Antero Oksanen esittää Lakimiesuutiset 4/2010 sivulla 31 julkaistussa jutussa ”Päivänpolttavia kysymyksiä urakoinnista” YSE 1998 -ehtojen viivästysvastuun sisällöstä tulkintakannanoton, joka ei vastaa vallitsevaa käsitystä ja tapaa eikä oikeuskäytäntöä. Siitäkin huolimatta, että kannanotto on tuotu julki uuden ”Urakkasopimukset”-kirjan markkinointiin liittyen, katson asian kommentoimisen aiheelliseksi sen merkittävyyden johdosta.
Asianajaja Aaro Liuksiala on tietääkseni ensimmäisenä kiinnittänyt huomiota Oksasen edellä mainitussa jutussa esittämään tulkintamahdollisuuteen. Liuksiala on esittänyt argumentointinsa myös teoksessaan ”Rakennusurakkasopimukset” sen eri painoksissa. Tämä tulkinta perustuu YSE 1998:n pykälistä 18 ja 25 valikoituihin sanamuotoihin. Liuksiala käsittelee asiaa myös Defensor Legiksen numerossa 5/2009.
Oksasen toistaman tulkinnan ydin pohjaa YSE 1998 25 §:n kolmanteen kappaleeseen, jossa todetaan, että vastuuseen viivästyksestä siltä ajalta, jolta on sovittu erillinen viivästyssakko, noudatetaan viivästyssakkoa koskevia määräyksiä. YSE 1998:n pykälän 18 mukaan urakkasuorituksen myöhästyessä sovituista ajankohdista tilaajalla on oikeus saada urakoitsijalta viivästyssakkoa jokaiselta viivästyneeltä työpäivältä. Viivästyssakon määrään liittyen pykälässä 18 määritetään sakon suuruus per työpäivä ja todetaan, että viivästyssakko lasketaan urakan valmistumisen osalta enintään 50 työpäivältä ja välitavoitteineen enintään 75 työpäivältä. Lisäksi kohdan viimeisenä virkkeenä mainitaan, ettei tilaajalla ole oikeutta muuhun korvaukseen, ellei urakoitsija ole menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti. Oksasen tulkinnan mukaan YSE 1998 -ehtojen pykälässä 18 määritetty viivästyssakko ei kuitenkaan olisi tilaajan ainoa viivästysperusteinen korvaus niissäkään tilanteissa, joissa urakoitsija ei syyllisty tahallisuuteen tai törkeään tuottamukseen. Oksasen mukaan urakoitsijan vastuu pykälässä 18 sanottujen 50 tai 75 päivän jälkeen olisi täysimääräistä sopimusperusteista vahingonkorvausvastuuta.
YSE 1998 -ehdot pohjautuvat vahvasti aikaisempiin YSE 1983 -ehtoihin. YSE 1983 soveltamisen aikana ei vallinnut erimielisyyttä siitä, että viivästyssakko oli urakoitsijaa kohtaava yksinomainen sopimuksesta johtuva seuraus myöhästymisestä pois lukien mahdolliset tahallisuuden ja törkeän tuottamuksen tilanteet. Vastaava tulkintatilanne oli jo vakiintunut ennen YSE 1983 käyttöönottoa. On myös huomattava, että sopimussakko on vakiintuneesti ollut urakoitsijaa kohtaava vahingollinen seuraus myös siinä tilanteessa, jossa tilaajalle ei ole aiheutunut vahinkoa myöhästymisestä. Sakko on siis myös vahingonkorvauksen vähimmäismäärä vahingon määrästä riippumatta.
Koska YSE 1998 -ehdot valmisteltiin yhteistyössä rakennuttaja- ja urakoitsijatahojen edustajien kesken, on mielestäni olennaista selvittää, oliko YSE 1998:aa valmistelevilla osapuolilla tarkoitus muuttaa YSE 1983 -ehtoja ja vallitsevaa käytäntöä YSE 1998 25.3 §:llä siten, kuin Oksanen tulkinnassaan esittää. Mielestäni on perusteltua olettaa, että näin huomattava YSE-ehtojen muuttaminen olisi valmistelun aikana herättänyt merkittävää keskustelua. Oikeuskäytännössä (muun muassa Oulun KäO välituomio 1132 10.2.2003 L00/6677) esitetyn todistelun mukaan tällaista keskustelua ei kuitenkaan käyty tai ei ainakaan muisteta käydyn.
Myöskään oikeuskäytännöstä ei tietojeni mukaan ole löydettävissä yhtään ratkaisua, joka noudattaisi Oksasen esittämää tulkintaa. Sen sijaan Oksasen näkemyksestä poikkeava tulkinta saa tukea myös oikeuskäytännöstä; edellä sanotun Oulun KäO:n ratkaisun lisäksi myös välimiesoikeuskäytännöstä.
Välimiesoikeus (välimiehinä asianajaja Tomas Lindholm (pj), prof. Heikki Halila ja asianajaja Juha Sivenius) on 30.9.2009 antamassa tuomiossaan Neste Oil Oyj/YIT Oyj vuoroin kantajina ja vastaajina yksimielisesti lausunut käsillä olevasta asiasta seuraavan:
”Välimiesoikeus katsoo tulleen näytetyksi, että YSE 1998 -sopimusehtoja valmisteltaessa ei ollut tarkoitus muuttaa viivästyssakon ja vahingonkorvauksen välistä suhdetta sitä, millainen se oli YSE 1983 -ehdoissa. Viittaukseksi tarkoitettu sopimusehtomääräys on muotoiltu tavalla, joka mahdollistaa toisistaan poikkeavat sanamuotoon perustuvat tulkinnat. Jos YSE 1998 -ehtoja olisi ryhdytty soveltamaan alan käytännössä niin, että rakennuttajalla on automaattisesti oikeus vahingonkorvaukseen viivästyksen jatkuessa sakollisen jakson jälkeen, ei tätä tulkintaa voitaisi enää ryhtyä korjaamaan lainkäytössä sillä, että sopijapuolten tarkoitus olisi toinen. Alan toimijoiden on voitava luottaa sellaiseen käytäntöön, joka ei ole sanamuodon vastainen.”
