Kiusaaminen, huolestuttava ilmiö

Blogit ja kolumnit
19.09.2018 • Poliisipäällikkö

Wikipedia kertoo, että kiusaaminen on verbaalista, eleellistä tai fyysistä aggressiivista käyttäytymistä. Väestöliiton mukaan se voi olla suoraa, kuten nimittelyä ja haukkumista, toisen tavaroiden hajottamista tai varastamista tai jopa väkivaltaista käyttäytymistä kiusattua kohtaan. Kiusaamista voi tapahtua niin kasvokkain kuin esimerkiksi netin tai kännykän välityksellä.

Edelleen Väestöliiton mukaan epäsuoraa kiusaamista on vai­keampi havaita. Tällaista on esimerkiksi ikävien tai perättömien juorujen levittäminen, selän takana pahan puhuminen, kiusatun syrjiminen ja porukasta ulkopuolelle jättäminen.

Sekin on kiusaamista, että sallii kiusaamisen tapahtuvan, vaikka itse ei siihen aktiivisesti osallistuisikaan. Sillä ei ole merkitystä, miten kiusataan. Ratkaisevaa on se, miltä se kiusatusta tuntuu.

Kiusaaminen on levinnyt lähes kaikkialle yhteiskunnassa. Sitä esiintyy työpaikoilla, kouluissa, kodeissa ja erilaisissa harrastuksissa.

Asiantuntijoiden mukaan kiusaaminen ei aina suinkaan johdu kiusaamisen kohteeksi joutuneesta. Se ei ole koskaan hänen syytään. Kyse on kiusaajan omasta tilanteesta: hänen pahan olonsa purkamisesta tai vaikkapa muiden hyväksymisen tai arvostuksen hakemisesta kaveripiirissä.

Hiljakkoin julkaistun kyselyn mukaan lapsia saatetaan kiusata myös perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Lähes 70 prosenttia vähävaraisten perheiden lapsista on kokenut kiusaamista. Hyvätuloisten perheiden lapsista saman on kokenut 40 prosenttia.

Olenko jättänyt puuttumatta kiusaamiseen?

Kiusaaminen on aina kova paikka sen kohteeksi joutuneelle. Sillä voi olla vaikutusta henkilön loppuelämään, jopa sen päättymiseen.

Kiusaamisessa on kyse todella vakavasta asiasta. Mutta onko asialle tehty kaikki mahdollinen? Vaikka en ole alan asiantuntija, on pakko todeta, että näin ei ole. Toisaalta asia on niin laaja, että realistisia mahdollisuuksia sen täydelliseen kitkemiseen ei ole. Mutta siitä huolimatta asiaan pitää panostaa entistä enemmän.

Yksi tapa aloittaa tämä on peiliin katsominen. Olenko itse ehkä tietämättäni syyllistynyt tällaiseen, vaikkapa vitsailemalla jonkun henkilön ”kustannuksella”? Tai olenko jättänyt kiusaamiseen puut­tumatta?