Globaalin talouden verotus on ollut vahvojen muutospyrkimysten ja muutosten kohteena sekä otsikoissa kymmenen vuoden ajan. Taustalla vaikuttavat paitsi finanssikriisi, joka sai valtiot pohtimaan verotuksen turvaamista ja veropaon estämistä, myös lukuisat muut tapahtumat.
Monelle nousee tässä yhteydessä mieleen Panaman veroparatiisivuoto, joka paljasti vuonna 2016 valtionjohtajien, poliitikkojen ja kansalaisten salaisia veroparatiisiyhtiöitä.
Jatkoa tälle saatiin Pandoran papereilla lokakuussa 2021. Huomiota ovat saaneet myös kansainvälisten digijättien maksamat pienet verot maihin, joissa ne myyvät tuotteitaan tai joista ne keräävät dataa.
Haasteita on lähdetty ratkomaan monin eri keinoin. Uudenlaisesta otteesta kertovat valtioiden yhteistyöorganisaatioiden yhteiset ponnistelut kahdenvälisten toimien sijaan, katsoo vero-oikeudellisiin asioihin perehtynyt Aalto-yliopiston työelämäprofessori Timo Viherkenttä.
Tällä hetkellä OECD ajaa suuria muutoksia kansainväliseen yritysverotukseen.
– EU on onnistunut tiivistämään yritysten veropohjaa ja suitsimaan aggressiivista verosuunnittelua niin sanotulla ”veronkiertopaketilla” OECD:n työn pohjalta. Ja tällä hetkellä OECD ajaa suuria muutoksia kansainväliseen yritysverotukseen, hän sanoo.
Oikeustieteen tohtori Viherkenttä on muun muassa toiminut Valtion Eläkerahaston toimitusjohtajana, korkeimman hallinto-oikeuden jäsenenä, valtiovarainministeriön budjettipäällikkönä ja Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan määräaikaisena professorina.
Myös yksittäisillä valtioilla on käynnissä omia kansainväliseen verotukseen liittyviä lainsäädäntöhankkeita, koska OECD:n suuret sopimukset etenevät ajoittain hitaasti.
OECD- ja valtiotason digiveroratkaisuja
Viime vuosina on työstetty sinnikkäästi kahta OECD:n ajamaa suurta tuloverouudistusta kansainväliseen yritysverotukseen. Lokakuun 8. päivä uudistusten keskeisestä sisällöstä saatiin sopu peräti 136 valtion kesken. Neljä neuvotteluissa mukana ollutta valtiota ei ainakaan vielä hyväksynyt ratkaisuja.
Ensimmäinen mainituista uudistuksista on verotusoikeuden uudistus, joka liittyy yrityksiin, jotka myyvät tuotteita tai palveluja ympäri maailmaa. Tällaisia ilman tytäryhtiötä tai sivuliikettä toimivia yrityksiä on vanhastaan verotettu sen perusteella, missä yritys toimii.
Jatkossa osa yrityksen tuloista verotettaisiin kuitenkin myyntimaassa. Myyntimaista on alettu puhua markkinavaltioina.
Erityisesti kehittyvät väkirikkaat maat, kuten Kiina ja Intia, ovat uudistuksen kannalla, kun taas Yhdysvallat on suhtautunut asiaan alun perin varauksellisesti. Amerikkalaiset digijätit, muun muassa Google ja Facebook, voisivat sen myötä joutua maksamaan nykyistä enemmän veroja.
Myös USA:n liittovaltio voisi hävitä, kun veroja maksettaisiin enemmän muualle. OECD:n arvion mukaan noin 100 miljardia Yhdysvaltojen dollaria siirtyisi markkinavaltioiden verotettavaksi.
Uudistus koskisi ensimmäisessä vaiheessa vain todella suuria yrityksiä.
– Uudistus koskisi ensimmäisessä vaiheessa vain todella suuria yrityksiä, joiden liikevaihto on yli 20 miljardia euroa. Muutos ei myöskään rajautuisi pelkästään digiyrityksiin vaan kaikkiin globaaleihin yrityksiin. Kyseessä on noin sadan yrityksen joukko. On periaatteessa hyvä, ettei lisärasitusta kohdistuisi vain yhteen toimialaan, Viherkenttä toteaa.
Oman lusikkansa soppaan tuovat monien maiden jo säädetyt verot ulkomaisille digiyrityksille.
