|
Kaupunginjohtajan taiturointia telemark-rinteessä
JOULUKUISENA LAUANTAINA Messilän lumikeskus täyttyy talviurheilun harrastajista. Tykkilumen peittämällä rinteellä vilisee alppisuksia ja lumilautoja, mutta niiden seassa vilahtelee myös muutama pari harvinaisempia talviurheiluvälineitä. Sukset ovat jotakin alppi- ja murtomaasuksien välimaastosta. Alppisuksien tapaan niissä on teräskantit, mutta kantapäät ovat vapaat nousemaan suksista. Jykevät monot ja sauvat ovat kuin tuulahdus vanhoista Suomi-filmeistä. Kyseessä on telemark-hiihto, joka eroaa vauhdikkaammista alppilajeista rentoudellaan, monipuolisuudellaan ja esteettisyydellään. Auringonpaisteisella rinteellä kieppuvien telemark-hiihtäjien keveä liikehdintä tuo mieleen balettitanssijoiden sulavuuden. Laskijoiden joukosta löytyy myös Lahden kaupunginjohtaja Tarmo Pipatti, joka on telemarkin intohimoinen harrastaja. Vaikka luminen tanssi näyttää helpolta, paljastaa Pipatti lajin edellyttävän aloittelijalta runsaasti nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Itse hän otti ensituntumaa lajiin viisitoista vuotta sitten Norjan haastavissa rinteissä. – Olen innokas sulkapallon pelaaja ja tuolloin olin juuri opastanut erään ystäväni kyseiseen lajin pariin. Vastapalvelukseksi hän varasi minulle telemark-välineet eräästä liikkeestä ja käski hakemaan ne. Kokeilin telemark-hiihtoa ensimmäisen kerran Norjassa, olympiatason mustassa rinteessä. Taisin kaatua silloin 36 kertaa, muistelee Pipatti alkutaivaltaan telemarkin parissa. Periksi antaminen ei kuitenkaan käynyt mielessä. – Päätin että pystyssä vielä pysytään. Nyt kun ajattelee, niin osa lajin viehätysvoimasta piilee juuri sen hauskuudessa. Alussa ei voi välttyä pyllähdyksiltä, joten lajiin oppii suhtautumaan lähes filosofisella tavalla. Telemark ei ole ryppyotsaista suorittamista. Tunturien kutsu Telemark kiehtoo Pipattia teknisen haasteellisuutensa vuoksi. Lajissa voi kehittyä lähes loputtomasti. – Telemarkissa pääpaino on harrastajan kehittyvissä taidoissa, toisin kuin slalomissa ja lumilautailussa, jotka ovat enemmän sidottuja välineiden teknologiseen kehitykseen. Suksilajeista telemark ohittaa monipuolisuudessaan jopa perinteisen murtomaahiihdon. Telemark-suksilla voi hiihtää, laskea, retkeillä sekä taivaltaa umpihangessa. Lajissa voi myös kilpailla neljässä eri kilpailumuodossa, jotka ovat suurpujottelu, classic-pujottelu, classic sprint sekä vapaalasku. Suurpujottelu kilpaillaan alppihiihdosta tutulla suurpujotteluradalla, johon on lisätty hyppyri. Classic-pujottelussa rata jakaantuu kolmeen osaan. Suurpujottelun lisäksi siihen kuuluu luisteluosuus ja supertelemark, joka on suurpujottelua vauhdikkaampi laskuosuus. Luisteluosuudella laskija hiihtää esteillä, hyppyreillä ja 360 asteen käännöksillä varustetun reitin vapaalla tyylillä. Classic sprintissä lasketaan kaksi kierrosta, jotka ovat normaalia classic-pujottelua lyhyemmät. Radalla on yksi hyppyri ja yksi 360 asteen käännös. Vapaalasku on enemmänkin lajin harrastajan unelmien täyttymys kuin virallinen kilpailumuoto. Laskija on vapaa kulkemaan tunturien takamaastoihin nauttimaan koskemattomista rinteistä ja luonnon rauhasta. Koska telemark-suksilla voi sujuvasti liikkua myös tasamaalla, ne sopivat erinomaisesti erilaisiin