Tsaarin armeijasta kieltäytyneet suomalaiset, Lapuan liike, Mahatma Gandhin johtama Intian itsenäisyysliike, Yhdysvaltojen kansalaisoikeustaistelu, Koijärvi, Edward Snowdenin paljastukset, Greenpeacen iskut valaanpyyntiä vastaan, Convoy-marssit ja Elokapina.
Nämä esimerkkiliikkeet ja -ihmiset ovat halunneet muutosta ja saaneet voimaa kokemastaan asian oikeutuksesta. He ovat tunteneet, että lailliset vaikuttamiskeinot eivät riitä tarvittavaan muutokseen. Kaikki listan esimerkit voidaan lukea kansalaistottelemattomuuden piiriin, mutta suhtautumisemme yksittäisiin tapauksiin vaihtelee henkilökohtaisen näkemyksemme mukaan.
Aina väkivallatonta
– Kansalaistottelemattomuus on sitä, että ollaan valmiita omilla kasvoilla ja väkivallattomasti haastamaan vääryys, jota ei ole onnistuttu demokraattisin ja laillisin keinoin muuttamaan. Sitä tehdään päivänvalossa ja ollaan valmiita ottamaan vastaan seuraukset, joita toiminnasta tulee, määrittelee Helsingin yliopiston Oikeusvaltiokeskuksen johtaja Tuija Brax. Brax tunnetaan pitkäaikaisena yhteiskunnallisena vaikuttajana, poliitikkona ja entisenä oikeusministerinä.
Yksi raja tuli Braxille vastaan, kun Greenpeacen aktivistit kiipesivät eduskuntatalon pylväisiin maaliskuussa 2019.
– Eduskunnan toiminta on demokratiassa pyhää. Tätä rajaa ei saa ylittää, ei talon sisällä eikä sen pääkulkureitillä, hän sanoo.
Kansalaistottelemattomuudella haetaan julkisuutta asialle, suuren yleisön hyväksyntää ja lopulta poliittista muutosta.
Kansalaistottelemattomuuden tavoitteena on Braxin mukaan saada ensin julkisuutta asialle, sen jälkeen suuren yleisön hyväksyntä ja lopulta poliittinen muutos.
– Tavoite on, että moraalinen voitto muuttuu lopulta poliittiseksi voitoksi.
Laiton on kiellettyä, piste
Braxille on kristallin kirkasta, että kansalaistottelemattomuus on aina laitonta.
– Kansalaistottelematon tekee tietoisesti sellaista, mitä ei saa tehdä, Brax tähdentää.
Kansalaistottelematon tekee tietoisesti sellaista, mitä ei saa tehdä.
Niinpä hän nostaa kansalaistottelemattomuuden kynnyksen korkealle: asia, jonka puolesta toimitaan, pitää olla sellainen, jonka tekijät kokevat syvästi merkitykselliseksi.
– Jos toiminta on pelkkää huliganismia ja kaaoksen tuottamista, se ei ole kansalaistottelemattomuutta, Brax määrittelee näkemyksensä.
Brax teroittaa vielä, ettei ole listaa asioista, joiden puolesta toimiessaan ei tarvitse noudattaa lakia.
– Kynnys, jonka yli ihminen tai ihmisryhmä päättää astua, täytyy olla hyvässä yhteiskunnassa erittäin korkea, Brax sanoo.
Moraali on toinen kuin laki
Moraalifilosofisesti kansalaistottelemattomuuden määrittely ei ole yksiselitteistä. Pohdintaa tuottavat muun muassa kysymykset: mikä ja kuka antaa moraalisen oikeuden kansalaistottelemattomuuteen, miten kansalaistottelemattomuudella ajettavia asioita arvioidaan moraalisesti, mikä on kansalaistottelemattomuuden ja demokratian suhde sekä miten yhteiskunnan pitää suhtautua toiminnan motiiveihin ja toiminnasta aiheutuviin seurauksiin.
Helsingin yliopiston oikeussosiologian dosentti Kati Niemisen mukaan kansalaistottelemattomuuden määritelmä ei ole aina täsmällinen. Siihen liittyy määreitä, joiden perusteella kyse on moraalisesti ja eettisesti, muttei oikeudellisesti, hyväksyttävästä toiminnasta. Hyväksyttävyyttä korostavat Braxin mainitsemat väkivallattomuus, omilla kasvoilla toimiminen sekä altistuminen oikeudellisille seurauksille.
Nieminen on kiinnostunut näiden lisäksi oikeustapauksista, joissa kansalainen haastaa vakiintuneita toimintatapoja, vallitsevaa järjestystä tai oikeudellisia normeja. Hän on tutkinut muun muassa aseistakieltäytymistapauksia, joiden määritteleminen ei ole yksiselitteisesti kansalaistottelemattomuutta.
