Kirjoittajalta on aikaisemmin ilmestynyt vuonna 2016 teos ”Asianajon taito” (Edita. Keuruu 2016). Myös se on käytännön opas, jonka kohderyhmänä ovat asianajotoimintaa aloittelevat nuoret lakimiehet.
Miten hyvä lakimies sitten valitaan? Lakimiesten palveluita tarvitaan sen verran harvoin, että monellakaan ei ole aikaisempaa kokemusta lakimiehen käyttämisestä. Myöskään tuttavapiirin suosituksista ei ole aina apua.
Lakimiesten palveluita tarvitaan sen verran harvoin, että monellakaan ei ole aikaisempaa kokemusta lakimiehen käyttämisestä.
Hölttä suosittelee käyttämään verkkopalveluita, kuten Asianajajaliiton kotisivuilta löytyvää Etsi asianajajaa -palvelua. Ongelmana on kuitenkin se, että verkkopalveluiden ensisijaisena tehtävänä on edistää asianajopalveluiden kysyntää. Asianajajat myös itse päättävät, mitä tietoja he itsestään antavat.
Kuten Hölttä aivan oikein korostaa, monesti kannattaa valita erikoistunut, tiettyihin riita-asioihin perehtynyt avustaja. Mutta mistä asiakas tietää, onko avustaja, joka väittää olevansa erikoistunut työoikeudellisiin riitoihin, todellisuudessa perehtynyt niihin riittävässä määrin?
Kannattaa valita erikoistunut, tiettyihin riita-asioihin perehtynyt avustaja.
Oikeudellisten asiantuntijapalveluiden kohdalla ei ole käytössä samanlaista erikoistumiskoulutusta kuin esimerkiksi lääkäreillä. Siten lähes kuka tahansa lakimies voi väittää olevansa perehtynyt esimerkiksi asuntokauppoja koskeviin riitoihin.
Hölttä kehottaa asiakkaita kysymään lakimiehiltä suoraan näiden aiemmasta työkokemuksesta sekä seuraamaan käräjäoikeuksien istuntoja nähdäkseen, miten avustajat toimivat käytännössä. Kynnys lähteä tenttaamaan avustajakandidaattia on kuitenkin käytännössä monelle ihmisille kovin korkea, eikä käräjäoikeuksien istuntojen seuraaminen vaikuta kovin houkuttelevalta tavalta viettää vapaa-aikaa.
Myös hintavertailu on käytännössä hyvin hankalaa. Asianajopalveluita tarjoavat lakimiehet käyttävät erilaisia hinnoitteluperusteita, minkä seurauksena heidän palkkionsa eivät ole keskenään vertailukelpoisia.
Hintavertailu on käytännössä hyvin hankalaa.
Suurin osa palveluiden tarjoajista käyttää oikeudenkäyntiasioissa nykyään aikaperusteista veloitusta. Se ei kannusta tehokkuuteen, sillä jokainen tehty työtunti nostaa palkkiota. Aikaveloitus ei myöskään mahdollista oikeudenkäyntikulujen kokonaismäärän arvioimista, vaikka se on kaikkein keskeisin tieto oikeudenkäyntiin osallistumista harkittaessa.
Hölttä kehottaa asiakkaita pyytämään sitovaa hinta-arviota kokonaiskustannuksista. Se on tietysti järkevää, mutta kuinka moni asiakas uskaltaa sellaista käytännössä vaatia. Hölttä ehdottaa myös siirtymistä käyttämään nykyistä selvästi enemmän kiinteähintaisia ja tulosperusteisia palkkioita.
Ehdotus on kannatettava, mutta se tuskin toteutuu asianajajien omasta aloitteesta. Nykykäytäntö palvelee liian hyvin heidän etujaan.
Höltän teos on hyödyllinen kaikille oikeudenkäyntiin osallistumista harkitseville.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kauppaoikeuden dosentti.
Olavi Hölttä: Mistä hyvä lakimies? Tietosanoma, Tallinna 2019.
