Kolmen kuukauden ”kamppailu”
Meillä kaikilla taitaa joskus olla stressaavia tilanteita, eikä niiden kestolle ole näköpiirissä mitään konkreettista loppua. Ei oikein tiedä, pitäisikö tehdä jotakin vai menisikö tilanne itsestään ohitse vain antamalla ajan kulua. Jälkeenpäin saattaa sitten huomata, että olisi kuitenkin kannattanut.
Tietokone on niin tärkeä tämän päivän apuväline, että ilman sitä ei osaa oikein kuvitella tulevansa toimeen. Tietenkin monia asioita voi hoitaa vanhanaikaisestikin, mutta melkoisesti enemmän se vaatii vaivannäköä. Ajatellaanpa vaikkapa pankkiasioiden hoitoa tai joidenkin tietojen etsimistä.
Julkisuudessa varoitellaan jatkuvasti erilaisista huijausviesteistä, joissa luvataan milloin mitäkin esimerkiksi yhden euron hintaan. Todellisena tarkoituksena lienee joidenkin tietojen kalastelu tai johonkin maksulliseen sopimukseen huijaaminen. Eli varovainen pitää olla ja huolehtia myös erilaisista turvallisuusasioista.
Ole varovainen verkossa – huolehdi turvallisuusasioista!
Minun kamppailuni alkoi marraskuussa. Sähköpostiini alkoi tulvia monia kymmeniä viestejä vuorokaudessa. Alkuillasta tulleiden viestien lähettäjät olivat Englannista ja aamuyön puolella tulleiden eri puolilta Yhdysvaltoja. Saman sisältöinen viesti saattoi tulla useammasta eri paikasta. Viestien aiheet olivat kaikkea mahdollista nettipeleistä lainatarjouksiin. Tarjottiinpa kotimaisia aikakausilehtiäkin, osaksi suomen kielellä.
Koska ajattelin, että pelkkien viestien poistaminen ei välttämättä vaikuta mitenkään niiden loppumiseen, päätin aloittaa sähköpostiosoitteeni poistamisprojektin postituslistoilta. Niinpä klikkasin viestejä löytääkseni oikean ”painikkeen”. Ne olivat tietenkin hyvin pienellä printillä ja yleensä aivan viestin lopussa. Osassa niitä ei ollut lainkaan ja joskus vastaukseksi tuli, että valitulle sivulle pääseminen ei onnistu. Lisäksi hyvin monissa viesteissä pyydettiin 10 työpäivää aikaa tietojen poistamiseen.
Jääräpäisenä kuitenkin jatkoin, kun en tiennyt muutakaan keinoa. Välillä tuntui, että tilanne helpottaa, mutta sitten taas tuli ”takapakkia”. Vihdoin helmikuun lopulla viestien määrä romahti ja koin työni tuottaneen tulosta.
En tiedä, käydäänkö näillä sähköpostiosoitteilla kauppaa vai mistä tietoni olivat vuotaneet. Itse en muista mihinkään epämääräiseen osallistuneeni. Nyt voin vähän hengähtää. Aika näyttää, onko kyseessä ”välirauha” vai pidempi helpotuksen hetki.
