Tätä kirjoittaessani olen kuukauden ajan yrittänyt toipua korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä Tiitisen listan julkisuutta koskeneessa kiistassa. KHO kumosi Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja päätti, että lista pysyy suojelupoliisin kassakaapissa. KHO:n mukaan supo on oikeudenkäynnissä ”osoittanut, että saadun luottamuksellisen tiedon julkistaminen voi vaikuttaa kielteisesti suojelupoliisin yhteistyötahojen halukkuuteen jatkossa luovuttaa suojelupoliisille tiedustelutietoja”.
Osoittanut?! Missasin tämän näytön kokonaan. Supo kyllä väitti tällaista, mutta ei se esittänyt mitään näyttöä väitteen tueksi. Supon pelottelupuheet Suomea uhkaavasta tuhosta olivat kyllä sinänsä vakuuttavia. Oikein itsekin pelästyin. Olenko syöksemässä isänmaata turmioon vaatimalla listaa julkiseksi?
Juuri ennen KHO:n päätöstä brittituomioistuin antoi päätöksen asiassa, jossa olennainen kysymys oli täsmälleen sama kuin Tiitisen listaa koskevassa riidassa. Molemmissa pohdittiin toisen valtion tiedustelupalvelulta saadun luottamuksellisen tiedon julkisuutta eli niin sanottua kontrolliperiaatetta. Kontrolliperiaatteen mukaan tietoja luovuttaneella maalla on ehdoton oikeus päättää tietojen käytöstä ja siten myös niiden julkisuudesta.
Mielenkiintoista ja paljon puhuvaa on, miten erilaisen roolin brittiläinen valitustuomioistuin otti verrattuna KHO:een. Britanniassa oli kyse tiedoista, jotka brittitiedustelu oli saanut Yhdysvalloista CIA:lta. Tiedot koskivat etiopialaisen Guantánamo-vangin Binyan Mohamedin epäiltyä kidutusta. CIA ja Yhdysvaltojen hallitus vastustivat tiukasti tietojen julkistamista. CIA lähetti brittikollegoilleen salaamista vaativia kirjeitä. Lisäksi Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clinton kävi Lontoossa teroittamassa virkaveljelleen David Milibandille, että CIA:n antamat tiedot on pidettävä salassa.
Brittituomarit painottivat päätöksessään tiedustelupalvelujen välisen tietojenvaihdon luottamuksellisuuden merkitystä. Tästä huolimatta tuomioistuin totesi, että oikeusval-tiossa kontrolliperiaate ei voi olla ehdoton. Tiedustelupalvelut eivät voi luvata toisilleen aukotonta luottamuksellisuutta, koska viime kädessä asiasta päättävät riippumattomat tuomioistuimet.
Briteissä tuomioistuin arvioi, että salaamisinnon taustalla ei tässä tapauksessa näyttäisi olevan niinkään halu suojata salassa pidettävää materiaalia kuin halu ylläpitää kontrolliperiaatetta. Brittituomioistuin päätyi siihen, ettei se pidä uskottavina väitteitä Yhdysvaltojen ja Britannian välisen tiedusteluyhteistyön vaikeutumisesta ottaen huomioon, että maat ovat läheisimmät yhteistyökumppanit. Puheena olevien tietojen julkistamisella saattaisikin tuomioistuimen mielestä olla enemmän vaikutusta siihen, miten Britannia jatkossa saisi muiden kuin Yhdysvaltojen hankkimaa tiedustelutietoa. Joka tapauksessa tuomarin on päätöksen mukaan vaikeaa, ellei jopa mahdotonta arvioida, millä todennäköisyydellä riski toteutuisi. Tuomioistuin päätyi siihen, että tässä tapauksessa tiedon julkisuutta puoltavat seikat olivat painavampia kuin sen salaamista puoltavat. Niinpä tuomioistuin päätti, että tiedot ovat julkisia. Britannian ulkoministeriö julkisti tiedot vielä samana päivänä.
Tapaus eroaa Tiitisen lista -riidasta siinä mielessä, että brittitapauksessa tietoja luovuttanut maa aivan erikseen vaati salassapitoa ja vieläpä korkeimmalta mahdolliselta taholta. Tiitisen listan luovuttanut maa eli Saksa ei ole salassapitoa vaatinut. Itse asiassa päin vastoin. Saksan suurlähettiläs – eli Saksan hallituksen virallinen edustaja Suomessa – on lehtihaastattelussa sanonut, että Suomi saa ihan vapaasti päättää asiakirjan julkisuudesta, Saksaa koko juttu ei kiinnosta hevonhännän vertaa. Supon mukaan se ei ole voinut kysyä Saksan tiedustelupalvelulta BND:ltä kantaa listan julkisuuteen, koska jo kysymyksen esittäminen voisi heikentää BND:n luottamusta supoon. Supo kertoi kuitenkin yleisellä tasolla tiedustelleensa Saksasta, että onhan tietojenvaihto edelleen luottamuksellista. On kuulemma.
Minkä ihmeen takia KHO ei olisi voinut edellyttää, että supo kysyy saksalaisilta kantaa nimenomaan Tiitisen listan julkistamiseen? Minä yritin kysyä. BND vastasi, että kiitos vain mielenkiinnosta, mutta BND keskustelee asiasta vain supon kanssa. Supon menestys KHO:ssa ei ollut sinänsä yllätys. Supo on voittanut KHO:ssa kaikki julkisuutta koskevat kiistat – jopa sellaiset, joissa se on saanut hallinto-oikeudessa selkäänsä. Kaipa se sitten on uskottava. KHO:lle supon väite ei ole vain väite, vaan täysi näyttö. Muuta ei tarvita.
(Brittituomioistuimen päätös löytyy kokonaisuudessa nettisivulta http://www.judiciary.gov.uk/docs/judgments_guidance/mohamed-judgment-100210.pdf)
