Vaikka palkkaneuvottelut ovat olleet esillä kummassakin aiemmassa tämän vuoden numerossa, palaan niihin nytkin. Talvella kun käytiin, paitsi lumitöihin, myös suuri palkkaneuvottelukierros – sikäli kun joku ei ole asiaa sattunut huomaamaan. Julkisen sektorin osalta neuvottelut on käyty, sopimukset tehty ja työrauhavelvoite on voimassa. Yksityisellä sektorilla käydään vielä neuvotteluja eri puolilla. Tätä kirjoittaessa kaupan alalla aloitetaan työtaistelutoimia. Osaan talven aikana jo käydyistä työtaisteluista on osallistunut myös liittomme jäseniä.
Toiminnanjohtaja arvioi vuosikatsauksessaan julkisen sektorin neuvottelujen olevan poikkeuksellisen vaikeita ja ennusti lyhyitä sopimuksia. Hallituksen puheenjohtaja piti lehden viime numerossa syntyneitä sopimuksia kohtuullisina.
Aiempien pääkirjoitusten arviot olivat oikeita. Julkisen sektorin neuvottelut olivat pitkään lukossa, ja valtion neuvottelujen aikana nostettiin myös työtaisteluvalmiutta. Yliopistosektori, jonka neuvottelut ainakin vielä käytiin osana julkisen puolen neuvotteluja, oli vielä lähempänä työtaistelua. Kuntapuolen sopimuskaan ei syntynyt helpolla. Sopimukset olivat talouden tilanne huomioon ottaen hyväksyttävissä. Saadut julkisen sektorin ratkaisut ovat myös tosiasiassa varsin lyhyitä.
Vaikka sopimukset näyttävät useiden aikaisempien sopimusten tapaan jotakuinkin kaksivuotisilta, ensi vuoden palkankorotuksista ei ole sovittu mitään ja julkisen sektorin sopimukset voidaan irtisanoa ensi vuoden alussa, jos palkkasopua ei synny. Uusi neuvottelukierros on siis odotettavissa ensi talvena. Sillä välin käydään useilla eri hallinnonaloilla ja virastoissa neuvotteluja uusista palkkajärjestelmistä ja olemassa olevien palkkajärjestelmien kehittämisestä. Hallintoa uudistetaan ja uskon, että monissa virastoissa käydään tänäkin vuonna uudistuksiin liittyviä yhteistoimintaneuvotteluja. Ylemmällä tasolla neuvotellaan eläkeiän muutoksista ja työuran pidentämisestä. Jostain tunnutaan neuvoteltavan koko ajan.
Nyt tehtyjen sopimusten keston syynä saattoi olla vain lama. Pitkään sopimukseen työrauhavelvoitteineen ei kannata sitoutua, ellei sopimukseen sisälly ansiotason kehityksen turvaavia palkankorotuksia. Nyt sellaisia ei ollut saatavilla. Työnantajapuolen neuvotteluavaus sisälsi lähinnä vaatimuksia heikennyksistä.
Toinen mahdollisuus on, että vaikeat neuvottelut ja lyhyet sopimukset ovat julkisen sektorin neuvottelutoiminnan tulevaisuus. Näyttää nimittäin siltä, että julkista taloutta halutaan jatkossa huoltosuhteeseen, valtion velkaan ja muihin kulloinkin esille tuotaviin syihin vedoten lähinnä supistaa. Jokavuotiset palkkaneuvottelut voivat muodostua julkisen sektorin käytännöksi. Myös työtaisteluihin voidaan jatkossa joutua. Siinä mielessä on hyvä, että kehitettyä työtaistelujärjestelmää tuli alustavasti testattua ja se osoittautui toimivaksi.
Tulevaisuus, jossa virka- ja työehdoista neuvotellaan vuosittain aina talven tullen, muodostuisi rankaksi kaikille neuvottelutoimintaan osallistuville. Tuloksen hyväksyminen ja sopimusten allekirjoittaminen tarkoittaisi vain seuraavan kierroksen valmistelun aloittamista. Järkevien työelämän uudistusten kehittämiseen ei jäisi aikaa eikä voimavaroja. Hajaantunut neuvottelutilanne voi kuitenkin johtaa siihen.
