Sir, Judge, Your Excellency. Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomaria Erkki Kourulaa puhutellaan usein kunnioittavilla muodollisuuksilla, mutta hän ei itse ole kovin innostunut niiden vastaanottamisesta.
Sen sijaan Kourula sympaattisen vastustamattomasti kertoo, kuinka hän on aina matkustellut vaimonsa töiden mukana eri puolille maailmaa. Koti-isyys tuli tutuksi lasten ollessa pieniä, ja siinä sivussa on töitä löytynyt itsellekin. Ei välttämättä kuulosta kansainvälisen oikeuden huippupaikalla työskentelevän miehen kertomukselta elämästään, mutta Kourulan kohdalla tämä pitää paikkaansa.
Kourula valittiin kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomariksi Pohjoismaiden tuella ensi kerran seitsemän vuotta sitten. Yhteensä tuomioistuimessa on 18 tuomaria. Kourula toimii arvostetussa vetoomusosastossa (Appeals Division), jonka rooli vastaa tietyllä tapaa korkeinta oikeutta kansallisessa kontekstissa.
Työskentely vetoomusosastossa on jokseenkin erilaista kuin aikaisempien käsittelyvaiheiden osastoissa (Pre-Trial Division, Trial Division). Siinä missä muissa osastoissa päivät ovat selkeästi aikataulutettua jutun läpikäymistä, vetoomusosaston puolella tuomarin työ on vapaamuotoisempaa.
– Työssäni on jossain määrin samanlaisia piirteitä kuin esimerkiksi yliopiston tutkijan työssä. Teen paljon omaehtoista tutkimusta tapauksiin, minkä jälkeen kirjoitan ongelmakohdista eräänlaisia artikkeleita, Kourula vertaa.
Kourula on aikaisemmin toiminut myös kansainvälisen oikeuden professorina Lapin yliopistossa. Tohtorin tutkinnon hän suoritti Oxfordin yliopistossa.
Vasta neljä oikeustapausta
Kourulalla on takana myös pitkä ura ulkoasiainhallinnossa. Hän on toiminut muun muassa Suomen pysyvänä edustajana Euroopan neuvostossa ja oikeudellisena neuvonantajana Suomen YK-edustustossa. Ennen valintaansa Kansainväliseen rikostuomioistuimeen Kourula oli ulkoministeriön oikeudellisen osaston päällikkönä.
Kansainvälinen rikostuomioistuin on vielä nuori projekti. Se aloitti toimintansa 2002, ja sillä on ollut vasta neljä oikeustapausta käsiteltävänään: Uganda, Kongon demokraattinen tasavalta, Keski-Afrikka ja Sudanin Darfur. Tuomioistuimen perustaneen Rooman sopimuksen on allekirjoittanut 111 valtiota.
Tuomioistuimella on oikeus syyttää vain jäsenmaidensa kansalaisia tai niiden alueella tehdyistä rikoksista – myös valtionpäämiehiä – sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja kansanmurhasta. Poikkeuksena ovat YK:n turvallisuusneuvoston toimesta aloitetut jutut – kuten Darfurin tapaus. Tällöin Rooman sopimuksen ratifiointi ei ole edellytyksenä rikosten tutkimiselle.
Institutionaalisen historian puute tuo haastavuutta myös Kourulan työhön.
– Monesti yhden ongelmakohdan selvittääkseen pitää samalla selvittää useita muita juridisia ongelmia, koska perustavanlaatuista pohjatyötä ei tietyissä asioissa ole vielä ehditty tehdä. Paljon joutuu vertailemaan muiden kansainvälisten tuomioistuinten käytäntöjä ja etsimään sieltä ennakkotapauksia.
Oikeudenmukainen käsittely tavoitteena
Kansainvälinen rikostuomioistuin ei ole ainut Haagin kansainvälisistä tuomioistuimista. Kaupungissa on myös valtioiden välisiä kiistoja selvittävät Kansainvälinen tuomioistuin ja Pysyvä välitystuomioistuin. Sen lisäksi Haagissa on joukko ad hoc -tuomioistuimia.
Jugoslavia-tuomioistuimen mandaatti ulottuu entisen Jugoslavian sotiin vuodesta 1991 lähtien. Libanon-tuomioistuin on asetettu tutkimaan maan entisen pääministerin Rafik Haririn vuonna 2005 tapahtunutta murhaa ja siihen liittyviä terroritekoja. Vaikka Sierra Leonen sisällissodan rikoksia tutkiva tuomioistuin sijaitseekin pääasiallisesti Freetownissa, järjestetään sotaan osallistuneen Liberian entisen presidentin Charles Taylorin oikeudenkäynti Haagissa.
