Kiinalaiseen kulttuuriin ei kuulu oikeudenkäynti

 

Varatuomari, OTL, Max Jussila istuu Shanghain keskustassa sijaitsevan, bisnespiireissä suositun juomaravintolan pitkällä baaritiskillä. Edellisenä iltana auto-onnettomuuteen joutunut mies ei ole mikään paperitiikeri, sillä hän saapuu haastatteluun suoraan sairaalasta.

– Selkänikamat hieman tärähti, ei sen kummempaa, kuittaa mies ja huikkaa tarjoilijan paikalle.

Jussilaa voi huoletta kutsua pitkän linjan kiinansuomalaiseksi, sillä hänellä alkaa jo yhdeksäs vuosi Zhong Guossa eli Keskustan valtakunnassa, kuten kiinalaiset asian ilmaisevat.

Kiinassa miellyttää moni asia, eikä vähiten se, että se tarjoaa haasteita.

– En taida uskaltaa sanoa, että suurin ero Suomen ja Kiinan välillä toiminnassa on se, että täällä pitää käyttää mielikuvitusta ja olla luova, heittää Jussila ja ratkeaa heti perään kaikuvaan nauruun.

”Taivas on korkealla ja Peking kaukana”

Kiinan haasteellisuus tulee esille muun muassa siinä, että Kiinassa laki ei ole kaikkialla sama.

– Täällä on keskushallinnosta tullut laki, mutta sitä ei noudateta kirjaimellisesti eikä samalla tavalla joka paikassa. Pienillä paikkakunnilla lain valvonta on ihan erilaista kuin Pekingissä. Kiinassahan on sanonta, jonka mukaan ”taivas on korkealla ja Peking kaukana”. Eihän täällä välttämättä Pekingiä kuunnella.

Jussila kertoo esimerkin viime vuonna voimaan tulleesta yhtiölakimuutoksesta.

– Pienemmillä paikkakunnilla mietitään sen suhteen, että tehdäänkö asiat uuden yhtiölain vai vanhojen lakien ja yhtiöjärjestyksen mukaan. Lopputuloksena on, että tyypit toteaa: ”Joo, kyllä me tämä laki tunnetaan, mutta ei me sitä nyt noudateta”. Mutta sehän tekee vaan meidän elämän helpommaksi, mies hymähtää.

Haasteita luo myös seikka, että maan kiihkeä kehitys heijastuu suoraan maan lainsäädännön muutosrytmiin.

– Täällä lainsäädäntö laahaa taloudellisen todellisuuden perässä. Ensin tehdään asioita ja vasta sen jälkeen tehdään laki. Sen vuoksi osa lainsäädännöstä on niin kutsuttuja ”paniikkilainsäädäntöjä”. Eli jotakin pitää saada nopeasti paperille, mutta myöhemmin sitä sitten korjaillaan ja annetaan soveltamisohjeita, selittää Jussila.

Suhteilla on käsittämätön voima

Toisaalta myös mitä kauemmaksi länteen Pekingistä tai Shanghaista mennään, sitä joutuisammin asiat sujuvat. Tämä pätee muun muassa firman lisenssien myöntämiseen.

– Menin taannoin asiakkaan kanssa paikkaan x ja me jätimme firman lisenssipaperit käsiteltäviksi maanantaiaamuna. Kolmen päivän päästä paperit olivat valmiina. Sama kestää Suzhoussa (Shanghaista 100 km länteen) 2–3 viikkoa ja Shanghain keskustassa kaksi kuukautta.

Maantieteellä on sormensa pelissä myös silloin, kun on kyse syvälle kiinalaiseen alitajuntaan juurtuneesta guangxi-kulttuurista eli suhteiden käytöstä. Seikka, joka helpottaa myös suomalaisten yritysten toimintaa.

– Pienemmillä paikkakunnilla henkilökohtaisilla suhteilla on ihan käsittämättömät voimat! Shanghaissa suhteet eivät merkitse mitään. Se, millä on merkitystä, on yrityksen koko. Jos kyseessä on pikku firma, ei kukaan lopsauta korvaansa sinulle.

Mutta jos kyseessä on Nokia tai Kone, se on sitten eri asia.

Myös ne lisenssit irtoavat nopeammin, jos yrityksellä on suhteet luotuina jo valmiiksi.

Kiinassa ei kannata mennä oikeuteen

Jussila puhuu välillä kännykkään ja neuvottelee kiinalaisen lakiavustajansa kanssa. Sekaan sujahtaa kasa sloganeita sulavasti kiinaksi.

– ”Mei wenti”, no problem!

Asianajaja on assimiloitunut sujuvasti Kiinan kulttuuriin. Mies on naimisissa kiinalaisen kanssa ja puserokin on silkistä tehty, kiinalaistyylinen miesten paita.

