Herlinin suvusta ei voi puhua mainitsematta perheen sisäisiä perintöriitoja. Eikä Kone Oyj:stä voi puhua mainitsematta Herlinejä.
Koneen johtoryhmän jäsen, Klaus Cawén, nojautuu sohvalla eteenpäin, ristii hitaasti kätensä ja luo katseen lattiaan kuin äänettömästi huokaistakseen. Ilmeisesti se, millaista on ollut olla luotsaamassa hissijättiä eteenpäin keskellä sukuyhtiön 2000-luvun vaihteen kriisejä, on herättänyt ennenkin kiinnostusta.
Sitten hän kohottaa katseensa.
– Ei sitä olla täällä organisaatiossa huomattu. Herlinit ovat aina pitäneet huolta yhtiön menestyksestä riippumatta siitä, mitä perheen sisällä on tapahtunut.
Cawén huomauttaa Koneella henkilöstön vaihtuvuuden olevan todella pientä. Hän on itsekin ollut saman työnantajan palveluksessa yli 30 vuotta.
– Vahvuutemme on, että olemme pörssiyhtiö, jolla on vahva perhetausta. Meillä päätökset tekee joku, joka todella välittää yhtiöstä ja joka haluaa katsoa tulevaisuuteen kymmenien vuosien eikä kvartaalien tähtäimellä.
Kvartaalinomainen voisi sen sijaan olla sopiva sana kuvaamaan Cawénin lapsuutta: perhe muutti aina sinne, minne oli diplomaatti-isän työn puolesta tarvis.
Washington D.C.:ssä syntynyt Cawén asui ympäri maailmaa ensimmäiset 13 ikävuottaan. Amerikasta perheen tie vei Moskovaan, Moskovasta Roomaan ja Roomasta New Yorkiin. Kauaskantoisten tulevaisuudensuunnitelmien ja suurten päätösten aika tulisi Cawénilla eteen vasta kahdenkympin paremmalla puolella.
– Olin 13, kun muutimme Helsinkiin. En osannut montaakaan sanaa suomea, Cawén kertoo.
Englantia ja ruotsia taitava, suomalaisen isän ja suomenruotsalaisen äidin poika pantiin oppiin Suomalaiseen yhteiskouluun. Siihen oli selvä syy.
– Se oli ainoa koulu, joka otti oppilaita, jotka eivät puhuneet suomea, Cawén nauraa.
Hän jäi lukioikäisenä itsekseen pääkaupunkiin asumaan vanhempien muuttaessa taas ulkomaille. Silloin alkoi itsenäistyminen.
– Kun mietin, mitä haluan tehdä lukion jälkeen, niin päädyin juridiikkaan vähän sattumalta. Ala houkutti, koska ajattelin sen opiskelun olevan vapaata. Kaipasin lisää sellaista itsenäisyyttä – että saan itse päättää, mitä teen ja milloin.
Jo Helsingin yliopistossa tehdyn kandidaatin tutkinnon aikana Cawénille oli selvää, että kansainvälisyys on hänen juttunsa.
– Ajattelin, että taustani puolesta tämä on se, mitä minulla on paljon ja muilla ei niin paljoa, ja halusin panostaa kansainväliseen yksityisoikeuteen.
Kolmen vuoden kandin opintojen jälkeen Cawén mieli ulkomaille ja syyti stipendihakemuksia vasemmalle ja oikealle. Vuonna 1981 opiskelupaikka aukesi Columbian yliopistosta New Yorkista.
– Muutamaa vuotta aiemmin menehtynyt isäni oli myös opiskellut Columbiassa. Oli mukavaa lähteä kulkemaan samoja polkuja kuin hän.
Stipendejäkin tuli sopivasti. Sattumalta yksi niistä oli Koneen Säätiöltä.
Yhdysvaltalaisen tutkinnon suorittamisen jälkeen Cawén jäi maahan ja työskenteli vuoden isossa asianajotoimistossa, White & Casessa. Mutta sitten piti tehdä ensimmäinen iso, omaa elämää koskeva päätös: jäädäkö vai lähteä?
Hän lähti – ja samalla palasi.