Salla Moilanen on työskennellyt Taylorin puolustustiimissä viimeiset kolme vuotta. Taylorin puolustus on täydessä käynnissä, ja Moilanen valmistelee dokumentteja oikeudenkäyntiä varten. Moilasen työnkuvaan kuuluva casen hallinnointi ja organisointi ovat tärkeitä sujuvan oikeudenkäynnin varmistamiseksi.
Moilanen on säännöllisesti yhteydessä Tayloriin, joka osallistuu aktiivisesti omaan puolustukseensa.
– Taylor on ihmisenä herrasmiesmäinen, arvokkaanoloinen ja miellyttävä. Kyseisiä luonteenpiirteitä tarvitaan politiikassa etenemisessä. Monen muun sotarikoksista syytetyn tapaan Taylor on perheenisä, jolla on lapsia ja lastenlapsia.
Moilanen painottaa, että yksi tärkeimmistä hänen työnsä motiiveista on taata kenelle tahansa oikeudenmukainen käsittely – olivatpa syytteet millaisia tahansa.
Aikaisemmin muun muassa Kansainvälisessä punaisessa ristissä ja eri tuomioistuimissa syyttäjän puolella toiminut Moilanen on nyt ensi kertaa puolustuksen edustajana.
Kourulan tapaan Moilanen sanoo lähinnä matkustaneensa puolison mukana ja lapsen varttuessa ottanut vastaan vastuullisempia töitä.
Sotarikostuomioistuimissa työskentely saa Moilasen mukaan näkemään monet asiat uudessa valossa: oman elämän ongelmat kokee hyvin eri mittakaavassa. Lisäksi syvenee ymmärrys yhteiskunnan kehityksestä ja kansainvälisistä asioista.
Henkisesti raskasta
– Tuomioistuimissa työskentely saattaa toisinaan olla myös henkisesti hyvin raskasta, Jugoslavia-tuomioistuimen presidentin neuvonantaja Matias Hellman sanoo.
– Olemme kuitenkin tekemisissä suuren inhimillisen kärsimyksen kanssa.
Slaavilaisia kieliä ja oikeustiedettä yliopistossa opiskellut Hellman työskenteli aikaisemmin lähes kymmenen vuotta tuomioistuimen kenttätyöntekijänä Kroatiassa, Serbiassa ja Bosniassa. Nuorta miestä nuo vuodet opettivat paljon.
– Balkanilla Jugoslavia-tuomioistuin nähdään hyvin tärkeäksi organisaatioksi. Tuomioistuimen tiedottajana toimiminen erilaisten näkemysten ja paineiden ristitulessa opetti paljon julkisuuskuvan hallinnasta, mutta auttoi myös ymmärtämään eri osapuolia paremmin.
Nykyään Hellmanin työnkuvaan kuuluu Jugoslavia-tuomioistuimen perinnön hallinta. Tarkoituksena on ikään kuin julkisuuden hallinta historiankirjoituksen näkökulmasta: miten tuomioistuin muistetaan vuosikymmenien päästä.
– Jugoslavia-tuomioistuin on paitsi Balkanin historian ja yhteiskunnan kehityksen myös kansainvälisen rikosoikeuden näkökulmasta hyvin merkittävä organisaatio, ja tarkoituksena olisi, ettei tämä tärkeä perintö unohtuisi.
Kuin uutisissa
Tuomioistuimissa ollaan lähtökohtaisesti tekemisissä suurten kansainvälisten kysymysten kanssa. Se viehättää harjoittelijana Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa työskentelevää Jussi Ohisaloa.
– On mielenkiintoista olla valmistelemassa sellaista oikeusjuttua, jota on aikaisemmin seurannut lehdistä tai televisiosta. Pääsee ikään kuin elämään uutisia.
Viime vuonna Ohisalo oli harjoittelijana Jugoslavia-tuomioistuimessa Bosnian entisen serbijohtajan Radovan Karadzicin tapauksessa syyttäjän puolella.
Ohisalolla on ennestään kansallista kokemusta: hän on tehnyt syyttäjän töitä Suomessa neljä vuotta.
– Halusin nähdä, miten kansainvälisen oikeuden käytännöt poikkeavat kansallisista. Tässä työssä näkee aitiopaikalta, miten prosessi etenee näissä ympyröissä. Joitakin poikkeavia käytäntöjä aina löytyy, ja erilaisista vaihtoehdoista saa myös uusia näkökulmia kansalliseen tarkasteluun.
Suomalaisten mukanaolo oikeusistuimissa on myös muuten merkityksellistä kansallisesta näkökulmasta.
– Suomi haluaa profiloitua kansainvälisen oikeuden puolustajaksi ja kehittäjäksi. Siten on myös tärkeää, että suomalaiset ovat edustettuina kansainvälisissä tuomioistuimissa, Miia Aro-Sanchez Suomen suurlähetystöstä Haagista sanoo.
