Kasvun mielenlaatu
Olin innoissani, kun pääsin sisälle oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Olin haahuillut opinnoissani jo pitkään, ja filosofian sekä viestinnän opintoni olivat jääneet kesken. Oikeustieteen opinnot vaikuttivat yhdistävän teoreettisen opiskelun – jota filosofian opinnoissa oli ollut riittämiin – käytännön yhteiskunnallisen toiminnan kanssa.
Pettymyksekseni en ymmärtänyt opinnoistani juuri mitään.
En tiennyt yritysverotuksesta, kiinteistön määräosan tai määräalan eroavaisuuksista tai hallintolainkäyttölain käytännön sovelluskohteista. En pystynyt sitomaan opintojani käytäntöön, ja suurin osa opiskelustani oli puhdasta ulkolukua. En tuntunut sopivan joukkoon, ja muut opiskelijat vaikuttivat tietävän asioista paljon enemmän.
En tuntunut sopivan joukkoon, ja muut opiskelijat vaikuttivat tietävän asioista paljon enemmän.
Tunnettu motivaatiotutkija, Stanfordin yliopiston professori Carol Dweck, on erottanut kaksi eri mielenlaatua – muuttumattomuuden (fixed mindset) tai kasvun (growth mindset).
Muuttumattomuuden mielenlaatu painottaa sitä, että älykkyys ja lahjakkuus ovat syntymässä saatuja ominaisuuksia. Muuttumattomuus näkyy usein suorittamisena, virheiden pelkäämisenä ja tietynlaisena vääjäämättömyytenä.
Kasvun mielenlaatu taas uskoo, että yksilöiden ominaisuudet voivat kehittyä harjoittelun myötä. Kasvun mielenlaatu painottaa, että emme ehkä vielä ole siellä, missä voisimme olla – mutta voimme harjoitella ja kehittyä. Epäonnistumiset nähdään välttämättöminä onnistumisen esiasteina.
Oikeustieteellisessä opiskelu tuntui minusta muuttumattomalta ja vanhoilliselta. Opimme, miten asiat olivat. Tenteissä oppineisuutta mitattiin numeroilla: jos osasit toisintaa oppikirjojen sisältämän viestin koepaperille, sait hyvän arvosanan.
Oikeustieteellisessä opiskelu tuntui minusta muuttumattomalta ja vanhoilliselta.
Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan kotisivujen mukaan ”oikeustieteellinen koulutus antaa laajat mahdollisuudet toimia monenlaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä tehtävissä”.
Tämän pragmaattisen näkökulman lisäksi olisin toivonut opiskeluiltani unelmia ja kannustusta.
Olisin halunnut, että joku olisi kertonut minulle, että voin halutessani tehdä jotain merkittävää, perustaa uusia yrityksiä, vaikuttaa asioihin ja yhteiskuntaan. Olisin halunnut, että joku sanoisi minulle, että minun on mahdollista kehittyä. Olisin toivonut kasvun mielenlaatua.
Samalla minun olisi tullut olla armollisempi tiedekuntaa ja opiskelujani kohtaan. Olin liiaksi keskittynyt senhetkiseen tilanteeseeni, osaamistasooni ja (heikkoihin) suorituksiini. Vähä vähältä aloin ymmärtää oppimaani paremmin, koska kokemukseni kasvoi.
Pystyin tulevissa työpaikoissani hyödyntämään montaa yliopistossa oppimaani asiaa, jopa filosofian ja viestinnän ”epäonnistumisiani”. Opintoni eivät olleetkaan turhia!
Anna itsellesi aikaa nähdä mahdollisuuksia.
Sinun ajatuksillasi ja unelmillasi on väliä. Usko, että voit auttaa muita ja tehdä yhteiskunnasta oikeudenmukaisemman. Usko siihen, että voit kehittyä ja tulla paremmaksi. Anna itsellesi aikaa nähdä mahdollisuuksia.
Usko siihen, että kelpaat omana itsenäsi ja voit tehdä asioita omalla tavallasi.
Nyt se on ainakin kertaalleen sanottu.
Kirjoittaja on CEO, Dot., antti@dot.legal
