Mikään ei tunnu niin hienolta kuin nähdä asianosaisten lyövän sovinnon kättä käräjien päätteeksi. Uransa viimeisinä vuosina käräjätuomari Kirsti Hakola rakastui sovintoihin siinä määrin, että päätti tutkia niiden toteutumista tarkemmin eläkkeelle päästyään. Mutta sen koomin, kun Hakolan läksiäisiä juhlittiin Lohjan käräjäoikeudessa, ei hän ole aiheeseen kajonnut.
Viime kesänä alkaneet eläkepäivät ovat täyttyneet kaikesta muusta paitsi vanhoista työasioista. Hakolalla on ollut aikaa matkustella, harrastaa ja hoitaa kolmea lastenlastaan, jotka tietävät, että ”Mummi pitää huolen!”
– Ei minulla ole ollut kaihoa takaisin töihin. Ehdin tehdä melkein 40 vuotta käräjätuomarin töitä, mutta tuntuu, että jo neljässä viikossa unohdin kaiken. En varmaan osaisi tuomita enää edes yhtä tavallista rattijuoppoa, Hakola naureskelee.
Opinnot alle kolmeen vuoteen
Kun Hakola oli 17-vuotias, koulussa pidettiin ammatinvalintatestit, joiden mukaan hän soveltui parhaiten juristin hommiin.
– Silloin sanoin, että missään nimessä en lähde pölyisten kirjojen ääreen. Mutta sitten kun luin niitä vähän, niin aijai, mitä herkkua se oli.
Opiskeluajasta Hakola ei pitänyt yhtään. Vapaa-aikaa ei ollut koskaan. Siksi hän valmistuikin alle kolmessa vuodessa. Hänen mielestään oikeustieteen opiskeluaikaa voisi varsin vaivatta lyhentää nykyisestä.
Valmistuttuaan oikeustieteen kandidaatiksi kesällä 1972 Hakola aloitti uransa auskultanttina ja sittemmin kanslianotaarina Espoon kihlakunnanoikeudessa. Lohjan kihlakunnanoikeuteen hän meni tuomariksi vuonna 1978. Vuonna 1997 hän valmistui oikeustieteen lisensiaatiksi.
Hakola on uravalintaansa erinomaisen tyytyväinen.
– Oikeusjärjestyksen ehdoton kulmakivi on toimiva tuomioistuinlaitos. En voisi kuvitella itseäni missään muissa hommissa. Heti ensimmäisenä työpäivänä tiesin, että tätä haluan tehdä.
Hakolan mielestä juridiikan opinnot ovat järkivalinta kelle tahansa. Valittavana on laaja kirjo erilaisia tehtäviä.
– Siitä olen myös aina tykännyt, että tällä alalla sukupuolella ei ole mitään merkitystä. Se ei näy työtehtävien jakamisessa, tuomioissa, ratkaisuissa, palkoissa tai urakehityksessä, hän toteaa.
Ennen tuomioistuinten tuomarit tekivät juristin töiden ohella paljon paperinpyöritystä. Lainhuudatuksia, kiinteistöjen rasituskirjoja, pikasakkojen vahvistamisia, holhoustodistuksia ja muita asiakirjoja rustailtiin kirjoituskoneella pinokaupalla. Hakola kiittelee tietotekniikan ja tehtävien jakamisen eri viranomaisille vähentäneen työtaakkaa vuosien saatossa.
Salaisuuksien vartija
Hakola kertoo, että hänen työpaikallaan Lohjan tuomioistuimessa tuomarit eivät erikoistuneet. Samat ilot ja sama kurjuus jaettiin kaikille.
Työn mukavimpia puolia – mukavan työyhteisön lisäksi – olivat hänen mielestään huoltajuuskiistojen kohteena olleiden lasten kanssa käydyt keskustelut. Kun Hakola sai lapsen vakuuttuneeksi, ettei kerro koskaan tämän salaisuuksia kenellekään, hän sai kuulla asioita, joita lapsi ei ollut koskaan kertonut muille. Ilman tällaisia ilon hetkiä voisi ihmisten raadollisuuden parissa työskentelevä tuomari helposti kyynistyä.
Työtehtävät myös innoittivat Hakolaa lisensiaattiopinnoissa.
Nummelassa tehtiin 1970-luvulla raaka surma, jossa ryyppyporukan jäsen kidutettiin keinoja säästelemättä hengiltä yhden vahingossa juodun keppanapullon takia.
Hakola ei voinut tuomita kidutuksesta vastannutta primus motoria vastaamaan teoistaan, koska tämä oli täysin ymmärrystä vailla ja siksi syyntakeeton. Toinen tekijä oli mieleltään terve. Hänelle Hakola määräsi elinkautisen.
Vaikka Hakola antoi tuomion täysin lain mukaan, tapaus jäi kaihertamaan mieltä siinä määrin, että hän otti psyykkisesti sairaiden rikosoikeudellisen vastuun käsittelyyn lisensiaattityössään.
Vaikka psyykkisesti sairaat ihmiset eivät olleet poliittisesti kovinkaan kuuma aihe, Hakolan tutkimus sai kiitettävästi huomiota osakseen. Toimeen tarttuva tuomari toteaa, että onneksi 1990-luvun jälkeen Suomessakin on edetty askel askeleelta hoidollisiin rangaistuksiin ja rangaistusasteikoita sekä lievennysperusteita on muutettu.
Kyky kimpaantua
Vaikeat tilanteet kuuluvat tuomarin työnkuvaan. Tehtävästä maksetaan Hakolan mielestä varsin kohtuullisesti.
– Lakimiesliitolle olen kiitollinen siitä, että siellä on hoidettu meidän palkka-asiamme hyvin, hän sanoo.
Mutta eläkeläisten kohtelu muuten saa Hakolan miltei kuumenemaan. Hänen mielestään suomalainen eläkkeiden verotus on kohtuuton ja jopa perustuslain vastainen.
On Hakola osannut kimpaantua aikaisemminkin. 1970-lvulla hän luki lehdestä, että hänen vanhassa opinahjossaan on alettu opettaa kiinaa. Hän pirautti rehtorille ja kysyi, miksei lukiolaisille opetettaisi lakia, jos kerran kiinaakin. Niin Hakolasta tuli ensimmäinen sivutoiminen lakitiedon opettaja.