Joskus kokeneellekin juristille tulee eteen tilanteita, joihin on mahdotonta varautua etukäteen. Cawénille se kävi silloin, kun Kone joutui silmätikuksi 2000-luvun puolivälissä kartelliepäilyjen takia. Euroopan unionin komissio määräsi yhtiön yli sadan miljoonan euron sakkoihin, ja Cawén pantiin vastaamaan toimittajien kysymyksiin.
Lehdistö irvaili niin Koneen hallituksen puheenjohtaja Antti Herlinin kuin toimitusjohtaja Matti Alahuhdan hiljaisuudella asian suhteen sekä moitti Cawénin julkisuuteen antamien kommenttien olevan ylimielisiä.
Cawén vastaa Koneella yritysjärjestelyistä, strategisista alliansseista, Venäjän liiketoiminnasta ja lakiasioista. Sen lisäksi, ettei mediajulkisuus ole hänen tehtäviensä ydinaluetta, asian viestintää hankaloitti myös se, että kartelli oli ilmi tullessaan ollut Espoon pääkonttorille täysi yllätys.
– Tietyissä maissa meillä oli ollut vanhemman polven edustajia, jotka eivät olleet ymmärtäneet, että maailma on muuttunut, vaikka meillä oli jo siihen aikaan paljon koulutusta tämän asian tiimoilta. Aiemminhan esimerkiksi Suomessa yrityksiä jopa yllytettiin muodostamaan kartelleja, Cawén toteaa.
Maineen paikkaamisessa kesti kauan, ja erheestä pitää pulittaa isot oppirahat. EU:n tuomioistuin teki lokakuussa 2013 lopullisen päätöksen: sakot täytyy maksaa, eikä valitusoikeutta ole.
– Asia on vieläkin meillä ajankohtainen, sillä vahingonkorvauskanteita käsitellään edelleen, Cawén toteaa.
Hän veikkaa juristin koulutuksensa olleen syy siihen, että kartelliasia aseteltiin hänen harteilleen.
– Koko juttu tuli esiin niin yllättäen, että tehtävä lankesi kuin luonnostaan juristille.
Cawén on Koneen kolmetoistahenkisen johtokunnan ainoa lakimies. Muut ovat joko tekniikan tai kauppatieteen saralta. Hän kokee opinnoistaan olevan paljon hyötyä työssään.
– Lakimiehen koulutus antaa paljon: loogista päättelykykyä, kokonaisuuksien hahmottamista, strategista ajattelua, tilannetajua, kykyä kyseenalaistaa. Juristi osaa kapseloida asiat sellaiseen muotoon, että ratkaisu löytyy.
Ja ratkaisuja, niitä yritysmaailmassa tarvitaan.
– Koneella juristin pitää aina edesauttaa kaupan syntymistä. Tilanteisiin pitää olla jokin perusteltu ratkaisuehdotus. Meille ei ole hyötyä lakimiehestä, joka vain tulee ja lyö eri vaihtoehdot pöytään.
Suomessa oli neljä kansainvälistä toimijaa, kun Cawén vuonna 1983 palasi Yhdysvalloista vanhempiensa kotimaahan: Kone, Pöyry, Kansallisosakepankki ja Citibank. Cawén valitsi Koneen.
Nuorimies aloitti yhtiössä juristina, ja juridiikan parissa hän työskentelee myös nykyisin. Vain repertuaari on laajentunut – samoin Kone yrityksenä. Sen liikevaihto on kasvanut jatkuvasti, ja nykyisin se on liki seitsemän miljardia euroa. Työntekijöitä on yli 43 000. Kun parikymmentä vuotta sitten yhtiöllä oli juristeja yhteensä 5–6 Suomessa ja Ranskassa, nyt heitä on listoilla yli 50 kolmessatoista eri maassa.
Cawén kuvaa vuosiaan Koneella fantastiseksi matkaksi. Suurimmaksi käännekohdaksi hän linjaa sen, kun Matti Alahuhta tuli toimitusjohtajaksi vuonna 2005 ja käänsi Koneen kelkan insinööriajattelusta asiakaskeskeiseksi.