– Euroopassa esimerkiksi Ranskalla, Espanjalla ja Isolla-Britannialla samoin kuin muun muassa Intialla on voimassa tai tulossa voimaan omat digiveronsa. Yleisellä tasolla tällainen vero leikkaa joitakin prosentteja bruttotulosta sen sijaan, että siivu napattaisiin voitosta. Vero on aika tyly, jos voittomarginaalit jäävät pieniksi.
OECD-maat ovat sitoutuneet poistamaan digiveronsa, jos OECD:n ratkaisu toteutuu, mutta kukaan ei voi mennä siitä takuuseen. On myös maita, jotka ovat säätäneet digiverolakeja valmiiksi sen varalta, että OECD:n uudistus ei toteudu.
EU:n digiverosuunnitelmat mietityttävät
Jopa EU:n komissio työstää omaa digiveroaan OECD:n ratkaisun lisäksi. Sen tuotto menisi EU:n koronan aiheuttamien ongelmien hoitamiseksi perustamaan jälleenrakennusrahastoon.
– Toisin kuin yksittäiset maat, komissio ei ole suostunut luopumaan digiverosta, vaikka OECD:n digiveroratkaisu tulisi voimaan. Se on minusta tyhmää, sillä se voi jopa kaataa OECD:n uudistuksen. Yhdysvaltojenkin kiinnostus voi vielä hiipua, Viherkenttä sanoo.
Viherkentästä EU:n toiminta kielii komissiosta, joka hakee rooliaan jäsenvaltioiden verotusoikeutta haastavassa tilanteessa.
Suurten valtioiden G20-ryhmä on antanut uudistuksille tukea.
– OECD on ollut se aloitteellisin toimija, ja uudistusten valmistelussa on OECD:n vedolla ollut mukana myös peräti sata järjestön ulkopuolista valtiota. Myös suurten valtioiden G20-ryhmä on antanut uudistuksille tukea, hän taustoittaa. OECD:hen itseensä kuuluu 36 jäsenvaltiota.
Viherkenttä arvioi, että Suomen kohdalla markkinavaltioverouudistuksen seuraukset eivät juuri vaikuttaisi julkiseen talouteen. Juridisesti olisi toimivaa ratifioida kansainvälinen yleissopimus.
– Verotus markkinavaltiossa on nykyisten kahdenvälisten verosopimusten vastaista, joten sitä ei edes voisi toteuttaa omalla lainsäädännöllä vaan tarvitaan yhteinen ratkaisu.
Matala yhteisövero vääristää kilpailua
OECD:n toinen yritysverouudistus on vähintään yhtä haastava ja liittyy kansainvälisen yritystoiminnan minimiverotasoon. Tämä on ollut vaikea asia joukolle sellaisia valtioita, jotka ovat erityisesti pyrkineet houkuttelemaan investointeja veroeduin.
Uudistuksen myötä tämä ei enää onnistuisi entisellä tavalla. Näitä valtioita ovat muun muassa Irlanti, Unkari ja Viro, jotka hyväksyivät sovun vasta aivan kalkkiviivoilla muutamien viilausten jälkeen.
EU-komissio on pyrkinyt jo aiemmin käymään kiinni tällaisiin yksittäisten valtioiden tarjoamiin veroetuihin EU:n perustamissopimuksen valtiontukimääräysten perusteella.
Komissio määräsi Applen maksamaan Irlannille 13 miljardia euroa, joista Apple oli komission mielestä vapautunut perustamissopimuksen vastaisten valtiontukien vuoksi, mutta Euroopan unionin yleinen tuomioistuin kumosi ratkaisun.
Komissio valitti ratkaisusta, joten Euroopan unionin tuomioistuin antaa asiassa lopullisen päätöksen luultavasti vuonna 2022.
Itse näen, että tässä on ensisijaisesti kyse kilpailua vääristävästä asiasta eikä verotuloasiasta.
– Itse näen, että tässä on ensisijaisesti kyse kilpailua vääristävästä asiasta eikä verotuloasiasta. Kilpailuasioista vastaava komissaari Margrethe Vestager onkin puhunut vähän huolimattomasti korostaessaan tässä yhteydessä jäsenvaltioiden verotulotarpeita, Viherkenttä toteaa.
Ajankohtainen asia EU:ssa on myös maakohtaisten yritysverotietojen julkista raportointia koskeva direktiivi, jonka neuvosto hyväksyi omalta osaltaan lopullisesti syyskuussa 2021. Direktiivistä päätettiin tilinpäätösasiana määräenemmistöllä, vaikka osa jäsenvaltioista katsoi sen koskevan verotusta ja edellyttävän sen vuoksi yksimielisyyttä.
