Kansliapäällikkö Tiina Astola:EU:ssa pärjää sitkeydellä ja selkeydellä

Tiina Maija-Sisko Astolalle, 54, on kertynyt virkaikää oikeusministeriön kansliapäällikön hommissa puoli vuotta. Hän aloitti uuden virkansa hoitamisen syyskuussa, kun viran edellinen haltija Kirsti Rissanen jäi 13 palvelusvuoden jälkeen eläkkeelle.
Virkamiehenä Astola on kova luu. Oikeusministeriötä hän on palvellut – paria keikkaa lukuun ottamatta – yhtäjaksoisesti likipitäen 20 vuotta. Paljon on pykäläluonnoksia virrannut hänen silmiensä editse.

Astola on työmyyrä. Tarvittaessa hän on myös räväkkä ja rohkea ratkaisuissaan, mutta hän ei tee numeroa itsestään. Kansliapäällikön tehtävätkin hän ilmiselvästi aikoo ottaa haltuunsa ripeästi ja perusteellisesti, itseään säästämättä.

Kun ensi töikseni kysyn, että kuinka hurisee, hän vastaa:

– Olen väsynyt, mutta onnellinen. Syksy oli elämässäni kuin hyökyaalto. Vaikka tulen talon sisältä, edessäni oli hirvittävän paljon uutta.

– Halusin päästä jyvälle tämän hallinnonalan ja sen sidosryhmien ajattelu- ja toimintatavoista mahdollisimman nopeasti. Tapaamisia ja kokouksia oli paljon. Informaation ja ihmisten määrä oli suorastaan huikea.

– Kun sitten vielä olen kohtuullisen pedantti luonteeltani, kyllähän tuo kaikki voimia vei. Mutta nyt alkaa jo hieman helpottaa, Astola hymyilee.

Niin, juuri tuollainen hän on.

Eroja ministeriaineksessa?

Tiina Astola on ehtinyt virkauransa aikana palvella seitsemää ministeriä.

– Taxell, Louekoski, Halosen aikana olin poissa, Pokka, Jäätteenmäki, Koskinen, Luhtanen, Brax, hän luettelee.

Vaihteleeko ministeriaineksen laatu?

– Ministeritkin ovat yksilöitä. Kukin heistä tuo tänne mukanaan oman ajattelu- ja työtapansa sekä osaamisensa, kansliapäällikkö muotoilee.

– Ministerin erityisavustajienkin merkitys on suuri. He suodattavat valtavia tietomääriä ministerille ja ministeriltä ulospäin.

Ministereitä ja poliittisia avustajia tulee ja menee, mutta virkakoneisto pysyy jämäkästi asemissaan.

Näkyykö ministereiden vaihtuminen jossakin ihan oikeasti?

– Näkyy, ja sen pitääkin näkyä. Ministeriötä johtaa poliitikko, poliittinen johtaja. Hän tekee kulloinkin tarvittavat linjapäätökset. Virkamieskoneisto tuottaa hänelle materiaalia ja esityksiä päätöksenteon pohjaksi.

– Myös ministerien rutiinit ovat aina yksilöllisiä. Joku haluaa liki kaiken paperilla, joku toinen tahtoo vain suullisia briefauksia.

– Näen työssäni tämän tästä, että ministeri ei ole laisinkaan samoilla linjoilla kuin jotakin hanketta esittelevä virkamies. Näin on hyvä.

– Juristi jos kuka tajuaa, että maailma on monimutkainen ja täynnä erilaisia vaihtoehtoja.

Mullistuiko oikeusjärjestyksemme?

Tiina Astolan edeltäjä Kirsti Rissanen sanoi virkaanastujaishaastattelussaan Lakimiesuutisille vuonna 1995, että ”EU mullistaa Suomen oikeuskulttuurin. Se pakottaa meidät uuteen ajattelutapaan. Emme edes tajua, kuinka arvotuotantomme muuttuu.”

Kävikö noin?

– Monessa asiassa kyllä. Sellaisetkin oikeudenalat, joiden tuolloin ajateltiin ehdottomasti pysyvän yhteisen sääntelyn ulkopuolella, ovat nyt EU-agendalla.

