Kansalaisen aloitteesta

Laki koulupuvuista. Aborttikielto. Koulukuri kuntoon. Aktiiviset kansalaiset ovat innostuneet tehtailemaan aloitteita, kun laki kansalaisaloitteista tuli voimaan 1.3.2012. Sen mukaan 50 000 kannatusilmoitusta kerännyt aloite tulee ottaa eduskunnan käsittelyyn.

Ensimmäisestä kansalaisaloitteesta, turkistarhauksen kieltämisestä, äänestettiin eduskunnassa jo juhannuksen alla. Ja niitä tulee lisää.

Aloitteita voi lukea sivuilla ­www.kansalaisaloite.fi­, jossa voi myös jättää oman kannatusilmoituksensa. Aloitekäytäntö ei ole kuitenkaan vielä tuttu kaikille kansalaisille. Harva aloite muistuttaa kelpoa lakitekstiä ja aloite on jopa saatettu sekoittaa nettivetoomukseen. Sivulta löytyy esimerkiksi "adressi koulukiusaamista vastaan",
jolla on yli 300 kannatusilmoitusta.

Kun lakialoite tasa-arvoisesta avioliittolaista keräsi maaliskuussa tuekseen yli 100 000 kannatusilmoitusta vuorokauden aikana, hämmentyivät myös päättäjät. Lakivaliokunnan puheenjohtaja Anne Holmlund kertoi Aamulehdelle pitävänsä "lain­säädännön ohituskaistaksi" kutsumaansa käytäntöä uhkana kiireisille valiokunnille ja ministeriöille – ja eduskunnan pääsihteerin Seppo Tiitisen mukaan kansalaisaloitteille oli "luotu liian suuret odotusarvot".

Aloitteeseen apua oikeustieteen professorilta

50 000 kannatusilmoitusta 14 tunnissa yllätti Tahdon2013-kampanjan taustajoukot. Tasa-arvoista avioliittolakia ajava aloite keräsi ensimmäisen vuorokauden aikana 105 000 nimeä, kaksinkertaisesti kansalaisaloitteeseen tarvittavan määrän. Lehden menossa painoon aloite oli kerännyt jo 157 000 kannattajaa netissä paperisten kannatusilmoituksien lisäksi. Kampanjakoordinaattori Senni Moilanen arvioi niitä olevan noin 7 000, mutta paperi-ilmoituksia ei oltu vielä päivitetty tässä vaiheessa mukaan. Kiirettä on pitänyt.

Moilanen kertoo kampanjan vaatineen "hirveän paljon työtä", mutta apua on onneksi saatu.

Tekstiä hiottiin kauan.

– Käytimme pohjana kansanedustajien tekemää aloitetta. Aloite on tehty hallituksen esityksen muotoon, ja sitä on työstänyt tiimi oikeus­tieteen opiskelijoita. Näytimme tekstiä asiantuntijoille, esimerkiksi muutamalle oikeus­tieteen professorille. Tavallisen kansalaisen on mahdoton lähteä työstämään tällaista.

Holmlundin ja Tiitisen kommentit harmittivat.

– Kenelläkään ei tunnu olevan tietoa, että miten homma toimii. Eduskunnassakaan. Tämä luo epä­varmuutta: kannattaako työtä tehdä, jos se menee hukkaan? Moilanen summaa.

Tahdon2013-kampanjalla on aikaa kerätä kannatusilmoituksia 19. syyskuuta asti.
Sen jälkeen nimet viedään väestörekisterikeskukseen ja eteenpäin eduskuntaan. Kampanjatiimissä toivotaan, että aloite saadaan jätettyä eduskuntaan jo tämän vuoden puolella.

Kyse ei ole ohituskaistasta

Tiitisen ja Holmlundin heitot aiheuttivat hämmennystä myös muissa kuin kansalaisaloitteiden tekijöissä. Turun valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen kutsuu maaliskuussa käytyä keskustelua huolestuttavaksi.

– Tämä keskustelu olisi pitänyt käydä siinä vaiheessa, kun laki säädettiin. Kun perustuslakiin sisällytetään tällainen mahdollisuus, on selvää, että sille pitää antaa kohtuullinen painoarvo. Se ei ole ihan vitsi, että kerätään 50 000 nimeä, hän toteaa.

– Ohituskaistasta puhuminen on väärin, koska kyse on erillisestä instituutiosta. Lakia laadittaessa on ajateltu, että sitä myös tullaan käyttämään.

Kansanedustaja ja entinen oikeusministeri Johannes Koskinen on samaa mieltä.

– On nimenomaan haluttu avata perustuslaissa mahdollisuus, joka ei ole sidoksissa hallituksen työohjelmaan tai eduskunnan linjauksiin, vaan on vapaasti tehtävissä mistä asiasta hyvänsä. Ei sitä voi rajata.

Veli-Pekka Viljanen on kuitenkin tyytyväinen ensimmäisen kansalaisaloitteen käsittelyyn. Hänen mukaansa turkistarhauksen kieltoa ajanutta aloitetta kohdeltiin hyvin.

– Kansalaisaloitteita ei välttämättä hyväksytä, mutta ne saavat aidon käsittelyn,
hän sanoo.

