Kirjallisuuspomo Arja Lappeteläinen on lakiteosten armoton esilukija

Arja Lappeteläinen on Talentumin juridisen kirjallisuuden pomo, kustannuspäällikkö. Kustannusalalle hän kulkeutui vähän vahingossa.

– Mieheni toimitti sivutöinään ensimmäistä lakikirjaansa, Euroopan unionin lakia. Urakassa tuli kiire, ja tarjouduin avuksi. Sattumoisin pian sen jälkeen silloinen Kauppakaari etsi palvelukseensa juristikustannustoimittajaa. Sillä tiellä ollaan, Lappeteläinen kertoo.

Pykälöikäämme.

1 luku. Juristiksi ajautumisesta

1 §. Lapsuuden unelma. Pikkutyttönä olin varma, että minusta tulee poliisi. ­Äitini lupasi ostaa virkapuvunkin.

En kuitenkaan kasvanut raameiltani riittäväksi. Lyhyenläntänä minun oli pakko miettiä muita hommia.

2 §. Valaistuminen. Peruskoulun ammatinvalintatestien mukaan minusta piti tulla­ pappi, itse mielin lääkäriksi.

Lukiossa katseeni kääntyi kohti kauppakorkeaa ja oikeustieteellistä. Kumpikin tutkinto antaa aikaa ja tilaa lopulliselle ammatinvalinnalle. Eikä pitkää matikkaa tarvita, ja sunnuntaisin saa nukkua. Valitsin oikeustieteellisen.

2 luku. Lainsäädännöstä

1 §. Kiva laki. Yksittäistä lempparilakia minulla ei ole. Kustantajan suun saa messingille jokainen laki, joka on sopivasti ­tulkinnanvarainen ja jota muutetaan ­tiuhaan.

2 §. Kamala laki. Byrokratiaa lisäävät lait – paitsi silloin kun ne taipuvat hyvin kirjaksi.

Lex Nokia on oiva esimerkki turhasta laista. Se vain piti saada, vaikka sitä ei ole taidettu sittemmin soveltaa käytännössä koskaan.

3 luku. Lakimiehistä eliölajina

1 §. Taitava juristi. Hyvä juristi on tietysti lahjakas, mutta sen lisäksi hän on myös sitkas ja sinnikäs. Hän ei anna periksi.

Parhaissa juristikirjoittajissa yhdistyy halu ja kyky jakaa osaamistaan muillekin. Hyvät istumalihakset, herkät korvat ja paksu nahka ovat nekin eduksi kirjan valmiiksi saattamisessa.

2 §. Tomppeli juristi. Ihan jokaisen ihmisen kohdalla oma persoona ja eteen osunut työnkuva eivät aina kohtaa. Silloin on viisasta hakeutua toisiin tehtäviin.

Väärässä paikassa hyväkään juristi ei loista. Työkin toki opettaa, mutta itsessäni ei olisi ollut vaikkapa asianajaja-ainesta.

4 luku. Velkaneuvojan työstä

1 §. Hyvät muistot. Työskentelin opintojen loppuvaiheessa Lappeenrannassa velkaneuvojana.

Kaiken ankeuden keskellä törmäsin  ihmisiin, jotka olivat päättäneet ottaa vaikeuksistaan niskalenkin ja selvitä. Motivoituneita ihmisiä oli helppo auttaa.

2 §. Raskaat muistot. Työrupeamani osui 90-luvun alun laman jälkimaininkeihin. Kuulin monia rankkoja elämän­kohtaloita. Pelkällä juridiikalla siinä työssä ei pärjää. On osattava kuunnella ja kannustaa eteenpäin uupuneita ihmisiä.

Juristin koulutus ei valmistanut hätääntyneiden asiakkaiden kohtaamiseen millään lailla. Toivottavasti edes joillekin osasin asettaa sanani oikein.

5 luku. Kustannuspäällikön työstä

1 §. Innostavinta. Uuden kirjaprojektin aloittaminen on innostavaa. Teoksen toimittaminen ja julkaiseminen on aina luova prosessi. Parasta tässä hommassa on työskentely asiansa suvereenisti osaavien kirjoittajien kanssa.

2 §. Inhottavinta. Jotkut, onneksi harvat, kirjoittajat ovat hiukan herkkähipiäisiä. Palautteen antaminen kieli keskellä suuta on vaikeata.

6 luku. Tietokirjojen kohtalosta

1  §. Hyvät        trendit.  Painettu tietokirja pitää­ pintansa. Sähköisestä kirjasta ei ole uskoakseni ikinä täysin printtikirjan korvaajaksi.

Mekin julkaisemme teoksistamme myös sähköisen version, mutta niiden menekki on ollut vielä vähäinen. Sähköiset kirjat ovat ainakin toistaiseksi lähinnä asiakkaiden palvelua ja varautumista käyttötottumusten muutoksiin.

2 §. Huonot trendit. En näe taivaallamme erityisen synkkiä pilviä. Kilpailu kustantajien välillä on kovaa, mutta se pitää meidät vain virkeinä.

7 luku. Omasta urasta

1 §. Makein voitto. Omasta ideastani lähteneen kirjahankkeen menestyminen tuottaa aina erityisen suurta iloa.

Riemastun joka kerta, kun kirjaprojektissa kaikkensa antanut ja jopa hyytynytkin kirjoittaja ottaa yhteyttä ja kertoo haluavansa tehdä uuden kirjan. Silloin olemme onnistuneet olemaan avuksi ja tukena oikealla tavalla.

2 §. Karvain tappio. Hyviä kirjaprojekteja menee joskus väkisinkin sivu suun. Se kirvelee, mutta on vain nieltävä. Yhtään yksittäistä järkälemäistä takaiskua en ole kokenut.

8 luku. Onnellisuudesta

1 §. Onnellinen minä. Olen metsäihminen, metsäteknikon tytär. Sienimetsässä rauhoitun. Pitkäaikaisen naisporukkani seurassa olen omimmillani. Ja saunaan on päästävä joka päivä.

2 §. Alakuloinen minä. Joskus sitä toivoo ja toivoo asioita, joiden saavuttaminen ei ole omassa vallassa. Toiveiden kaatumiset ovat silti pettymyksiä.

9 luku. Pienet suuret asiat

1 §. Mielimauste. Curry tai timjami, riippuu ruuasta.

2 §. Herkkuruoka. Ruuassa ainakin puolet on tilannetta ja tunnelmaa. Juuri nyt kaipaan äidin lihapullia ja bostonkakkua.

3 §. Paras juoma. Punaviini ja tietysti shampanja.

4 §. Kaunein kukka. Amaryllis.

5 §. Väri ylitse muiden. Punaisen sävyt burgundista purppuraan.

6 §. Elämän tarkoitus. Eläminen – ja elämästä nauttiminen siten, ettei suotta kasvattaisi toisten taakkaa.

7 §. Lempilausahdus. Ilo pintaan vaikka syän märkänis.