– Etenkin askeleet kohti EU:n yhteistä rikosoikeudellista säätelyä ovat olleet iso ja uusi juttu. Lopullisen sysäyksen rikosoikeudellisen yhteisrintaman rakentaminen sai Yhdysvaltain tapahtumista syyskuun yhdentenätoista 2001.

– Perheoikeudessakin on vireillä monenlaisia yhtenäistämishankkeita, joista vielä kymmenen vuotta sitten ei voinut edes kuvitella. Nyt myös EU:ssa keskustellaan esimerkiksi siitä, minkä maan lakia perheoikeudellisissa riidoissa sovelletaan ja minkä maan tuomioistuimet ovat niissä toimivaltaisia.

– Edeltäjäni sanoin, aluksi kaikki oli vain ”money and market”. Nyt sääntelyn piiriin on tullut yhä enemmän myös ihminen. Valitettavasti tuo uusi EU:n siviililainsäädäntö on tähän saakka ollut kovin pirstaleista. Se ei suinkaan ole selkeyttänyt oikeusjärjestelmäämme. Toivon, että seuraava askel tuolla tiellä jo kirkastaisi toimintalinjoja.

Kansallisvaltio Suomi mennyttä kalua?

EU:n vastustajat ovat sanoneet ennen Suomen jäsenyyttä ja myös sen jälkeen, että kansallisten parlamenttien asema heikkenee.

Karkasiko valta eduskunnalta?

– Sitä on vaikea sanoa. EU-asioissa eduskunta käyttää valtaansa uudella tavalla. Suomen koordinaatiojärjestelmä valtioneuvoston ja parlamentin välillä on varmasti yksi Euroopan parhaista.

– Etunamme on se, että tämän maan valtakoneisto on pieni. Ihmiset tuntevat toisensa. Sen lisäksi meillä on selkeä koreografia siitä, kuinka toimitaan. Ministerin on mentävä etukäteen kertomaan suurelle valiokunnalle, mitä seuraavassa ministerineuvostossa ollaan päättämässä. Poliittinen keskustelu ja evästys toimivat terveellä tavalla, etupainotteisesti.

Onko kansallisvaltio Suomi mennyttä kalua?

– Aikamme avainsana on jo klishee, mutta pakko sitä silti on käyttää. Tuo avainsana on globalisaatio.

– Maailma on monimutkaisempi kuin haluamme edes ymmärtää.

– Kansallisvaltiolla on tietysti merkittävä rooli myös tuossa globaalissa yhteisössä, mutta sen tehtävät ovat suuressa murroksessa.

Virkamiehillä pelisilmää EU-valmistelussa?

EU-asioita hoitavan virkamiehen työ on jatkuvaa suhmurointia. Nykyisten 27 jäsenmaan oikeuskulttuurit ja -perimät ovat hyvinkin kirjavia.

Kuinka suomalaiset pärjäävät EU-työryhmien neuvonpidoissa?

– Hyvin. On vain osattava liittoutua oikeiden ihmisten ja maiden kanssa.

– Aina ei ole viisainta hakeutua samanmielisten joukkoon. Joskus saa parempia tuloksia sillä, että ujuttautuukin tismalleen päinvastaisesti ajattelevien joukkoon. Syntyy lähentymistä, koheesiota – ja ainakin torjuntavoitto.

– Iskevä toistaminen puree EU-saleissa. Aluksi kannattaa sanoa, mitä aikoo sanoa, sitten sanoa se, ja vielä lopuksi kerrata se mitä tuli sanotuksi.

– EU-säädöksetkin ovat usein poliittisten kompromissien tuloksia. Niiden joskus tuskastuttava monitulkintaisuus ei siis ole niitä kirjoittavien yksittäisten virkamiesten saati suomalaisten kääntäjien vika.

Vain rupusakki jää Helsinkiin?

Rahakkaat kansainväliset karriäärit kiinnostavat etenkin nuorta juristipolvea.

Voisi hyvinkin kuvitella, että nuoret vain lämmittelevät ministeriöissä ja karkaavat eurokehiin heti, kun se vain on mahdollista. Lainvalmistelukammareiden vakiokalustoksi jäävät vain vanhat parranpäristäjät…

Astola pysäyttää ajatusleikin siihen paikkaan.

