Katse palloon

Asianajajapäivillä tammikuussa en voinut välttää ­keskusteluja tapaus Aarniosta. Huomasin kiintoisan ilmiön. Kun tapaukseen vain pinta­puolisesti perehtynyt asianajaja alkoi puhua keissistä, hänen otsansa rypistyi, silmiin nousi huolestunut ilme ja lopulta hän rykäisi olevansa levoton Jari Aarnion oikeusturvasta. Helsingin huumepoliisin ja KRP:n kiistojen takia tutkinta vaikutti kuulemma kovin puolueelliselta. Lisäksi tutkinnanjohtajat olivat jaelleet medialle huolettomasti lausuntoja, kun puolustuksen suu oli tukittu ilmaisukielloilla.

Pakko ihailla, kuinka hyvin Aarnion puolustuksen hokemat ovat uponneet jopa asiantuntevaan yleisöön. Ilmaisukielto ei nimittäin tarkoita sitä, ettei ihminen saisi kertoa julkisuudessa omia näkemyksiään. Se tarkoittaa, että asianosainen tai todistaja ei saa kertoa ulkopuolisille sellaisista uusista asioista, joista hän on tutkinnan aikana saanut tietää. Niinpä ilmaisukielto ei olisi estänyt puolustusta selittämästä julkisuudessa esimerkiksi Aarnion raha-asioita. Selitys saatiin vasta pari vuotta kestäneen täyskiiston jälkeen.

Aarnion puolustus piiloutui mielellään ilmaisu­kiellon taakse, kun sillä ei ollut hyviä selityksiä epäselvyyksille. Kuulusteluissa Aarniolla ei ainakaan näyttänyt olevan kovin paljon sanottavaa. Mitä enemmän näyttöä kertyi, sitä useammin Aarnio vastasi kuulusteluissa ”en kommentoi”, ”en muista” tai ”en halua ottaa siihen kantaa tässä vaiheessa”. Mitä hän siis olisi ­medialle halunnut sanoa?

Helsingin käräjäoikeus otti Aarnio-tuomiossaan kantaa puolustuksen vakioheittoihin KRP:n ja toisen ­tutkinnanjohtajan jääviydestä. Oikeus ei havainnut tutkinnassa puolueellisuutta tai mitään sellaista, joka tekisi tutkinnan tulokset epäluotettaviksi.

”Asiassa ei ole tullut esiin perusteita sille, miksi KRP ei olisi voinut tutkia huumausainerikosta, jossa Aarnio on ollut epäiltynä.”

Kun Helsingin huumepoliisia 15 vuoden ajan johtanut mies on nyt hyvää vauhtia paljastumassa suuren luokan rikolliseksi, olisin kuvitellut asianajajakunnan kuhisevan huolestuneena. Asianajajat ovat puolustaneet satoja ihmisiä, joiden rikosepäilyt on tutkittu Aarnion johtamassa yksikössä. Eikö yhtään askarruta, ovatko tuomiot oikeita? Onko aivan varma, ettei tutkinnassa ole loukattu epäiltyjen oikeuksia?

Huoli olisi aiheellinen ottaen huomioon, että Aarnio tuomittiin käräjäoikeudessa myös syyttömän miehen lavastusyrityksestä. Motiivina oli huomion siirtäminen omista rötöksistä muualle, oikeus arvioi. Mistä tiedämme, että lavastusyritys oli ensimmäinen?

Vaikka tahallisia lavastuksia ei olisi, huumepoliisin ammattitaidosta syntyi suorastaan koominen kuva, kun käräjäoikeus purki atomeiksi lavastushankkeen uhrin kiinniottoa koskevan pöytäkirjan. Oikeus totesi, että kiinnioton perustelut olivat sekavat ja epäselvät, minkä lisäksi huumepoliisissa oli epäselvyyttä ydinosaamisalueensa olennaisimman rikoksen rangaistusasteikosta. Pöytäkirjassa huumeyksikön rikoskomisario väitti, ettei törkeästä huumerikoksesta voi seurata lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta. Tosiasiassa minimi on yksi vuosi.

Jo nyt on selvää, että Aarnion johtamassa yksikössä lakiin, asetuksiin ja määräyksiin on suhtauduttu korkeintaan suositusluonteisina ohjeina.

Näyttääkö siis siltä, että uhattuna olisi juuri Aarnion oikeusturva?

Hyvät asianajajat, katse palloon!