YSE 1998 18 ja 25 §:n tulkintamahdollisuudesta on myös prof. Ari Saarnilehto kirjoittanut artikkelin (Defensor Legis 4/2009). Hän päätyy samalle kannalle kuin välimiesoikeus edellä mainitussa tuomiossaan.
Koska YSE-ehdot ovat yleisiä sopimusehtoja, ei niiden tulkinnassa yleensä voida pohjautua osapuolten tahtoon ja tarkoitukseen, vaan joudutaan nojautumaan alalla vakiintuneeseen tulkintaan tai tapaan. Tuskin koskaan tilaaja ja urakoitsija käyvät yhdessä läpi YSE 1998 -ehdot varmistaakseen yhteisen käsityksen niiden merkityksestä sopimuksensa osana. Tämän vuoksi olisi eduksi, että YSE 1998 -ehtojen sisällöstä vallitsisi alalla yhteinen, vakiintunut käsitys ja tulkinta. Jos jostain syystä tästä yhteisestä käsityksestä olisi yksittäistapauksessa tarve poiketa, siitä sovittaisiin nimenomaisesti. Tällaisiin poikkeamiin ei kuitenkaan yleensä olla valmiita, jos ne koetaan oman sopimusaseman tai tulkinnan näkökulmasta heikennyksiksi. Oksasen toistamat vakiintuneesta tulkinnasta poikkeavat kannanotot luovat epävarmuutta YSE 1998 -pohjaisten urakkasopimusten osapuolten välille. On vaarana, että osapuolilla on jo sopimusta solmittaessa julkituomaton, erilainen käsitys olennaisen sopimusehdon sisällöstä. Sopimuksen sisältö vahvistuisi mahdollisessa riitatilanteessa vasta ratkaisevan tahon tulkinnasta, joka riippuen ratkaisijoiden omasta kannasta vaihtelisi tapauksittain.
Jonne Heino
Lakiasiainjohtaja YIT Oyj
Kommentti edellä olevan johdosta
Jonne Heinon edellä oleva kommentti tämän lehden aikaisemmassa numerossa esittämääni näkemykseen YSE-ehtojen tulkinnasta viivästystilanteessa on ymmärrettävä urakoitsijoiden edunvalvonnan kannalta. YSE-ehdot ovat viimeisten vuosikymmenien aikana muotoutuneet rakennuttajien ja urakoitsijoiden yhteisen valmistelun tuloksena pyrkimyksenä harmonisen tasapainon saavuttaminen. Sopimusehdoilla on pitkä traditio, mutta nimenomaan YSE 1998 -ehtojen valmistelussa, jonka työryhmän puheenjohtajana toimin, pyrittiin sopimusehtojen kokonaisuudistukseen. Tavoitteeksi asetettiin muun muassa pääperiaate, että kukin vastaa omista tekemisistään. Tämän soveltaminen ilmenee esimerkiksi YSEn 24 §:n ja 25 §:n ensimmäisissä momenteissa. Näissä ja monissa muissakin kohdissa on merkittävä ero nykyisten ja aikaisempien sopimusehtojen välillä.
Muun muassa urakan viivästymistä koskevat vastuusäännökset uudistettiin, mikä ilmenee YSE 18 ja 25 §:stä. Niitä aikaisempiin säännöksiin verrattaessa on havaittavissa muutos. Sopimusehtojen sanamuodon mukaan viivästystä koskeva vastuunrajoitus päättyy 18 §:n tarkoittaman laskennallisen ajan jälkeen, jolloin siirrytään 25 §:n soveltamisalan piiriin ja vahingonkorvauksen edellytykset avautuvat. Jos näin ei olisi, täsmennystä sopimusehtoihin ei olisi tehty.
Oikeuskäytäntö esitetyn kysymyksen osalta nykyisten ehtojen ajalta on vähäistä, mikä ilmenee Heinonkin kirjoituksesta. Tämän johdosta en puhuisi vallitsevasta käsityksestä viivästyssäännösten tulkinnassa. Myös eräissä asiaa koskevissa oikeudellisissa artikkeleissa ja asiantuntijalausunnoissa on havaittavissa epätarkkuutta. Niissä on käytetty muun muassa YSE-ehtojen tulkinnan perusteluina neuvottelufoorumin toisen osapuolen omia kirjauksia yleistäen ne ehtoja valmistelleen työryhmän käsityksiksi. Sopimusehtojen lopullinen tarkoitus ja sisältö onkin luettavissa vain ehdoista, koska niin sanottuja virallisia sopimusehtojen perusteluita ei ole laadittu.
Tämä keskustelu jo osoittaa, että nykyisten ehtojen tulkinnasta on vaikea löytää oikeata eri osapuolten hyväksymää linjaa. Asia on korjattavissa vain YSE-ehtoja tarkentamalla. Eri alojen sopimusehdot poikkeavatkin toisistaan esillä olevan kysymyksen osalta. Luonnollisesti jo nyt rakennuttaja tai muu tilaaja voi sisällyttää tarjouspyyntöasiakirjoihin viivästystä koskevan yleisiä ehtoja koskevan täsmennyksen, jota kysymystä olen rakentavassa mielessä käsitellyt Urakkasopimukset-kirjassa.
Antero Oksanen
YSE-työryhmän puheenjohtaja