– Brysselistä tullaan myös takaisin! hän huomauttaa.

– Tärkeintä on juuri tuo liike molempiin suuntiin, kierto. EU-koneistoon on saatava ihmisiä, jotka ymmärtävät meidän järjestelmämme. EU-ympyröistä takaisin ministeriöihin palaavat tuovat sitten taas mukanaan sikäläistä sisäpiiritietoa.

Uskotaan. Ministeriöiden kaapeissa ei asu kummituksia. Pitkän linjan lainvalmistelijat ovat suorastaan kullan arvoisia. Lainsäädäntösystematiikkamme on heillä keskushermostossa. He panevat asiat oikeisiin raameihin.

– Kokenut lainvalmistelija ei hötkyile. Aloittelija saattaa olla jo ideoimassa kokonaan uutta lakia, kun konkari sanoo, että kyseinen asia voidaan hoitaa yhdellä pykälänmuutoksella.

Pykälämeri hallinnassa?

Lainvalmistelijat uivat taustapaperien, pykäläluonnosten ja lakiesitysten meressä.

Joku on laskenut, että hallituksen esitysten vuotuinen sivumäärä on nykyisin 2,5-kertainen vuoteen 1985 verrattuna. Vuonna 2005 sivuja kertyi 8 100.

EU-normistoa on voimassa noin 100 000 sivun verran. Myös sen sisällöstä tulisi meikäläistenkin pykälänsorvaajien olla edes vainulla.

Pysyykö tuollainen tietomäärä kenenkään hallinnassa?

– Paljon on vielä tehtävää. On uskallettava kysyä myös sitä, onko jokaisesta asiasta ylipäätään pakko säätää lailla.

– Hyvä lainvalmistelu vaatii aikaa. Poliittisessa päätöksenteossa sitä aikaa ei kuitenkaan aina ole niin paljoa kuin olisi tarpeen.

Hallitus hyväksyi joulun alla paremman sääntelyn toimintaohjelman.

– Hallitus on ottanut erityisen tarkan seurannan kohteeksi parisenkymmentä suurta ja merkittävää lainvalmisteluhanketta eri ministeriöistä. Lakien laatu on näin myös poikkihallinnollisessa syynissä.

Astola on realisti.

– Koskaan ei tule sitä päivää, että kaikki toteaisivat lainsäädäntömme olevan todella tasokasta ja loisteliasta.

– Tärkeintä on se, että ainakin virheet saadaan pysäytetyksi ennen eduskuntakäsittelyä.

Hallitusohjelma hoidossa?

Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmaan on kirjattu paljon myös suoraan oikeusministeriön rooteliin kuuluvia hankkeita.

Esitän Astolalle nopean kysymyssarjan.

Lainsäädännön tasoa parannetaan?

– Paremman sääntelyn ohjelma on jo hyväksytty. Eteenpäin mennään.

Vuoden 2 000 perustuslain toimivuus arvioidaan läpikotaisin?

– Hallituskausi on vasta alussa. Tarkoituksenamme on, että työn aloittaa jo nyt keväällä pienehkö valmisteluryhmä. Sen työtä jatkamaan perustetaan sitten laaja parlamentaarinen ryhmä.

Eduskuntavaalijärjestelmä uudistetaan?

– Tavoitteena on saada uudistus voimaan vuoden 2015 vaaleissa. Tunnustelutyötä tehdään koko ajan. Hanke saattaa olla poikkeuksellisen vaikea. Suuret puolueet hyötyvät nykyjärjestelmästä.

Sähköinen äänestäminen ainakin kokeiltavaksi?

– Ensimmäinen kokeilu on jo ensi syksyn kunnallisvaaleissa muutaman kunnan alueella.

Käräjäoikeusuudistus. Käräjäoikeuksien määrä nykyisestä puoleen, 25:een?

– Työryhmäesitys asiasta on jo lausunnolla. Uudistuksen onnistumisesta on pidettävä äärimmäisen hyvää huolta.

Lautamiesjärjestelmää karsitaan?

– Sekin asia on lausunnolla. Kiistanalainen kysymys. Mutta onko siinäkään mitään järkeä, että lautamiehet istuvat täysin vakiokaavalla hoidettavia rattijuoppojuttuja?