Ei siis ihme, että myös suomalaisen ja kiinalaisen lakikulttuurin erot ovat tiukasti hanskassa.

– Kiinalaiseen kulttuuriin ei kuulu oikeudenkäynti, tietenkään, Jussila laukoo suoralta kädeltä, kun häneltä kysyy, miten maassa ratkaistaan riidat maan tapaan.

– Kiinalaisten kasvot on silloin jo menetetty, jos asioita alkaa ratkaista joku muu kuin he, siis osapuolet itse.

Jussila selittää, että Kiinan yrityskulttuurissa pyritään yleensä välttämään juridista väliintuloa viimeiseen asti.

– Sen ovat myös suomalaiset firmat oppineet, mies kiittelee.

Tässä hän näkee samalla perustavaa laatua olevan eron suomalaisen ja kiinalaisen yritysmaailman välillä.

– Täällä pyritään mieluummin ongelman ratkaisuun kuin konfliktin tekoon. Konfrontaatio bisneksen puolella ei ole toivottavaa. Suomessa taas ajatellaan, että jos ei muu auta, niin mennään sitten edes oikeuteen.

Kiinassa myös sopimusoikeuden puolella sopimuksia solmitaan ”sopuisassa ilmapiirissä ja molemminpuolisin intressein toista osapuolta nujertamatta”, kuten Jussila asian ilmaisee.

Useimmiten riidat myös käsitellään, ei suinkaan oikeudessa vaan välimiesmenettelyssä.

Lait eivät huonoja, mutta koherenttius puuttuu

Mutta demokraattisen Suomen ja yksipuoluevetoisen Kiinan oikeusjärjestelmien välille mahtuu myös samankaltaisuuksia.

– Tämä on romaanis-germaanista säädännäisoikeutta. Ei täällä ole voimassa common law, vaan laki ratkaisee.

Jussila analysoi kiinalaista oikeusjärjestelmää toteamalla, että maassa säädettävät lait eivät ole välttämättä huonoja, mutta ongelma on se, että ne eivät aina ole koherentteja.

– Suurin osa lainsäädännöstä on sellaista, että siihen tarvitaan soveltamissäädäntöä. Joskus sitä joutuu odottamaan kauan, joskus se tulee nopeasti.

Kiinassa korkein oikeus antaa paljon yleisohjeita lain noudattamisesta ja soveltamisesta, Suomessa korkein oikeus antaa prejudikaatteja.

– Se on hyvin mielenkiintoinen asia, koska tämä on siviilioikeusmaa.

– Kiinan korkeimman oikeuden asema onkin vahvistunut koko ajan, johtuen siitä, että se antaa koko ajan tietynlaisia soveltamisohjeita, huomauttaa Jussila.

Kiinassa ei tunneta byrokratiaa

Siinä vaiheessa kun tuntee maan tavat, tietää myös asioiden logiikan.

– Ratkaiseva ero on se, että jokainen asiakirja pitää hyväksyttää paikallisella viranomaisella. Mutta koskaan ei pysty tietämään, kuinka asiakirja pitää tehdä kunkin paikkakunnan kohdalla. Ne ovat aina hieman erilaisia.

Moni pitääkin ”kommunistista” Kiinaa byrokratian ihmemaana, mutta Jussila heittää kuitenkin mielikuvan kertaheitolla romukoppaan.

– Kiinassa ei tunneta byrokratiaa! Täällä se on huomattavasti kevyempää kuin Suomessa. Ei se ole täällä mikään este, mutta Suomessa se on.

Jussila painottaa, että tiettyjä kulttuurisia käyttäytymiskaavoja ei pidä sekoittaa byrokratiaan.

– Jos täällä on ”red tape”, niin kyse on siitä, että asioiden pitää edetä tietyllä tavalla. Jos käyttäytyy hyvin ja esittelee asiat perustellulla tavalla, kiinalainen viranomainen tajuaa välittömästi, mistä on kyse, ja toimii huomattavasti nopeammin kuin suomalainen viranomainen, huomauttaa Jussila.

Mutta ollaan Kiinassa tai Suomessa, työpäivät tuppaavat usein venymään pitkiksi.

– Jos päivät ovat pitkiä Suomessa, niin pitkiä ne ovat täälläkin. Mutta täällä ne ovat pitkiä toisella tavalla: mennään töiden jälkeen dinnerille ja drinkille ja karaokeen. Mutta sopimuksia tosin ei enää tehdä ryyppäämällä, naurahtaa Jussila selkäänsä varoen ja sytyttää uuden tupakan.

Suomen ja Kiinan oikeusalan yhteistyö 2007–2009

Suomen ja Kiinan oikeusalan yhteistyö perustuu vuonna 1995 laadittuun, maiden oikeusministeriöiden väliseen sopimukseen ja kolmevuotisiin yhteistyöohjelmiin. Yhteistyön aiheet ovat koskeneet muun muassa oikeusvaltiokehityksen vahvistamista, rikosoikeutta, vankeinhoitoa ja kriminaalipolitiikkaa sekä oikeuslaitoksen toimintaa.

