|
Kiekkokaukalosta rahapelien pariin
Teksti: Ari Rysty Kuvat Lasse Keltto Veikkaus Oy:n Vantaan pääkonttorissa toista vuottaan työskentelevä Pekka Ilmivalta, 35, johtaa Veikkauksen laki- ja kansainvälisten asioiden osastoa. Kollegan hoitaessa arpajaislainsäädäntöön ja pelien sääntöihin liittyvät seikat vastaa Ilmivalta lähes kaikista muista sen ulkopuolelle jäävistä oikeudellisesta asioista. Juridisesti toimintakenttä on laaja pitäen sisällään muun muassa kaikkien Veikkauksen tekemien sopimusten varmistamisen, yhtiön hallituksen ja hallintoneuvoston sihteerin tehtävät sekä yhteydenpidon valtionyrityksen toimintaa valvoviin tahoihin. Yhtiön johtoryhmässä istuvan Ilmivallan mielestä näköalapaikka on auttanut ymmärtämään vapaan markkinatalouden aikakaudella yhä harvinaisemman monopoliyhtiön asemaa ja yhteiskunnallista vastuuta. – Toimialana rahapelit ovat varsin poikkeuksellinen ilmiö, sillä toimijoiden määrä on rajoitettu lainsäädännön avulla. Yhteiskunnallisista lähtökohdista tarkasteltuna se on perusteltua pelaamisen hillitsemiseksi ja rikollisen toiminnan rajoittamiseksi, Ilmivalta toteaa. Hänen mainitsemillaan perusteilla myös EY:n tuomioistuimen hyväksymäksi tullut kansallisten rahapeliyhtiöiden erikoisasema on julkisuudessa pyörivä kuuma peruna, joka herättää voimakkaita näkemyksiä sekä puolesta että vastaan. – Rajoitettu, mutta kilpailukykyinen tarjonta on parempi vaihtoehto täysin avoimille markkinoille. Tällä tavalla pystytään valvomaan pelitoimintaa, ehkäisemään siihen liittyviä ongelmia sekä tuottamaan samalla varoja suomalaiselle yhteiskunnalle. Viime vuonna Veikkaus tuloutti opetusministeriölle yli 370 miljoonaa euroa, kertoo Ilmivalta. Mukana murroksessa Vuonna –95 valmistunut Ilmivalta on ennen Veikkauksen pestiään työskennellyt eri asianajotoimistoissa sekä toiminut Suomen Jääkiekkoilijat ry:n toiminnanjohtajana. Helsingin yliopistossa suoritettujen lakiopintojen ohella Ilmivalta ehti löytää aikaa rakkaalle harrastukselleen jääkiekolle, jonka SM-liiga- ja divisioonatasolla hän pelasi yhteensä neljä vuotta. Urheilu-uran lopettamisen aikoihin Ilmivalta törmäsi ensimmäisen kerran huippu-urheilun juridisiin kiemuroihin, jotka olivat nostamassa päätään Suomessa. Pelaajien siirtokorvausten ja maksamattomien palkkojen kanssa ilmenneet vaikeudet rasittivat monia liigaseuroja, myös Ilmivallan edustamaa Reipas Lahtea. – Luonnollisesti omat vaikeudet herättivät kiinnostuksen urheilujuridiikkaa kohtaan. Siihen asti urheilu oli ollut urheilua ja sen parissa oli toimittu alan omien käytäntöjen mukaan. Urheilun muuttuessa entistä enemmän ammattimaiseksi mukaan astuivat kysymykset urheilijan työsuhteesta sekä sosiaali- ja eläketurvasta. Opiskelun ja harrastuksen yhdistymiseen antoivat panoksensa myös Ilmivallan joukkuetoverit, jotka valtuuttivat silloisen maalivahtinsa hoitamaan palkkarästeihin liittyviä asioita. Loppuen lopuksi jokainen pelaaja sai rahansa ja luistimet naulaan laittanut Ilmivalta keskittyi lakiopintojensa läpiviemiseen. Lisäkipinää urheilujuridiikkaan toi heti valmistumisen jälkeen saatu avustavan lakimiehen paikka 60-luvun maajoukkuejalkapalloilija Olli Heinosen asianajotoimistosta sekä liittyminen Urheiluoikeuden yhdistykseen. Pelaajien eläketurva parantunut Ilmivalta on edelleen aktiivisesti mukana urheilujuridiikassa. Muun muassa Suomen Huippu-urheilijat ry:n puheenjohtajana sekä Urheilun