Aseistakieltäytyminen on monien moraalifilosofien mielestä vakaumukseen perustuvaa toimintaa eikä kansalaistottelemattomuutta. Se ei ole julkista ja poliittista vaan henkilökohtainen valinta. Toisaalta keskustellaan myös siitä, onko laiton suora toiminta kansalaistottelemattomuutta silloin, kun se ei ole julkista.
Onko laiton suora toiminta kansalaistottelemattomuutta silloin, kun se ei ole julkista?
– Asiasta käydään moraalista keskustelua, jossa ei voi eikä tarvitse päästä lopulliseen tulokseen, sillä ihmisillä on asiasta erilaisia käsityksiä, Nieminen sanoo.
Kansalaistottelemattomuutta voisi Niemisen mukaan yrittää kuvata myös ilman, että otetaan kantaa sen hyväksyttävyyteen.
– Sisäänrakennetut normatiiviset elementit tekevät siitä käsitteenä hankalan, hän sanoo.
Kun Nieminen puhuu ilmiön hyväksynnästä, kyse on moraalifilosofiasta. Emme siis puhu instituution, kuten oikeuslaitoksen, vaan pikemminkin demokraattisen yhteisön hyväksynnästä.
– Ei ole ylempää tahoa, joka päättää moraalisesta keskustelusta ja siitä, missä toiminnan kynnys on. Jokaisella kansalaiselle saa olla moraalinen käsitys kansalaistottelemattomuudesta samalla tavalla kuin mistä tahansa moraaliin liittyvästä asiasta, Nieminen toteaa.
Jokaisella kansalaiselle saa olla moraalinen käsitys kansalaistottelemattomuudesta samalla tavalla kuin mistä tahansa moraaliin liittyvästä asiasta.
Laittomuus on lähtökohtaisesti yksiselitteistä, ja ilman sitä toimintaa ei yleensä pidetä kansalaistottelemattomuutena. Toiminnan laittomuus ja tuomioistuimen mahdollinen kanta eivät kuitenkaan ole aina ennakolta selviä. Joskus kansalaistottelemattomuuteen turvautuvien tarkoituksena on Niemisen mukaan pikemminkin estää laittomana pitämänsä toiminta.
Rajankäynti ei ole helppoa
Tuomioistuimet pohtivat parhaillaan mielenosoitusten ja kansalaistottelemattomuuden rajoja. Kun raitiovaunuliikenne katkaistaan makaamalla kiskoilla tai mielenosoitusmarssi katkaisee raitiovaunuliikenteen, mikä ero tekojen seurauksilla on? Miksi toisesta joutuu oikeuteen ja toisesta ei?
– Rauhanomainen mielenosoitusoikeus on aivan demokratiamme ytimessä, Brax sanoo.
Juristina Brax on tarkka siitä, ettei kansalaistottelemattomuus ole lieventävä asianhaara, kun lakia rikotaan.
– Kansalaistottelemattomuuteen ryhtyvä ihminen ottaa aina sen riskin, ettei tuomiossa ole alennusprosenttia. Toisaalta tuomioistuin voi tunnistaa laintulkinnassaan väkivallattomuuden tai epäitsekkään ja moraalisen motiivin, Brax sanoo.
Kansalaistottelematon ihminen ottaa aina riskin, ettei tuomiossa ole alennusprosenttia.
On tärkeää havaita, liittyykö kansalaistottelemattomasti toimivaan ryhmään väkivaltaisten toimintatapojen hyväksyminen pidemmällä aikavälillä eli flirttaileeko toiminta väkivallan kanssa ja sisältyykö aatteeseen väkivallan hyväksyminen toisia ihmisiä kohtaan.
– Lapuan liike ylitti rajan viimeistään muilutuksilla ja silloin, kun väkivallalla uhkailu alkoi, Brax muistuttaa.
Demokratia ja kansalaistottelemattomuus vuoropuhelussa
Nieminen ei täysin hyväksy kansalaistottelemattomuuden määrittelyä viimeisenä toimintakeinona. Hän viittaa käsitteen isään Henry Thoreauhun, joka esitteli kansalaistottelemattomuuden esseessään vuonna 1848. Tämä kieltäytyi myös maksamasta veroja protestina orjuutta ja Meksikoa vastaan käytyä sotaa vastaan.
– Thoreaun toiminta ei ollut tarkasti ottaen kansalaistottelemattomuutta sillä tavalla kuin asiasta nykyään puhutaan, vaikka kansalaistottelemattomuus käsitteenä laitetaankin juuri hänen nimiinsä. Tämä osoittaa jälleen kerran koko käsitteen vaikeuden, Nieminen toteaa.
Demokratiassa ei ole kaikille asioille vaikutuskanavia. Minne voimme valittaa esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja luontotuhosta? Nieminen muistuttaa myös ihmisoikeustaisteluista ja niihin liittyvistä oikeuden päätöksistä. Esimerkiksi naisten tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta taistelulla ei ole päätepistettä.