– Teimme aiemmin Rolls-Royceja, kun asiakas halusi Fordeja. Nyt tuote kehitetään markkinoiden ja asiakkaiden toiveiden perusteella. Eikä riitä, että johtoryhmä ajattelee jotain, vaan kaikkien 40 000 ihmisen täytyy ymmärtää, mihin suuntaan ollaan menossa. Jokaisen työntekijän pitää ymmärtää, miten hänen työnsä edesauttaa yhtiön strategian toteuttamista.
Cawén suorastaan innostuu. Kädet heilahtavat painottaen sanoja.
– Jos soittajilla on eri nuotit, niin ei auta, vaikka miten huitoisi orkesterin edessä.
Sitten hän katsoo vakaasti suoraan silmiin.
– Asioita voi tehdä aina paremmin. Aina voi kehittyä.
Intohimoinen työnsä suhteen, sellainen mielikuva Cawénista välittyy. Koneen tulevaisuuden mahdollisuudet saavat hänet innostumaan, Euroopassa jatkuvasti lisääntyvä regulaatio taas selvästi ärsyyntymään.
– Työ on vähän kuin huume. Pidän siitä, ja Koneella on aina ollut tekemisen meininki. Se imaisee mukanaan, hän toteaa.
Intohimo on tuonut mukanaan myös menestystä. Cawén on lunastanut paikkansa kansainvälisen yritysjätin johtoryhmästä, ja hän on 1,5 miljoonan euron vuosituloillaan Suomen kovapalkkaisimpia juristeja. Nousujohteinen ura on kuitenkin vaatinut myönnytyksiä: Cawénin vaimo on ottanut suuremman vastuun perheen kolmesta lapsesta varsinkin silloin, kun he olivat pieniä.
– Vaikka siihen aikaan, kun lapset syntyivät, olikin isyyslomia sun muita, niin ei niitä käytetty. Jos olisin sanonut, että jään isyysvapaalle, olisin varmaan voinut jäädä vähän pidemmällekin lomalle, Cawén naurahtaa.
Nykyajan jatkuvaa tavoitettavuutta vaativasta työmaailmasta hän irtautuu veneillen, lasketellen ja ruokaa laittaen, jos vain aika antaa myöten. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei vähäinen vapaa-aika tätä lakimiestä liiemmin haittaa.
– Se tekee minut onnelliseksi, kun joku onnistuu työssään. Haluan auttaa nuoria tekijöitä kehittymään, Cawén kertoo.
– He saavat kokeilla ja epäonnistuakin – tosin ei liian paljon, hän nauraa.
Toinen onnistumisen tunne tulee siitä, kun jokin iso kauppa saadaan tehtyä, Cawén paljastaa. Hän nostaa pöydältä paperipinon ilmaan ja heristää sitä.
– Juristin ajatusmaailma on kai vähän sellainen, että asiat täytyy saada maaliin.
Nippu paiskautuu läimähtäen pöytään.
– Että tämä on nyt tässä, mitäs sitten tehtäisiin. Työ ei saa olla jatkuvaa nysväämistä. Pitää uskaltaa tehdä päätöksiä.
Ratkaisuiden tarpeellisuudesta puhuttaessa Cawénin katse on tiukka, mutta silmät loistavat. Nyt taidettiin päästä asian ytimeen.
Klaus Cawén
- s. 1957 Washington D.C.:ssä
- oikeustieteen kandidaatti 1981, Helsingin yliopisto
- Masters of Laws, 1982, Columbia University, New York
- Kone Oyj:n palveluksessa vuodesta 1983
- yhtiön lakiasiainjohtaja 1991–2001
- johtokunnan jäsen vuodesta 1991
- tehnyt lahjoituksen mm. Helsingin yliopistolle toiveenaan tukea pohjoismaisen oikeuden professuurin perustamista
- luottamustoimia eri kansainvälisten yritysten hallituksissa
- Lakimiesliiton jäsen
- asuu Espoossa
- vaimo ja 14-, 22- ja 24-vuotiaat lapset
- viimeksi lukemansa kirja: Kjell Westön Kangastus
