Ehdin jo ajatella, että tässäpä on aihe, johon ei ikinä tarvitse palata. Siis teemaan korkein oikeus ja sananvapaus. Kuvittelin, että sananvapaustuomiot alkavat asettua uomiinsa, kun KKO antaa ensimmäiset ratkaisunsa EIT-katastrofin jälkeen. Katastrofilla tarkoitan Suomen sananvapaustuomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
KKO:n linja on niiden jälkeen tosiaan muuttunut. Minusta alkoi näyttää siltä, että nyt mennään jo toisesta laidasta läpi. KKO esimerkiksi päätti, että 7 päivää -lehti sai paljastaa yksityiskohtia erään julkkisnaisen intiimielämästä, vaikka tiedoilla ei edes väitetty olevan mitään yleistä merkitystä. Nainen ei liioin ollut itse alentanut yksityisyytensä suojaa kertomalla seurustelusuhteistaan (KKO:2011:72).
Loppuvuodesta KKO antoi lisää sananvapauspäätöksiä. Ne eivät ainakaan selkiyttäneet tilannetta.
Syyskuussa Seiska sai jälleen puhtaat paperit (KKO:2013:69). Tällä kertaa lehti oli väittänyt, että eräs julkkismies olisi pettänyt naisystäväänsä mustan naisen kanssa.
KKO:n mukaan pettämisväite oli arvoarvostelma – siis mielipide – joten lehden ei tarvinnut näyttää, että vihjaus piti paikkansa. Olen KKO:n kanssa täysin eri mieltä. Väite oli malliesimerkki faktaväitteestä, joten EIT:n linjausten mukaan se olisi pitänyt pystyä näyttämään toteen.
Julkkismies on kiistatta esitellyt yksityiselämäänsä yleisölle siihen tahtiin, että hänen yksityisyydestään on vain rippeet jäljellä. Tarkoittaako se, että hänestä saa kertoa mitä tahansa juoruja ilman mitään vastuuta siitä, että tiedot pitävät paikkansa?
Ylen toimittajat sen sijaan saivat tuomion törkeästä kunnianloukkauksesta ja yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä (KKO:2013:100), kun Yle oli julkaissut uutisen yrittäjäpariskuntaan kohdistuneesta talousrikostutkinnasta. Sittemmin pariskunta vapautettiin kaikista epäilyistä. KKO:n mukaan Ylen jutun tiedot pitivät paikkansa, mutta uutisen sävy oli syyllistävä.
KKO:n mukaan juorulehti saa siis julkaista yksityiselämän ydinalueelle kuuluvaa tietoa, jonka todenperäisyyttä se ei pysty todistamaan ja jolla ei kenenkään mielestä ole mitään yleistä merkitystä. Sen sijaan toinen media saa tuomion julkaistuaan tietoja, joilla on yleistä merkitystä, jotka pitävät paikkansa ja jotka eivät liity yksityiselämään.
Mieleen hiipii ajatus, että KKO:lla on toimittajille kaksoisstandardi. Perinteistä uutistoimintaa tekevien toimittajien työtä tarkastellaan mikroskoopilla: me saamme tuomion jopa faktojen julkaisemisesta, jos uutisen aihe on kohteelle kiusallinen. Sen sijaan juorulehti saa vapaasti julkaista huhuja ihmisten seksielämästä, eikä faktoilla ole niin väliä.
Tämä on jotain ihan muuta kuin mitä olen EIT:n tuomioista ymmärtänyt. EIT on linjannut, että sananvapautta voidaan rajoittaa sitä vähemmän, mitä suurempi yhteiskunnallinen merkitys asialla on.
EIT on määritellyt rikokset sellaiseksi aihealueeksi, jolla on yleistä merkitystä. Rikosepäilyistä kertoessaan toimittajien pitää muistaa syyttömyysolettama. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö rikosepäilyistä voisi kertoa.
Tietyn lukijapiirin uteliaisuuden tyydyttäminen ei taas riitä syyksi yksityiselämää koskevien tietojen julkaisemiseen. EIT:n linja on tässä suhteessa niin tiukka, että sen noudattaminen merkitsisi itse asiassa kuoliniskua koko juorulehdistölle.
Sananvapauden aktiivikäyttäjänä pidän hämmentävänä jatkuvaa sekavuutta ja epäjohdonmukaisuutta sananvapaustuomioissa.
Tämä on kuin painajainen, joka ei koskaan pääty.
