Perhevapaauudistus kaatui viime keväänä, eikä pettymykseltä vältytty. Hallituksen mukaan uudistetun järjestelmän tavoitteena oli lisätä työelämän ja vanhemmuuden tasa-arvoa. Pitkään valmisteltu uudistus kariutui tiukkojen ja keskenään ristiriitaisten reunaehtojen vuoksi.
− Lähes kaikki puolueet ovat sitä mieltä, että perhevapaauudistusta tarvitaan. Hankalin kysymys on se, millä rahoituksella se toteutuisi, toteaa työelämäasioiden päällikkö Lotta Savinko. Hän oli Akavan edustajana perhevapaauudistuksen työryhmässä.
Savingon mukaan uudistustarpeelle on lukuisia syitä. Ensinnäkin perhevapaat jakautuvat epätasaisesti vanhempien kesken. Lisäksi työelämässä yhä tarpeellisemmat joustot ovat perhevapaajärjestelmän osalta liian rajoitetut ja jäykät.
Tasaisesti jakautuvat vapaat
Lakimiesliiton tuoreehkon palkkaerotutkimuksen mukaan perhevapailla on myönteinen vaikutus miesjuristien ansiokehitykseen, mutta naisilla perhevapaat hidastavat palkkakehitystä. Jälkimmäistä selittää se, että naiset ovat perhevapailla huomattavasti pidempään kuin miehet.
− Perhevapaauudistus olisi tärkeä toteuttaa, jotta naisten työmarkkina-asema parantuisi ja perhevapaat jakautuisivat tasaisemmin. Juhlapuheet pitäisi viedä konkreettiselle tasolle, kiteyttää työelämäasioiden päällikkö Jaana Meklin Lakimiesliitosta.
Lakimiesliiton palkkaerotutkimuksen mukaan perhevapailla on myönteinen vaikutus miesjuristien ansiokehitykseen.
Ongelmana on, etteivät isien pitämät perhevapaat ole lisääntyneet riittävästi. Ratkaisuna olisi korvamerkittyjen perhevapaiden lisääminen. Tätä kannattaa myös Akava.
Meklinin mukaan tutkimuksen perusteella voidaan arvioida, että nykyistä tasaisemmin pidetyillä perhevapailla voisi olla myönteinen vaikutus molempien vanhempien ura- ja ansiokehitykseen.
Kaikki kerralla kuntoon
Savingon mukaan perhevapaauudistuksen tulisi olla kattava eikä reunaehtoja saisi lukita liian tarkasti tulevassa hallitusohjelmassa.
− Pelkkä järjestelmän osittainen uudistaminen tai tuunaaminen ei riitä. Nykyjärjestelmässä on paljon joustamattomia elementtejä. Vapaita pitäisi pystyä käyttämään nykyistä vapaammin sekä lomittain että jakamalla ja jaksottamalla.
Perhevapaauudistus vaatii kuitenkin rahaa, eikä maksajaa ole löytynyt. Jos mikään ei saa maksaa mitään, Meklinin mukaan on vaikea lähteä uudistustielle.
Työnantajien, yrittäjien ja työntekijöiden maksamaa työtulovakuutusta käytetään ansiosidottujen perhevapaiden rahoittamiseen. Jos vakuutusta rahoitettaisiin lisää, se tarkoittaisi työn sivukulujen nousua.
− Valtion osuus perhevapaajärjestelmästä oli 56 miljoonaa vuonna 2015, työnantajien ja palkansaajien osuus miljardi euroa. Kotihoidontuki tulee kuntien budjetista, ja sen osuus on 300 miljoonaa. Eri rahoittajat ja eri kanavat hankaloittavat uudistusta. Jos rahoitus voitaisiin yhdistää, ratkaisuja saataisiin enemmän, mutta se on vaikeaa, pohtii Savinko.
Perhevapaajärjestelmän uudistamisessa lainsäädäntöpuoli on rahoituskysymystä helpompi.
Keinoja työhön paluuseen
Järjestelmän uudistamisessa lainsäädäntöpuoli on rahoituskysymystä helpompi.
− Kiintiöidyt perhevapaat ja hoitovapaan pituus edellyttävät lakimuutoksia. Tosin esimerkiksi hoitovapaan lyhentäminenkin on ollut kiistanalainen asia, toteaa Meklin.
Keskusteluissa on noussut esiin kysymys, onko kolme vuotta liian pitkä aika olla töistä pois. Savinko ei usko, että kotihoidontuen ehtojen tiukentaminen yksin ratkaisisi nuorten naisten työllisyyttä.
− Työhön paluun pitäisi olla sekä turvattua että kannattavaa. Siihen olisi etsittävä keinoja.
Akava teetti Suomen Gallupilla jäsenkyselyn, jonka mukaan suurin osa toivoisi osa-aikatyön tekemisen helpottuvan. Lainsäädäntöä pitäisi myös vahvistaa siltä osin, että töihin palaaja voisi nykyistä turvatummin jatkaa entisissä tai entisenkaltaisissa tehtävissä.
− Jäsenistö toivoo sellaista joustavuutta, joka mahdollistaisi työn ja perheen järkevän yhteensovittamisen.
Mylläystä piiloasenteisiin
Savingon mukaan korkeasti koulutetut isät pitävät perhevapaita enemmän verrattuna muihin miehiin, ja jäsenkunnassa perhevastuita jaetaan. Hän ottaa kuitenkin esimerkiksi itsenäisenä yrittäjänä toimivan lakimiehen, jolla pitäisi myös olla mahdollisuus kohtuulliseen perhevapaaseen.
− Työnantajien asenteissakin on parantamisen varaa. Viikon isyysvapaa on ihan normi, mutta piiloasenteissa ajatellaan naisen kuuluvan enemmän kotiin. Isien ei kuvitella olevan vuosia tai edes kuukausia perhevapailla.
Meklin on samoilla linjoilla: isyysvapaata pidemmillä perhevapailla olevia miehiä pidetään rohkeina ja heitä jopa glorifioidaan. Hyvänä puolena on, että perhevapaille lähteneillä isillä on pelkästään myönteisiä kokemuksia.
Perhevapaille lähteneillä isillä on pelkästään myönteisiä kokemuksia.
− Perhevapaauudistus uudistaisi myös asenneympäristöä. Vaikka nytkin perhe voi itse päättää perhevapaiden jakamisesta, edistystä ei tapahdu. Lapsen kannaltakin on hyvä, että heti alusta asti syntyy hyvä suhde molempiin vanhempiin.
Ei heti, mutta vähitellen
Savinko korostaa, että järjestelmää uudistettaessakin aikajänne on pitkä. Vaikutus ei realisoidu heti. Jos vanhemmille säädetään omat kiintiöt, vie aikaa ennen kuin kaikki toimivat sen mukaisesti.
Sekä Savinko että Meklin toivovat, ettei perhevapaauudistuksesta tule soten kaltaista soppaa. Ilmapiiri on jo hyväksyvä, toistaiseksi vain toteutus puuttuu.
− Yksi Lakimiesliiton tavoite ensi kevään vaaleja ajatellen on, että seuraava hallitus toteuttaa tasa-arvon kannalta välttämättömän perhevapaauudistuksen, Meklin korostaa.
− Työ tasa-arvon lisäämiseksi suomalaisessa työelämässä jatkuu. Myös Akavan tavoitteena on, että perhevapaajärjestelmä uudistetaan seuraavalla hallituskaudella, Savinko lisää.