Nykyinen yhteistyöohjelma, joka allekirjoitettiin Kiinassa 22.5.2007, kattaa vuodet 2007–2009. Siinä pyritään entistä pitkäjänteisempään yhteistyöhön seuraavilla alueilla:
1) oikeusapu ja riitojen sovittelu,
2) vankeinhoito ja yhdyskuntapalvelu ja
3) korruption vastainen työ.

Kaikki edellä mainitut teemat tulevat olemaan laajoja, monivuotisia kokonaisuuksia.

Oikeusalan yhteistyö tukee kulloinkin Kiinalle tärkeää prioriteettialuetta ja oikeusalan reformia. Keskusteluissa on otettu esille ihmisoikeuskysymykset. Yhteistyöllä on ollut vaikutusta Kiinan oikeusjärjestelmän uudistumiseen, mutta monissa ihmisoikeuskysymyksissä tilanne on vaikea.

Korruption vastainen työ on koko hallituksen tavoitteena. Kiinan OM, syyttäjälaitos ja muut viranomaiset ovat kiinnostuneet aiheesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä tällä sektorilla.

Tärkeimmät yhteistyömuodot ovat olleet kahdenkeskiset asiantuntijaseminaarit ja vierailut. Seminaareista on yleensä laadittu julkaisu.

Pyritään löytämään uusia toimintatapoja ja yhteistyökumppaneita. Nyt on valittu kaksi provinssia – Anhui ja Hainan, joiden kanssa voidaan tehdä suoraan yhteistyötä eli järjestää seminaareja, vierailuja ja koulutustapahtumia. Lisäksi jatketaan yhteistyötä Kiinan OM:n ja muiden viranomaisten kanssa Pekingissä.

Kolmivuotiskauden lopuksi järjestetään oikeusministeriöiden välinen päätösseminaari, jossa tuloksia arvioidaan ja katsotaan, voidaanko yhteistyötä laajentaa ja saavutettuja tuloksia käyttää hyödyksi muualla.

Jussi Tikkanen
ylitarkastaja, oikeusministeriö

Kiinalainen asianajokulttuuri on nuorta

Oikeustieteen kandidaatti Jani Kaulo hahmottaa Kiinan asianajokulttuuria historian perspektiivistä.

– Asianajoala on nuori toimiala Kiinassa. Ennen vuotta 1982 Kiinassa ei ollut ainoatakaan asianajotoimistoa. Vuoteen 1989 asti ne olivat kokonaan valtion omistuksessa, minkä jälkeen vasta sallittiin yksityisten toimistojen perustaminen. Samalla myös nimet muuttuivat; siihen asti toimistoja kutsuttiin ”toimisto numero yhdeksi” ja niin edelleen.

Kiinan avautumisen ja talouskasvun myötä kehitys on kuitenkin ollut rajua, ennen kaikkea liikejuridiikan puolella. Tähän on vaikuttanut alati paisuva bisneselämä sekä ulkomaisten firmojen läsnäolo Kiinan markkinoilla.

– Mutta maaseudulla ja pienissä kaupungeissa toiminta on yhä erilaista. Maaseudulla toimii pieniä asianajotoimistoja, mutta ne tekevät enimmäkseen muuta kuin juridiikkaa ja asiat hoidetaan viranomaissuhteiden kautta, kertoo Kaulo.

Alan nuoruus näkyy myös muualla.

– Myös eettisen koodiston suhteen on vielä toivomisen varaa. Esimerkiksi asiakirjojen salassapito ja esteellisyystutkimukset eivät ole yhtä tarkkoja kuin mihin Suomessa on totuttu.

Kiinassa tuomarit ovat surullisen kuuluisia korruptoituneisuudestaan, mutta Kaulon mielestä se ei kuitenkaan ole asianajajien ammattitauti.

– Tuomioistuimissa varmaan yritetään käyttää muutakin keinoa kuin juridiikkaa. Mutta se ongelma on viranomaisten päässä, jos he lähtevät siihen ja ottavat lahjuksia vastaan. Mutta Shanghaissa ja Pekingissä lahjontaa on vähemmän kuin pienissä kaupungeissa ja maaseudulla.

Mutta suhteilla on väliä, myös lakimaailmassa.

– Erityisesti vanhemman polven asianajajat painottivat sitä, että heillä on hyvät viranomaiskontaktit ja suhteet. Kyllä suhteista puhutaan, se on hirveän tärkeätä. Jos kontakteja ei ole, niin ei asioita saa hoidettua. Se ei ole ratkaisevaa, mutta se on tärkeätä.

Nina Jaatinen