oikeusturvalautakunnan ja jääkiekon SM-liigan kurinpitovaliokunnan jäsenenä hänelle on muodostunut kuva siitä, miksi urheiluoikeuden rantautuminen Suomeen venyi 90-luvulle saakka. – Urheilua pidettiin pitkään autonomisena osana yhteiskuntaa, eräänlaisena vero-, sosiaali- ja muun lainsäädännön ulkopuolisena saarekkeena, jota kaikki rajoitteet ja velvoitteet eivät koskeneet. Lakeihin ja normeihin suhtauduttiin torjuvasti, koska ne nähtiin urheilutoiminnan omaa päätösvaltaa uhkaavina tekijöinä. Muutos tuli lopulta välttämättömäksi huippu-urheilun kasvaessa vakavasti otettavaksi bisnekseksi. Angloamerikkalaisen mallin mukaiseen sopimuspainotteiseen urheilujuridiikkaan verrattuna Suomessa tehdyt uudistukset ovat olleet suhteellisen maltillisia. Suomen Jääkiekkoilijat ry:n aktiivisuudella saavutetut tärkeimmät tulokset koskevat urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvaa. Esimerkiksi vielä vuonna –94 jääkiekkoilijoita turvasi pelkkä lisenssivakuutus, joka korvasi vain pienten loukkaantumisten aiheuttamat kulut ja kuolemantapauksen. Tuolloin myös eläketurva oli olematon ja tulojen jaksottaminen mahdotonta. – Nykyisin tilanne on paljon parempi. Tapaturmaturvaa on laajennettu, pelaajille kertyy vanhuuseläkettä ja urheilija voi rahastoida tulojaan tulevaisuuden varalle. Yksittäisen joukkueurheilijan kohdalla muutos on ollut merkittävä, sanoo Ilmivalta. Keskitie on löydettävä Urheilujuridiikan roolin nykyaikaisessa huippu-urheilussa ja sen kehittämisessä Ilmivalta kertoo näkevänsä eri tavalla kuin kymmenisen vuotta sitten. – Lakimiesurani alkuaikoina olin vahvasti sitä mieltä, että urheilu kuuluu yksiselitteisesti normaalien lakien piiriin. Vuosien saatossa näkemykseni on kuitenkin lieventynyt. Urheiluun liittyy tiettyjä ominaispiirteitä, taustoja ja perinteitä, joiden vaalimiseksi tarvitaan omaakin sääntelyä ja urheilulle ominaista tulkintaa. Suuri haaste on sovittaa yhteiskunnan lait ja normit järkevällä tavalla urheilun maailmaan. Esimerkkinä Ilmivalta mainitsee työaikalainsäädännön, jonka ilta-, viikonloppu- ja sunnuntaityötä koskevien säännösten kirjaimellinen soveltaminen pahimmillaan seitsemänpäiväistä viikkoa tekevän huippujääkiekkoilijan työhön ei ole järkevää. Urheilun ominaispiirteiden tunteminen on Ilmivallan mukaan välttämätöntä urheiluun liittyvien oikeudellisten asioiden ratkaisemisessa. Tätä varten Suomeen aikoinaan perustettiin Urheilun oikeusturvalautakunta, joka pyrkii päätöksissään huomioimaan lain kirjaimen ohella muun muassa fair playn eli reilun pelin hengen. Pykälien tulkinnassa tilaa jätetään myös urheilussa vakiintuneille toimintatavoille. – Siitä ei päästä eroon, että juridiikka on juurtunut osaksi huippu-urheilua. Sen tulee kuitenkin olla vain apuväline, ei itsetarkoitus, Ilmivalta muistuttaa. Nykyisessä toimessaan Ilmivalta myöntää olevansa aikaisempaa vähemmän tekemisissä urheilun kanssa, mutta uskoo sen tuntemuksesta olevan hyötyä erityisesti sponsori- ja yhteistyösopimusten solmimisessa sekä niitä koskevien standardien asettamisessa. Erilaiset urheilutapahtumat ovat merkittäviä vedonlyöntikohteita ja niiden luotettavuus on tärkeää myös tilaisuuksien taustavoimille. Dopingin ja vuoden –98 pesäpallon sopupelivyyhden kaltaisten uhkien heijastuminen markkinointiyhteistyöhön on Ilmivallan mukaan tosiasia, joka pakottaa kehittämään valvontaa ja sopimusteknisiä ratkaisuja.
|