tunturivaelluksiin. Telemark-välineet eroavat hiihtäjän taidoista, tyylistä ja mielihalusta riippuen. Tarkoituksenmukaisuus ja mukavuus ovat tärkeimpiä vaikuttajia. – Vaatepuolella olen testannut nykymateriaaleja, mutta sarkahousut ovat edelleen ylitse muiden. Ne ovat lämpimät, kestävät ja ne pysyvät kuivina. Yleisesti ottaen jokainen lajin harrastaja voi itse määrittää kuinka paljon haluaa panostaa välineisiin. Pienemmälläkin sijoituksella pääsee lajiin hyvin kiinni, kertoo Pipatti. Lajina telemark houkutteli 80- ja 90-luvuilla monia harrastajia slalomin parista. Lumilautailun nousu sekä murtomaahiihdon kasvava suosio ovat sittemmin kääntäneet kehityssuunnan lievään laskuun. Lajin syntymaahan verrattuna Suomen harrastajamäärät ovat suhteellisen pieniä. Esimerkiksi Lahdesta löytyy tällä hetkellä noin 40 telemarkin harrastajaa kun taas Norjassa lähes kolmasosa suksilajien ystävistä vannoo palavasti telemarkin nimeen. Tilastonotkahduksesta huolimatta Pipatti uskoo telemarkin olevan voimissaan ja houkuttelevan ajan myötä uusia harrastajia. Suomalaiset telemark-hiihtäjät ovat pärjänneet hyvin kansainvälisissä kilpailuissa. Laji on myös vähitellen levinnyt Pohjoismaiden kautta Keski-Eurooppaan. – Suomessa on erinomaiset puitteet telemarkin harrastamiselle. Hyvien kulkuyhteyksien päässä sijaitseva Messilä on yksi Etelä-Suomen parhaista talviurheilupaikoista, joka tarjoaa telemarkin aloittelijalle riittävästi vaikeuskerrointa. Pipatin mielestä parhaat paikat hieman kokeneemmalle harrastajalle löytyvät Suomen jylhästä Lapista. – Pohjoisen rinteet ovat omaa luokkaansa. Meidän perheen suosikiksi on muodostanut Pallas, jossa on sellaista oikean hiihtokeskuksen tunnelmaa. Kunnon umpihangessa laskettaessa kunto nousee ja mieli vapautuu.
Lahti urheilun ja kulttuurin kehtona Intensiivisyytensä ansiosta telemark sopii hyvin Pipatin harrastukseksi. Työasiat jäävät rinteen ulkopuolelle vaikka kyseessä olisi vain muutaman tunnin kestoinen iltamäki. Tosin suurta murhetta Pipatin ei tarvitse Lahdesta kantaa, sillä kaupungin rooli Helsingin metropolialueeseen kytkeytyvänä täyden palvelun keskittymänä lupaa valoista tulevaisuutta. – Lahti–Helsinki-moottoritie saatiin valmiiksi kolme vuotta sitten ja kahden vuoden kuluttua valmistuva oikorata mahdollistaa entistä tehokkaamman liikennöinnin. Lahdella on paljon tarjottavaa erityisesti vapaa-ajan saralla. Kaupunki tunnetaan johtavana talviurheilukeskuksena, mutta elämyksiä löytyy myös kulttuurin puolelta. Lahden musiikki- ja teatteritarjonta on hyvissä kantimissa, kertoo Pipatti. Valtion aluepolitiikkaan lakimiehen koulutuksen saaneella kaupunginjohtajalla on selkeä kanta. Kaupungeille sälytetty valta ja vastuu otetaan Lahdessa mielellään vastaan kunhan vain tosiasiat pidetään mielessä. – Suunta on sinällään hyvä, mutta valtion kaupungeille määräämät velvoitteet ja taloudelliset mahdollisuudet ovat osittain epäsuhtaisia. Nykyisellä verotustasolla kuntien resurssit ovat rajalliset, Pipatti pohtii. Lahti on väestörakenteeltaan suomalaisten kaupunkien keskikastia. Väki vanhenee ja ikääntymisen mukanaan tuomaan kasvavaan palvelutarpeeseen on varauduttava. – Kyseessä on suuri muutostrendi, joka tulee koettelemaan koko maata. Tällaisessa tilanteessa paineet kohdistuvat poikkeuksetta terveys- ja