Kari Häkämies: Syntinä selitys

Turun aluehallintoviraston ylijohtaja, juristi Kari Häkämies, on entinen kansanedustaja, ministeri ja kunnanjohtaja, joka tunnetaan nykyisin hyvin myös kirjailijana. Eritoten Häkämies on saanut kiitosta tiedoistaan ja taidoistaan avata lukijalle politiikan, talouselämän ja yhteiskunnan kulisseja sekä niveltää tämä läpikotaisin tuntemansa todellisuus osaksi vetävän rikostarinansa sepitteellisiä ­juonenkäänteitä.

Näin tapahtuu myös Häkämiehen neljännessä dekkarissa, Erään yhtiön murha (Teos), joka ilmestyi keväällä. Kirja sai erinomaiset arvostelut ja on sittemmin keikkunut korkealla kirjakauppojen myyntilistoilla. Tällä kertaa linkki kiintoisiin ajankohtaisiin tapahtumiin tehdään selväksi ensilehdiltä lähtien: kotimaisen puhelinjätin amerikkalainen toimitusjohtaja ammutaan aamulenkillään Hietalahdessa. Murhasta kehkeytyvässä rikostutkinnassa poliisipäällikkö Heikki Söder joukkoineen joutuu pähkäilemään, onko liikkeellä satunnaisesti toimiva hullu vai onko kyseessä salaliitto, jossa amerikkalainen suurfirma aikoo kaapata alamäkeen ajautuneen suomalaisyrityksen.

Vastapainoa työlle

Sekä tosiasiallista että fiktiivistä aineistoa uudessa romaanissa jälleen riittää, mutta kuinka virkamies ehtii kirjoittaa? 

– Se on jonkin sortin ongelma, Häkämies myöntää. 

– Pyrin nousemaan aamulla kello viisi ja kirjoitan siihen saakka kun muu perhe herää. Viikonloppuisin ja lomalla pitää kirjoittaa. Mutta aikaa on liian vähän. Olen niin turvallisuushakuinen ihminen, että en edes haaveile kokopäiväkirjailijan urasta. Se on Suomessa muutamaa poikkeus­ta lukuun ottamatta toimeentulotukitaistelua.

Häkämiehen mukaan halua kirjoittaa on vaikea selittää. Ihmisellä joko sellainen tarve on, tai sitten ei. 

– Kun päivätyökseen tekee ajoittain puuduttavaa hallintovirkamiehen hommaa, on kirjoittaminen sopivaa vastapainoa, hän pohtii.

Koulutustaustasta hyöty irti

Juristinkoulutuksesta on Häkämiehen mielestä dekkaristille sekä hyötyä että haittaa. 

– Juristi tuntee rikollisen maailman faktat ja osaa selvittää puuttuvat palaset. Toisaalta lakimiehet ovat tavallaan liian pedantteja. Jos ilma ei ole hyvä eikä huono, juristi kuvaa sen melko hyväksi tai melko huonoksi. Kirjallisuudessa ilma on joko hyvä tai huono, hän selventää.

– Me lakimiehet selitämme liikaa, dekkarissa ei voi raportoida. Se on ollut syntini alusta alkaen ja luulen, että se johtuu koulutustaustasta.

Kuitenkin esimerkiksi ruotsalaiset huippudekkaristit ovat melkein kaikki juristeja. Häkämies uskoo tämän selittyvän sillä, että rikollisuuden maailma on juristeille luonteva. Siinä ei ole mitään pelättävää.

– Moni lakimies tuntee rikollisia, on kenties puolustanut heitä oikeussalissa. Lakimiehenä oppii, että rikokseen voi syyllistyä kuka tahansa. Meissä kaikissa asuu hyvä ihminen, mutta myös rikollinen mieli on siellä jossakin.

Pohjoismaiset dekkarit vetävät puoleensa

Keitä rikoskirjailijoita Häkämies sitten itse arvostaa?

– Suomalaisia en jääviyssyistä tohdi arvioida, mutta sanottakoon kuitenkin, että Mauri Sariola ei ole vieläkään saanut sitä arvostusta, joka hänelle kuuluu. Turkulainen juristikollega Totti Karpela on Suomen Raymond Chandler, tutustukaa.

Ruotsalaiskollegoista kirjailija löytää nopeasti suosikkinsa:

– Pidän eniten pohjoismaisista rikosromaaneista. Jokin niissä vetää puoleensa. Paras on Leif G. W. Persson, arrogantti kriminalistiikan proffa, jonka Palmen murhaan keskittyvä trilogia on ylivertainen. Suosittelen myös Roslund & Hellströmiä. Jos joku luulee ruotsalaisen yhteiskunnan olevan jonkin sortin Solsidan, niin ei luule enää luettuaan tämän parivaljakon teoksia, Häkämies paljastaa.

Vapaa-ajallaan Häkämies kertoo rentoutuvansa ”aika tavanomaisesti”, golfaten ja juosten.

– Toimin myös viisivuotiaan poikani futisjoukkueen joukkueenjohtajana. Se on tosin aika iisiä hommaa, sopivaa vastapainoa kaikelle muulle.

Kari Häkämiehen uusin romaani Erään yhtiön murha Lakimiesuutisten lukijoille erikoishintaan 29,90 € tarjouskoodilla LAKIMIES Kustannusosakeyhtiö Teoksen verkkokaupasta: verkkokauppa.teos.fi