Helsingin yliopistosta kansainvälinen oikeus pääaineena valmistunut Aro-Sanchez vastaa suurlähetystössä kansainvälisten tuomioistuinten seurannasta. Hän on itsekin ollut keskeisesti mukana Suomen edustajana Kansainvälisen rikostuomioistuimen valtio-osapuolten toiminnassa. Aro-Sanchez johtaa muun muassa tällä hetkellä keskusteluja valtioiden, tuomioistuimen ja kansalaisjärjestöjen kesken ICC:n vaikutuksesta uhrien ja heidän yhteisöjensä asemaan. Aihe on kesäkuussa Ugandan Kampalassa järjestettävän ICC:n tarkastelukonferenssin agendalla.
Aro-Sanchez on myös ollut laittamassa alulle Haagin suomalaisten oikeusalan ammattilaisten säännöllisiä kokoontumisia, joissa vaihdetaan tietoa oikeusistuinten ajankohtaisista kysymyksistä.
– Suomalaisiin on aina helppoa olla yhteydessä, ja nämä kontaktit auttavat paljon omassa työssäni. Haagista on viime vuosina tullut entistä tärkeämpi kansainvälinen oikeudellisen alan kohtauspaikka, jossa on tarjolla alan töitä harjoittelupaikoista huippuvirkoihin. Näissä näkisin mielelläni vielä nykyistä enemmän suomalaisia, Aro-Sanchez toteaa.
Lisää tietoa Haagin oikeusalan työpaikoista voi etsiä esimerkiksi The Hague Justice -portaalista.
Talousrikollisia takaa-ajamassa
Euroopan unionin oikeudellisen yhteistyön yksikön Eurojustin päämaja on myös Haagissa. Suomea Eurojustissa edustaa oikeustieteen tohtori Ritva Sahavirta. Sahavirta on ollut pestissään puolitoista vuotta.
Sahavirran mukaan Eurojust on esimerkiksi selkeästi nopeuttanut kansainvälisten oikeusapupyyntöjen toteutumista. Aikaisemmin pyyntö välitettiin pääkaupungista toiseen. Kaukaiset yhteydet usein johtivat oikeusapupyynnön hitaaseen etenemiseen. Eurojustissa eri maiden edustajat ovat saman käytävän varrella.
– Olen itse asiassa ollut hieman yllättynyt, miten tehokkaasti asiat tätä kautta tapahtuvat. Jotkut oikeusapupyynnöt, jotka olisivat ennen kestäneet kuukausia, voivat nyt hoitua viikossa tai kahdessa.
Sahavirta on taustaltaan talousrikosasiantuntija, joka on työskennellyt kymmenen vuotta valtionsyyttäjänä Suomessa. Vuonna 2008 hän viimeisteli rahanpesua käsittelevän väitöskirjansa.
Rahanpesun ja yleensäkin talousrikollisuuden tutkiminen on tärkeä osa Sahavirran työtä myös Eurojustissa. Talousrikokset ovat itse asiassa yhä enemmän järjestäytyneen rikollisuuden suosiossa.
– EU-tuki- ja arvonlisäveropetoksissa kiinnijäämisen riski on usein pieni. Kyseisistä rikoksista voi kuitenkin saada suurtakin taloudellista hyötyä ja niiden tekijät saattavat monesti näyttäytyä täysin kunniallisina yrittäjinä. Siksi näiden rikosten tutkintaa pitää tehostaa, Sahavirta linjaa.
Huumausainerikosten ja erilaisten tietotekniikkarikosten selvittäminen on myös Eurojustin keskeisiä prioriteetteja. Nämä rikokset kun ovat luonteeltaan usein valtioiden rajat ylittäviä. Huumausaineita usein kulutetaan muualla kuin missä niitä tuotetaan eikä tietoverkoissa toimiminen tunne kansallisia rajoja.
Viime vuonna Sahavirran käsiteltävänä oli 42 Suomesta tullutta toimeksiantoa. Voimavaroja useampienkin tapausten käsittelylle olisi.
– Suomessa tietoisuus Eurojustin tarjoamasta avusta on vielä liian vähäistä. Toisaalta tapausten vähäisyys kertoo siitä, että emme ole kansainvälisen rikollisuuden keskiössä.
EU:n lisäksi Eurojustin kautta oikeudellista yhteistyötä on rakennettu myös unionin ulkopuolisiin maihin, kuten Sveitsiin, Venäjään ja Turkkiin.
Vaikka Sahavirta uskoo lainsäädännön harmonisoitumiseen varsinkin talousrikollisuuteen liittyen maailmanlaajuisesti, epäilee hän viime aikoina keskustelussa olleen Euroopan syyttäjäviranomaisen tarpeellisuutta.
– Tällä hetkellä vaikuttaisi kyseisen syyttäjäviranomaisen toteutuminen olevan kaukana. Toistaiseksi on myös epäselvää, mitä kyseinen syyttäjäviranomainen tarkalleen ottaen tekisi.
