Helsingin yliopiston työoikeuden oppiaineen tilasta Lakimiesliiton Työ ja oikeus -forumissa (12.9.2016) annettu kuva ei vastaa tosiasioita. Liiton toiminnanjohtaja Jore Tilanderin sanoin kyse olisi suuressa hädässä olevasta oppiaineesta, jonka opetuksen tila olisi ”hälyttävän heikko”.
Vaikka työoikeuden aseman vahvistaminen yliopistoissa on varmasti kaikkien alan toimijoiden mielestä ensiarvoisen tärkeää, olisi keskustelua käytävä asioiden todellisen tilan pohjalta.
Puolitoista vuotta sitten alkaneella professorikaudellani Helsingin yliopiston työoikeuden oppiaineessa on päästy tilanteeseen, jossa oppiaineen opetustarjonta on laaja ja monipuolinen. Pakollisten aineopintojen jokaisesta osa-alueesta, individuaalisesta ja kollektiivisesta työoikeudesta, sosiaalioikeudesta sekä yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta, annetaan opetusta. Luentosarjoista kullekin osallistuu vuosittain yli 200 oikeustieteen opiskelijaa. Keräämämme runsaan opiskelijapalautteen mukaan työoikeus kiinnostaa ja järjestettyä opetusta pidetään laadukkaana ja aktivoivana.
Tätä nykyä oppiaineessa alkaa joka vuosi työoikeuden pääaineekseen valinneille gradun tekijöille suunnattu syventävien opintojen projekti, mikä ei suinkaan ole käytäntönä kaikissa tiedekunnan oppiaineissa. Työoikeuden syventävien opintojen projektit ovat olleet opiskelijoiden keskuudessa suosittuja ja aihepiireiltään ajankohtaisia: henkilöstön osallistumisoikeuksia, työehtosopimusoikeuden muutossuuntia, paikallista sopimista, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, uudistuvia työvoiman käyttötapoja, EU-työoikeuden ja muun kansainvälistymisen vaikutuksia ja niin edelleen. Myös työoikeuden seminaaritoiminta on aktiivista ja monipuolista.
Työoikeudessa on mahdollista läpi lukuvuoden laajentaa osaamistaan tenttimällä neljää eri valinnaisten aineopintojen kokonaisuutta, joita ovat individuaalinen työoikeus, kollektiivinen työoikeus, kansainvälinen työoikeus ja sosiaalioikeus.
Myös jatkokoulutukseen on saatu pontta. Työoikeudessa on viime aikoina aloittanut uusia tohtorikoulutettavia ja ammatillisen lisensiaatintutkinnon suorittajia. Jälkimmäistä tutkintoa ei kaikissa tiedekunnan oppiaineissa käytännössä voida suorittaa, mutta työoikeus on tässäkin suhteessa poikkeus.
Työoikeus on viime aikoina menestynyt erittäin hyvin kilpaillussa tutkimusrahoituksessa. Johtamillani kansainvälisen ja vertailevan työoikeuden tutkimushankkeilla on ollut poikkeuksellisen suuri, yli miljoonan euron rahoitus Suomen Akatemiasta. Rahoituksella muun muassa tutkitaan vertailevasti ja kansainvälisen työoikeuden kannalta lakko-oikeuden käytön rajoja, työehtosopimustoimintaa sekä henkilöstön osallistumisoikeuksia.
Tällä Suomen Akatemian rahoituksella on myös palkattu työoikeuteen uusia tohtorikoulutettavia. Lisäksi rahoituksella on kutsuttu vierailevia, kansainvälisesti ansioituneita työoikeusprofessoreita Suomeen ja järjestetty useita kansainvälisiä tutkijaseminaareja.
Työoikeuden oppiaine järjesti viime keväänä käytännön juristeille koulutustilaisuuden ”Kollektiivisen työoikeuden kehityssuuntia”, jossa puhuivat allekirjoittaneen lisäksi Harri Hietala, Minna Helle ja Jorma Saloheimo ja jossa oli 165 osanottajaa. Mainittakoon myös, että Turun yliopiston lakkautettua työoikeudellisen hovioikeuskäytännön keräämisen työtä jatkaa Helsingin työoikeuden oppiaine. Tämä aineisto tulee olemaan kaikkien tutkijoiden ja graduntekijöiden käytettävissä.