Suuria kinoksia ei vielä osaa ensi talvelle ennustaa. Uusi palkkaneuvottelukierros on sen sijaan varmasti tulossa. Sitä odotellessa: hienoa loppukevättä ja vielä parempaa kesää!
Snödrivor och löneförhandlingar
Trots att löneförhandlingarna har varit på tapeten i årets båda tidigare nummer, återkommer jag till dem här också. På vintern gav man sig nämligen ut förutom för snöröjning, också på en stor löneförhandlingsrunda – om det nu finns någon som detta har undgått. För den offentliga sektorns del är förhandlingarna avslutade, avtalen tecknade och fredsplikten i kraft. I den privata sektorn pågår förhandlingarna fortfarande på vissa håll. I skrivande stund är man i färd med att inleda konfliktåtgärder inom handeln. I en del arbetskonflikter som pågått under vintern har också medlemmar i vårt förbund deltagit.
Verksamhetsledaren uppskattade i sin årsöversikt att den offentliga sektorns förhandlingar blir exceptionellt svåra och prognostiserade korta avtal. Styrelseordföranden ansåg i tidningens senaste nummer att de avtal som åstadkommits var resonabla.
Uppskattningarna i de tidigare ledarartiklarna var riktiga. Den offentliga sektorns förhandlingar stampade länge på ställe och under statens förhandlingar höjdes också konfliktberedskapen. Universitetssektorn, vars förhandlingar åtminstone ännu fördes som en del av den offentliga sektorns förhandlingar, var ännu närmare en arbetskonflikt. Inte heller det kommunala avtalet kom till stånd utan möda. Avtalen var acceptabla med beaktande av den ekonomiska situationen. De uppnådda avgörandena i den offentliga sektorn är också i själva verket mycket korta.
Även om avtalen ser ut att liksom tidigare avtal vara ungefär tvååriga har man inte avtalat något om nästa års löneförhöjningar och den offentliga sektorns avtal kan sägas upp i början av nästa år om ingen lönesämja uppnås. Man kan alltså förvänta sig en ny förhandlingsrunda nästa vinter. Under tiden för man i många olika förvaltningsområden och ämbetsverk förhandlingar om nya lönesystem och utveckling av befintliga lönesystem. Förvaltningen reformeras och jag tror att man i många ämbetsverk också i år kommer att föra samarbetsförhandlingar som rör reformerna. På en högre nivå förhandlar man om ändringar i pensionsåldern och om en förlängning av yrkeskarriären. Det verkar som om något står under förhandling jämt.
Orsaken till längden av de nu tecknade avtalen kan inte ha varit något annat än depressionen. Det lönar sig inte att binda sig till ett långt avtal med fredsplikt om avtalet inte innefattar löneförhöjningar som tryggar inkomstnivåns utveckling. Nu kunde sådana avtal inte fås. Arbetsgivarsidans förhandlingsöppning innehöll främst krav på försämringar.
En annan möjlighet är att de svåra förhandlingarna och korta avtalen är framtiden för den offentliga sektorns förhandlingsverksamhet. Det ser nämligen ut som om man i fortsättningen främst vill skära ned den offentliga ekonomin, än med åberopande av försörjningsförhållandet, statsskulden, än av andra skäl som förs fram. Årliga löneförhandlingar kan bli praxis i den offentliga sektorn. Man kan även tvingas till arbetskonflikter i fortsättningen. I det avseendet är det bra att man kunde preliminärt testa det utvecklade konfliktsystemet och att det visade sig fungera.
En framtid där man förhandlar om tjänste- och arbetsvillkoren varje år vid vinterns inbrott skulle bli tuff för alla som deltar i förhandlingsverksamheten. Godkännandet av resultaten och undertecknandet av avtalen skulle enbart innebära att man inleder föreberedelserna inför nästa runda. Man skulle inte ha tid eller resurser för att utveckla meningsfulla reformer av arbetslivet. Det är emellertid det som den splittrade förhandlingssituationen kan leda till.
Stora snödrivor kan jag ännu inte förutspå för nästa vinter. En ny Löneförhandlingsrunda kommer däremot med säkerhet. I väntan på det önskar jag alla en fin senvår och en ännu finare sommar!