hoitoalalle. Haasteiden ratkaisemiseen tarvitaan hyvää vuoropuhelua valtiohallinnon ja kuntien välillä. Esimerkiksi täysimääräisenä toteutuva hoitotakuu asettaisi kunnat taloudellisesti mahdottomaan tilanteeseen, kertoo Pipatti, joka ei tyydy valtiohallinnon kriitikon rooliin. Hänen mielestään ratkaisuja pitää hakea yhteistuumin. – Otamme mielellämme tehtäviä vastaan, mutta niiden rahoituksesta on sovittava. Kunnallinen verotus kiristyy selkeästi jollei valtio ota vastuuta tekemistään muutoksista muun muassa verotusoikeuden kautta. |
|
Telemark sopii kaikille Telemark-hiihdon historia kulkee kauas 1800-luvun puolivälin Norjaan. Nimensäkin laji on saanut Telemark-nimisestä norjalaisesta maakunnasta. Telemarkilaiset miehet olivat hiihdossa voittamattomia. Eräs heistä, köyhä hiihtopummi Sondre Norheim, kehitti uudenlaisen käännöstyylin ja uudet välineet vuonna 1868. Norjasta Norheimin aloittama telemark levisi erityisesti opiskelijoiden mukana kaikkialle maailmaan. Nykyään telemark-välineet ovat kehittyneet niin, että samoilla välineillä voi sekä laskea mäkeä että hiihtää. Lajia kokeilevan kannattaa tutustua laskettelurinteiden suksivuokraamojen välinetarjontaan ja nousta rohkeasti rinteeseen. Telemarkin suksivalikoimassa on suksea moneen lähtöön: niin rinteeseen, tunturivaellukseen kuin niiden yhdistelmäänkin. Monoissa tärkeintä on istuvuus ja monoja saa sekä muovisina että nahkaisina. Huomattavaa on, että kaikki telemark-monot sopivat kaikkiin siteisiin. Rinteessä telemark-hiihtäjä pärjää pujottelusauvoilla, mutta hiihdon ja laskun yhdistäjä voi kokeilla myös teleskooppisauvoja, joiden pituutuus on säädettävissä tilanteen mukaan. Suomen Telemarkliiton puheenjohtaja Janne Palvalin kertoo, että telemark on hyvä ja tehokas liikuntamuoto, joka vahvistaa liikkujan kuntoa. – Vastoin yleistä käsitystä telemark sopii kenelle vaan, myös heikkopolvisille ja –selkäisille. Ainoastaan pienet lapset eivät voi telemarkia harrastaa, sillä välineitä ei ole heille tarjolla, Palvalin selvittää. Palvalin, joka on itsekin lakimies, suosittelee telemarkin kokeilemista laskettelijoille, tunturivaeltajille ja kaikille talviurheilusta kiinnostuneille. – Jos harrastamisen aloittaminen tosissaan kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteys paikalliseen telemark-seuraan. Sieltä saa paljon hyviä neuvoja lajista ja varusteista. Seurat järjestävät myös telemark-hiihtokouluja, Palvalin kertoo. Telemark eroaa tekniikaltaan laskettelusta siten, että laskijan kengän kanta ei ole suksessa kiinni, vaan vapaana niin kuin murtomaahiihdossakin. Laskiessa sisäkaarteen puoleinen suksi jää taakse ja asento on pitkä. Telemarkia voi harrastaa samoissa laskettelurinteissä kuin perinteistä lasketteluakin. Palvalinin mukaan laji sopii lisäksi erinomaisesti tuntureille, koska telemark-suksilla voi myös hiihtää. Vaatetus telemarkin harrastajilla on jotakuinkin sama kuin laskettelijoillakin, vain välineet ovat erilaiset. Tärkeintä vaatetusta valittaessa on, että hiihtäjä pysyy lämpimänä. Suomessa on noin 5000 – 10 000 telemarkin aktiivista harrastajaa, riippuen siitä lasketaanko tunturihiihtäjät lukuun mukaan. Telemarkin harrastajien suosikkikohteita suomalaisten rinteiden lisäksi ovat Norja ja Alpit. Lisätietoja: www.telemark.fi |