Suomen Akatemian rahoituksella on myös tuotettu useita kansainvälisten kustantajien julkaisemia, vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja ja esimerkiksi yhteistyössä Max Planck Instituutin kanssa laadittu kansainvälinen tutkimusjulkaisu kollektiivisesta työoikeudesta. Yksi työoikeusjulkaisuista oli helmikuussa 2014 Kluwerin bestseller. Suomen Akatemian rahoituksella kirjoittamaani tieteisopillista monografiaa Yritystoiminnan muutokset ja yhteistoiminta käytetään myös työoikeuden oppikirjana. Useita työoikeusjulkaisuja on vielä tulossa.
Se, että oppiaineessa on kahden eri oppiaineen yhdistelmäprofessuuri, ei siis tarkoita, että työoikeuteen ei panostettaisi kuin ”puolikkaan verran”. Alusta pitäen on ollut selvää, että tätä professuuria edeltäneen välivaiheen jälkeen oppiaineessa ryhdytään rakentamaan professorin johdolla opetuksellista ja tutkimuksellista infrastruktuuria, ja näin on tehty.
Aikaisemmin työoikeudessa ei ole ollut näin aktiivista ulkopuolisen rahoituksen hankintaan suuntautumista eikä myöskään perinnettä tohtorikoulutettavien aktiivisesta rekrytoinnista oppiaineen tulevaisuutta ja työoikeudellisen tutkimustoiminnan jatkuvuutta turvaamaan.
14.9.2016, Ulla Liukkunen
Työoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden professori
Työoikeuden vastuuopettaja
Helsingin yliopisto
ulla.liukkunen@helsinki.fi
Työoikeuden tila Helsingin yliopistossa
——-
Lakimiesliitto järjesti 12.9.2016 Helsingissä ensimmäisen Työ ja oikeus -forumin, jossa alan asiantuntijat keskustelivat työelämän lainsäädännön nykytilasta ja kehittämisestä sekä työoikeuden opetuksen ja tutkimuksen tilasta. Julkaisimme aiheesta myös tiedotteen, jossa esitin Lakimiesliiton huolen työoikeuden opetuksen ja tutkimuksen tilanteesta Suomessa. Järjestämässämme tilaisuudessa ei kenestäkään yksittäisestä henkilöstä tai annetun opetuksen laadusta puhuttu mitään, vaan huolestuttavasta kehityksestä oikeustieteellisen koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksen osalta.
Tiedotteessa viittasin esimerkkinä Helsingin yliopistoon, jossa työoikeudella ei oppiaineena ole enää siihen puhtaasti keskittyvää professuuria, vaan työoikeus ja kansainvälinen yksityisoikeus jakavat yhden professuurin keskenään.
Ilmaistessamme huolemme suomalaisen työoikeuden opetuksen ja tutkimuksen tilasta emme missään nimessä arvostele Helsingin yliopistoa tai professori Ulla Liukkusta siitä, miten professori Liukkunen hoitaa työnsä työoikeuden vastuuopettajana Helsingin yliopistossa. Professori Liukkunen on saanut paljon aikaan ja tekee erinomaista työtä.
Tällä hetkellä neljässä suomalaisessa oikeustieteen maisterin tutkintoja tuottavassa yliopistossa on yhteensä vain yksi puhtaasti työoikeuteen keskittynyt professuuri. Tilanteeseen on varmasti monia syitä, mutta sitä ei voi pitää tyydyttävänä. Huolemme kohdistuu työoikeuden oppiaineen yleiseen tilanteeseen suomalaisissa yliopistoissa ja siihen, mitä yliopistojen tiukentuva taloustilanne tekee oikeustieteen opetuksen ja tutkimuksen resursseille kokonaisuutena. Kentältä on tullut meille työoikeuden oppiainetta koskien useita viestejä, joissa meitä on pyydetty ottamaan asiaan kantaa. Kaikkien juristien yhteisönä ja juristien työmarkkinajärjestönä katsomme velvollisuudeksemme esittää kantamme tämän tyyppisiin kysymyksiin.
Kaikkien juristien järjestönä meidän tehtävänämme on toimia riittävästi rahoitetun ja tasokkaan oikeustieteen opetuksen ja tutkimuksen asianajajana yliopistojen johdon ja koulutuspoliittisten päättäjien suuntaan. Oikeustieteellisten koulutusyksiköiden kanssa haluamme jatkossakin tehdä tiivistä yhteistyötä ja omalta osaltamme olla mukana OTM-tutkinnon kehittämisessä.
Jore Tilander
Toiminnanjohtaja
Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry
