja erityisesti hänellä on monivuotinen pankkilakimiestausta. Pankkialalla, jos missä, palvelu on tärkein kilpailuvaltti. Luulen, että koko lakimieskunta pitää selvänä, että tällä hallituskaudella saadaan aikaan hallitusohjelmassa kuvatut parannukset.
Lakimiesliitossakin korostuu palvelutehtävä
Suomen Lakimiesliitto on sääntöjensä 2 §:n mukaan lakimieskunnan ammatillinen keskusjärjestö. Lakimiesliitto valvoo lakimiesten sekä vara- ja oikeusnotaarien yhteiskunnallisia ja taloudellisia etuja sekä edistää muitakin lakimieskunnan yhteisiä etuja. Lakimiesliitto on olemassa tietysti ennen muuta jäseniään varten mutta samalla koko lakimieskunnan yhteisten pyrkimysten toteuttamiseksi.
Tehtäväänsä Lakimiesliitto suorittaa seuraamalla alussa mainittua Palvelemisen lakia. Liiton henkilöstö toiminnanjohtajan johdolla pyrkii palvelemaan erityisesti jäseniään. Hallintoon kuuluvat henkilöt, esimerkiksi liiton lukuisat valiokunnat suorittavat palvelutehtäväänsä erilaisia lausuntoja ja vastaavia lausumia antaen. Työ- ja virkaehtoneuvottelut ovat tärkeä mutta vain pieni osa liiton toiminnasta. Niiden ja jäsenistön työaika- yms. ongelmien selvittämisen rinnalla edellä mainittu yhteiskunnallinen palvelutehtävä jää usein julkisuudelta varjoon.
Me lakimiehet olemme ammattikunta, joka päivästä toiseen palvelee yhteiskuntaa oikeuden toteutumiseksi.
(Otsikot ja editointi: Ritva Juntunen)
