Kesä töissä

V ielä peruskoulussa kesä oli synonyymi sanalle loma. Sai viettää useita viikkoja onnellisen toimettomana. Lukion aikana kesät alkoivat jo täyttyä työn­teolla ja loman pituus väheni. Oikikseen pääsyn jälkeen kesä on tarkoittanut täysipäiväistä työntekoa koko kesän.

Rohkeimmat yrittävät ehtiä tekemään siinä ohessa vielä kesätenttejä, ja joustava työnantaja antaa tenttipäivät vapaaksi. Kesästä tulee auttamattoman ankea, jos todella yrittää pitkän työpäivän jälkeen lukea vielä tenttiin terassilla istumisen sijasta. Empiiristen havaintojen perusteella väitän, että kesätenteistä kertyy moninkertaisesti enemmän ei saapunut -merkintöjä kuin suorituksia.

Kesätentit syövät opiskelijan sielua. Vaikka ei loppujen lopuksi menisikään tenttiin, on käyttänyt koko kesän ”pitäisi olla lukemassa” -tuskaan.

Opiskelija kadehtii kesäisin omia vanhempiaan ja valmistuneita kavereitaan, jotka ovat ehtineet olla niin pitkään samassa työpaikassa, että saavat jo kunnollisen kesäloman. Tämä on opiskelijoiden joukossa aika harvinainen tilanne.

Monesti puhutaan, että opiskeluaika on siitä hienoa aikaa, että sitoumuksia on aika vähän ja voi tuosta noin vaan ottaa kuukauden lomaa ja lähteä matkalle. Tämähän on hienoa! Ja teoriassa ihan mahdollistakin. Toisaalta aika monella opiskelijalla todellisuus on sitä, ettei lomaa ole tutkinnon aikana juuri yhtään. Lomaa voi pitää, jos siihen on varaa.

Olemme opintojaan loppuun saattavien ystävieni kanssa huomanneet hieman erikoisen ilmiön oikkareiden keskuudessa. Tyypillistä opintojen alkuvaiheessa tuntuu olevan se, että opintojen sijaan kiinnostavat aivan muut asiat. Uudet oikkarikaverit, ainejärjestön bileet ja erityisesti oman alan töihin pääseminen ovat paljon kiinnostavampaa ajankäyttöä.

Oikeissa ”oman alan” töissä oleminen tuntuu konkreettiselta ja voittaa varmasti teorian pänttäämisen kirjastolla. Lisäksi työstä maksetaan palkkaa, joka tuntuu opiskelijan budjetissa valtavalta lisältä.

Vasta opintojen loppuvaiheessa, kun alkaa olla jo jonkin asteinen kiire riippuen siitä, kuinka paljon on tehnyt töitä ja hengannut bileissä, opinnot alkavat kunnolla maistua. Aika monia tuntuu harmittavan se, ettei opintoihin tajunnut syventyä aiemmin. Kyse voi olla siitäkin, ettei opintojen alussa tajunnut oikeustieteestä mitään, ja loppuvaiheessa asiat alkavatkin aueta. Tai siitä, että ensimmäiset pari vuotta opiskellaan omasta mielestä tylsiä oppiaineita.

Työnteon, opintojen ja vapaa-ajan yhteen sovittaminen ei ole helppoa. Monilla näiden kaiken kolmen tekeminen yhtä aikaa on johtanut melko pitkiin opinto­aikoihin.

Vastavalmistuneet ystäväni eivät kuitenkaan jättäisi mitään pois. Kaikki työkokemus on ollut arvokasta, joko sen tuoman kokemuksen tai rahallisen korvauksen myötä, ja sosiaalinen kanssakäyminen ja aktiivisuus vielä arvokkaampaa.

Lomaa on vain otettava, kun sitä ei kukaan anna. Olla kesätöiden jälkeen viikko mökillä, lähteä talvella kahdeksi viikoksi ulkomaille tai varojen puuttuessa olla vain kotona toimettomana jokin aika, jolloin ei tarvitse tehdä mitään, varsinkaan miettiä sitä mitä pitäisi olla tekemässä. Lomailkaa oikkarit, edes vähän.

Matilda Merenmies
Lakimiesliiton opiskelija-asiamies