Yritysten minimivero vaatisi direktiivin
Viherkenttä toteaa, että OECD:n minimivero koskee suurehkoja yrityksiä sillä idealla, että jos jokin maa ei peri vähintään 15 prosentin veroa maassaan toimivalta ulkomaisen yrityksen tytäryhtiöltä, emoyhtiöltä peritään tulosta erotus kotivaltiossa.
Minimiveron sopimustilanne on haastava siksikin, että minimiveromalli ei sinänsä vaadi yksimielisyyttä, mutta EU:n sisällä siihen liittyy juridinen mutka.
– Jos emoyhtiön kotivaltio verottaa ulkomaisen tytäryhtiön tuloa, se voi rajoittaa sijoittautumisvapautta. EU-oikeus asettaakin rajoja EU-maissa, ja EU-komissio lähtee siitä, että asiasta pitää säätää selkeyttävä verodirektiivi. Tämä taas edellyttää yksimielisyyttä EU-valtioilta, Viherkenttä kertoo.
Jos emoyhtiön kotivaltio verottaa ulkomaisen tytäryhtiön tuloa, se voi rajoittaa sijoittautumisvapautta.
Vaihtoehtona on, että jäsenvaltiot lähtevät uudistamaan omaa lainsäädäntöään, ja EU-tuomioistuin ratkoo asiaa muutaman vuoden päästä.
Minimiveromalli on erityisesti amerikkalaisten mieleen, koska se menee yksiin ”America first” -ajattelun kanssa – Yhdysvaltain presidentti Joe Biden ja valtiovarainministeri Janet Yellen kokevat, että ratkaisu voisi toimia kannustimena siirtää yritystoimintaa takaisin Yhdysvaltoihin. Amerikkalaisilla on myös samantapainen malli jo käytössä.
Minimivero koskisi yrityksiä, joiden liikevaihto on yli 750 miljoonaa euroa. Kohteena olisi siis myös joukko suomalaisia yrityksiä sikäli kuin niiden konserneissa olisi tytäryhtiöitä, jotka maksavat toimintamaissaan alle 15 prosentin veroa.
Minimivero kasvattaisi OECD:n arvion mukaan verotuloja maailmanlaajuisesti 1,7–2,8 prosenttia. Syynä olisi monikansallisten yritysten voittojen tuleminen korkeamman verotuksen piiriin – olisivathan kannustimet siirtää voittoja matalan verotuksen maihin heikommat.
Verosuvereniteetti vai riippuvuus?
Yritysverouudistuksia on tarkoitus käsitellä OECD:ssa lokakuun toisen viikon aikana, juuri tämän lehden mentyä painoon, joten edistysaskeleista tai mahdollisista takapakeista ei voi kirjoittaa tässä numerossa.
Viherkenttä aprikoi, ettei vielä tule valmista, vaan uudistusneuvottelut jatkuvat kokouksen jälkeen.
Valtioita ja etenkin elinkeinoelämää voi pohdituttaa asioiden kehittyminen pidemmälläkin tähtäimellä – ovatko nämä suuret uudistukset vasta esimakua sille, että myös pienempiin yrityksiin kohdistuu vastaisuudessa uusia veroja?
Entä miten valtioiden verosuvereniteetin käy? Sen voi ajatella murenevan suurten verouudistusten myötä.
Verosuvereniteetti on demokraattisen kansallisvaltion ytimessä oleva asia, sillä kansanedustajat päättävät, paljonko kansalaiset ja yritykset veroja maksavat.
– Verosuvereniteetti on demokraattisen kansallisvaltion ytimessä oleva asia, sillä kansanedustajat päättävät, paljonko kansalaiset ja yritykset veroja maksavat. Suvereniteettia voidaan kuitenkin juridisesti käyttää niin, että solmitaan kansainvälisiä sopimuksia, jotka rajoittavat maan toimintaa. Se ei sinänsä ole uutta, sillä onhan Suomella verosopimuksia jo noin sadan valtion kanssa, Viherkenttä huomauttaa ja lisää, että myös EU-jäsenyys rajoittaa Suomen juridista suvereniteettia.
– Itse olen sillä linjalla, että verotuksessa pitää voida hyväksyä kansainvälinen yhteistyö. Tietysti pitää tarkkailla sitä, että pysytään taloudellisessa mielessä riittävän kilpailukykyisenä valtiona. On myös tärkeää sisällyttää uudistuksiin entistä tehokkaammat riidanratkaisumekanismit, koska uudistukset voivat aiheuttaa uusia kaksinkertaisen verotuksen riskejä.