– Keskustelu ei pääty siihen, kun aborteista tai homoseksuaalien avioliitto-oikeudesta tehdään päätös. Oikeus ei voi asettaa päätepistettä moraaliselle keskustelulle ja toiminnalle, Nieminen sanoo.
Oikeus ei voi asettaa päätepistettä moraaliselle keskustelulle ja toiminnalle.
Kansalaistottelemattomuus ja demokratia kietoutuvat yhä tiiviimmin yhteen.
– Jos ei ole olemassa minkäänlaisia demokraattisia väyliä vaikuttaa, pitää kysyä, onko mielekästä puhua kansalaistottelemattomuudesta sellaisena käsitteenä kuin me sen ymmärrämme.
Nieminen muistuttaa, että kansalaistottelemattomuus ei ole mahdollista totalitarismissa.
Historia tuomitsee tai armahtaa
Moraalinen keskustelu siitä, minkä asioiden puolesta saa toimia kansalaistottelemattomasti, on Niemisen mukaan vähäistä. Jos jotain toimintaa pidetään kansalaistottelemattomuutena, silloin otetaan usein jo kantaa sen hyväksyttävyyteen. Silloin myös tavoitteet nousevat esille.
– On vaikeaa nähdä tilannetta, jossa hyväksyttävänä pidetyllä kansalaistottelemattomuudella pyrittäisiin esimerkiksi demokraattisten rakenteiden tuhoamiseen, Nieminen sanoo.
Demokratian ja kansalaistottelemattomuuden suhteen voi myös käsittää niin, ettei demokratiassa ole tilaa kansalaistottelemattomuudelle, koska demokratia tarjoaa kansalaisille vaikuttamiskanavat.
– Filosofinen keskustelu sijoittaa kansalaistottelemattomuuden kuitenkin osaksi demokratiaa. Tämä liittyy käsitykseen siitä, että kansalaistottelemattomuuden hyväksyttävyydelle asetetut vaatimukset ovat mielekkäitä lähinnä demokraattisessa yhteiskunnassa. Voi myös ajatella, että demokratia on jatkumo ja sen tilaa pitää jatkuvasti tarkkailla. Ei ole olemassa täydellisen demokraattista yhteiskuntaa, Nieminen muistuttaa.
Ei ole olemassa täydellisen demokraattista yhteiskuntaa.
Kun kansalaistottelemattomuudesta keskustellaan, keskiöön nousee Niemisen mukaan liian usein kysymys toiminnan hyväksyttävyydestä. Samalla asia, jonka puolesta tai jota vastaan toimitaan, jää varjoon. Kuitenkin kansalaistottelemattomuus on keino, jolla haetaan julkisuutta henkilön tai ryhmän tärkeäksi kokemalle asialle.
Tätä keskustelua on käyty myös Elokapina- liikkeen tavoitteiden ja toimintamallien osalta.
– Elokapina käsittääkseni väittää, että demokraattiset keinot ympäristötuhon, lajikadon ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi on käytetty tai ne ovat liian hitaita. Olen tästä asiasta osittain eri mieltä, Tuija Brax sanoo.
Vastaavaa keskustelua käytiin jo viime vuosisadan alussa, kun suomalaiset kieltäytyivät venäläisten kutsunnoista. Silloinkin oli henkilöitä, joiden mielestä muitakin keinoja asian hoitamiseksi olisi vielä ollut.
Käsitykset siitä, millaisia tavoitteita voidaan pitää hyväksyttävinä kansalaistottelemattomuuden perusteina, muuttuvat ajan ja paikan myötä. Se, mitä Suomessa ei nyt pidetä kansalaistottelemattomuutena, nähdään toisessa ajassa tai paikassa toisin. Voisiko esimerkiksi aborttiklinikoiden häirintää pitää hyväksyttävänä kansalaistottelemattomuutena?
Vahva oikeusvaltio kestää paljon
Kati Nieminen huomauttaa, että kansalaistottelemattomuus on yleensä liittynyt osaksi laajempaa liikehdintää. Esimerkiksi Yhdysvaltain kansalaisoikeusliike 1950- ja 1960-luvuilla turvautui kansalaistottelemattomuuteen. Jälleen: näin ajateltuna kansalaistottelemattomuus on osa demokraattista toimintaa.
Onko Suomessa vaara, että kansalaistottelemattomuus laajentuessaan muodostuu vaaraksi oikeusvaltiolle?
– Suomessa on vähän tämänkaltaista toimintaa toisin kuin esimerkiksi Ranskassa, ja sielläkin demokratia kestää tällaisen toiminnan. Ei meilläkään ole vaaraa. Meillä vallitsee myös erittäin korkea kansalaisten luottamus oikeusvaltion toimintaan, Brax katsoo.