Juristiaktivismi avuksi

Jotta kansalaisaloite saataisiin toimivaksi vaikutuskanavaksi, sitä pitäisi osata käyttää oikein. Viljanen ja Koskinen ovat huomanneet, että osa aloitteiden tekijöistä ei ole ymmärtänyt, mihin kansalaisaloite vaikutuskanavana sopii, mihin ei.

Viljasen mukaan aloitepalvelua on pidetty mielipidepalstana. Osa aloitteista käsittelee asiaa, jossa kansalaisaloite ei ole vaikutuskeino, kuten vaikkapa kysymystä EU:n jäsenyydestä.

Alun into näkyy kansalaisaloitteiden tasossa ja määrässä.

– Avauksia kansalaisaloitteeksi ­on paljon, mutta osa ei ole toteuttamiskelpoisia,
hän huomauttaa.

Viljasesta on vielä liian aikaista sanoa, miten kansalaisaloitteet tulevat toimimaan tulevaisuudessa.

– Pelisäännöt ovat täsmentyneet. Kunhan ensi-innostus vähän laantuu, odotukset tulevat realistisemmiksi.

Johannes Koskisen mukaan muodolliset puutteet tekevät hallaa hyvillekin aloitteille.
Niin kävi hänen mukaansa turkistarhaus­aloitteen kanssa – tarkemmilla valmisteluilla useampi kansanedustaja olisi saattanut kannattaa kieltoa.

– Jos haluttaisiin lopettaa turkistarhaus, siihen vaadittaisiin huolellinen valmistautuminen: pitäisi selvittää taloudelliset ja työllisyys­vaikutukset, vaikutukset omaisuuden suojan ja elinkeinon vapauden kannalta sekä tieto siitä, mikä voisi olla kohtuullinen siirtymäaika, jotta valtio ei joutuisi korvausvastuuseen. Vaikutusarvioinneissa on taloudellisten ja hallinnollisten vaikutusten lisäksi sukupuoli-, tasa-arvo- ja ympäristövaikutukset. Myös suhde EU-lain­säädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin pitää selvittää.

Viljasen mukaan on ymmärrettävää, että aloitteet ovat osin puutteellisia.

– Lakitekstin kirjoittaminen ei käy kaikilta virkamiehiltäkään, ja siinä on ministeriöilläkin ongelmia. Paljon jää kiinni valiokunnasta, johon lakialoite päätyy, Koskinen kertoo.

– Jos kansalaisaloitteella on laaja tuki, sitä voidaan täydentää valiokunnassa.

Hyviäkin esimerkkejä on. Viljanen kiittelee aloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista.

– Tahdon-kampanjassa on ilmeisesti ollut jonkinlaista juristiaktivismia mukana.

Koskisen mukaan yli 53 000 kannatusilmoitusta kerännyt Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite on myös hyvin valmisteltu.

Seuraavaksi veropara­tiiseja vastaan?

Viljasen ja Koskisen mielestä aloitemahdollisuus on alkuvaikeuksistaan huolimatta instrumenttina hyvä.

Viljasen mielestä suorien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisellä saattaa olla suotuisia vaikutuksia poliittiseen osallistumiseen.

– Suomalainen järjestelmä perustuu poikkeuksellisen vahvasti edustukselliseen demokratiaan, ja suoran demokratian keinot on olleet vähäisessä käytössä. Itsenäisyyden aikana on järjestetty kaksi kansanäänestystä: kieltolain loppumisesta ja EU-jäsenyydestä. Jos ihmiset saadaan kiinnostumaan päätöksenteosta, se on hyvä asia.

Viljasen mukaan sekä turkis­tarhaus­kielto että tasa-arvoinen avioliittolaki ovat hyviä esimerkkejä siitä, millaisiin asioihin kansalaisten kannattaa yrittää vaikuttaa. Sen sijaan kysymyksiin, joiden toteutuminen edellyttää useamman eri lain muuttamista, kansalaisaloite ei sovellu hyvin.

Koskisen mielestä myös rahoitusmarkkinaveroa voisi ajaa tätä kautta.

– Veroparatiisien vastainen työ on varmaan myös sellainen, jossa olisi hyvä koota laajaa kansalaisliikettä.

Hänestä kansalaisaloite voisi toimia ympäristöasioissakin.

– Kansanjoukkojen saaminen liikkeelle on saanut Suomessa hyvin merkittäviä käänteitä aikaiseksi, hän muistuttaa.

Nähtäväksi jää, mitä Tahdon2013-kampanjalle käy.

Viljanen povaa hankkeelle menestystä, vaikka eduskunta ei nyt äänestäisikään aloitteen puolesta.

– Asia varmaan pysyy agendalla niin kauan, kunnes se tullaan säätämään.

Miten Senni Moilanen aikoo juhlia, jos aloite menee läpi?

– Kun se menee läpi! hän korjaa.

– Olisi äärimmäisen turhauttavaa, jos se ei menisi, koska on päivän­selvää, että ennemmin tai myöhemmin se tapahtuu. Se on ajan kysymys. Ja silloin meillä on isot juhlat. Juodaan samppanjaa.