Korkeakoulutettujen kolmiyhteys AKAVA, JUKO JA YTN

AKAVA

AKAVA on korkeasti koulutettujen palkansaajien ja ammatinharjoittajien keskusjärjestö, johon kuuluu 31 jäsenliittoa. AKAVA toimii jäsentensä edunvalvojana ja yhteiskunnallisena puolestapuhujana.

Akavalaisten liittojen jäseneksi liitytään suoritetun tutkinnon tai ammatin perusteella. Jäsenliittojen kautta AKAVAan kuuluu yli 461 000 jäsentä. Kun AKAVA perustettiin vuonna 1950, jäseniä oli 12 000. AKAVA on ainoa palkansaajakeskusjärjestö, joka kasvattaa jatkuvasti jäsenmääräänsä.

AKAVAn liittoihin kuuluvat akavalaiset ovat korkeasti koulutettuja alansa osaajia, jotka työskentelevät erilaisissa esimies-, asiantuntija- ja opetustehtävissä. Akavalaiset toimivat kuntien, valtion ja kirkon palveluksessa sekä yksityisellä sektorilla. Yli 60 prosenttia on suorittanut vähintään ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon. Akavalaisista 54 prosenttia on naisia ja 46 prosenttia miehiä, keski-ikä on 43 vuotta ja keskipalkka 3600 euroa kuukaudessa.

Kotimaassa AKAVA valvoo jäsentensä etuja niin neuvotteluosapuolena, vaikuttamisjärjestönä kuin asiantuntijaorganisaationakin. AKAVA on osapuolena tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa ja muissa keskitetyissä työmarkkinasopimuksissa. Neuvottelupöydissä ja yhteiskunnallisessa keskustelussa AKAVAn valttina on tarkka ja luotettava tietopohja jäsenten asemasta työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa.

Kansainvälisesti AKAVA osallistuu aktiivisesti sekä EU:n virallisten organisaatioiden että kansainvälisten edunvalvontajärjestöjen työhön.

www.akava.fi

JUKO

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO valvoo jäsentensä oikeudellisia, työmarkkinallisia, taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Se muodostaa korkeasti koulutettuja edustavan julkisen alan yhteenliittymän.

Valtakunnallisena pääsopijajärjestönä se on vuodesta 1995 lähtien neuvotellut julkisen sektorin ja näihin verrattavissa olevien alojen akavalaisten virka- ja työehtosopimukset, joissa sovitaan palkoista ja muista palvelussuhteen ehdoista.

JUKOon kuuluu seitsemän jäsenyhdistystä, joilla on henkilöjäseniä yhteensä runsaat 200 000. Julkisen alan viroissa ja toimissa jäseniä on runsaat 156 000. Jäsenistöstä kuntien palveluksessa on noin 70 prosenttia, valtiolla tai valtion liikelaitoksissa noin neljännes ja seurakunnissa kolme prosenttia.

JUKOn toimintaan kuuluu oleellisesti paikallisen tason edunvalvonta. Järjestöllä on noin 2 400 luottamusmiestä, joista suurin osa toimii kunnissa. Luottamusmiehet neuvottelevat työnantajien kanssa työpaikoilla ja avustavat jäseniä työ- ja virkasuhteen ongelmissa. Luottamusmiehille järjestetään peruskursseja ja neuvottelupäiviä. Muuna koulutuksena järjestetään yhteistoimintakursseja ja työsuojelukoulutusta.

Sektorikohtaisesti toimivat neuvottelukunnat päättävät niitä koskevat virka- ja työehtosopimukset ja kannanotot sekä tekevät näitä koskevat hyväksymis- tai hylkäämisesitykset hallitukselle. Neuvottelukunnat päättävät viimekädessä myös paikallistason sopimuksista.

Käytännön neuvottelutoimintaa ja asioiden valmistelua hallitukselle ja neuvottelukunnille hoitaa JUKOn toimisto, jossa on kahdeksan työntekijää.

www.juko.fi

YTN

Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN ry on akavalaisen yksityisen sektorin neuvottelu- ja sopimisjärjestö. YTN vastaa ylempien toimihenkilöiden neuvottelu- ja sopimustoiminnasta teollisuudessa sekä liike- ja palvelualoilla. YTN:n tärkeimpänä tavoitteena on ylempien toimihenkilöiden ansiotason ja työehtojen parantaminen mm. vahvistamalla teollisuuden ja palvelualojen sopimustoimintaa.

Ylemmät toimihenkilöt toimivat vaativissa asiantuntijatehtävissä tai yrityksen keskijohdossa tehtävissä, joissa vaaditaan erityistietoja ja -taitoja. Työlle on ominaista itsenäisyys, vastuu ja korkean koulutuksen sekä ammattitaidon takaamat valmiudet.

YTN koostuu 21 akavalaisesta ammattiliitosta, joiden teollisuudessa sekä liike- ja palvelualoilla työskentelevien jäsenten määrä on yli 105 000.

YTN vaikuttaa yhteiskunnassa laaja-alaisesti ylemmille toimihenkilöille keskeisissä asioissa. Ylempien toimihenkilöiden luottamusmiesverkostot muodostavat sopimusalakohtaisen edunvalvontatyön perustan. Paikallistason edunvalvontaa toteuttavat yrityskohtaiset yhdistykset ja luottamusmiehet. Liittojen henkilökunta muodostaa YTN:n henkilöstön.

www.ytn.fi

Suomalaisen korkeakoulutetun väestön kiistatta vaikutusvaltaisin edunvalvoja on korkeasti koulutettujen palkansaajien ja ammatinharjoittajien keskusjärjestö AKAVA yhdessä neuvottelujärjestöjensä JUKOn ja YTN:n kanssa.

Akava toimii kaikessa työmarkkinoihin ja yleiseen yhteiskuntapolitiikkaan liittyvässä valmistelussa ja julkisessa keskustelussa korkeakoulutettujen yhteisenä äänitorvena. Neuvottelujärjestöt hoitavat akavalaisten virka- ja työehtosopimusten neuvottelemisen ja sopimisen.
Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO, joka vuoden 2003 loppuun asti oli nimeltään AKAVA-JS, neuvottelee ja sopii korkeakoulutettujen ryhmien virka- ja työehtosopimukset valtion, kuntien ja kirkon sopimusaloilla. Yksityisellä sektorilla neuvottelu- ja sopimustoiminnasta vastaa Ylempien toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN.

Juuret

Suomalainen ammattiyhdistyskenttä jakautuu pääsääntöisesti kahdentyyppisiin ammattiliittoihin, tutkintopohjaisiin ja toimialakohtaisiin. Toimialakohtainen järjestäytyminen on kouluttamattoman ja ammatillisesti koulutettujen työntekijöiden pääasiallinen järjestäytymisen muoto, kun taas korkeakoulutetuilla ryhmillä, erityisesti akateemisilla, järjestäytyminen tapahtuu pääsääntöisesti tutkintojen mukaan.

Taustana tälle järjestäytymistapojen erolle on koulutettujen ja vähemmän koulutettujen ryhmien ammattiliittojen erilainen syntyhistoria. Teollisuudessa ja myöhemmin palvelualoilla syntyneet vähemmän koulutettujen ryhmien ammattiliitot syntyivät aluksi työpaikkakohtaisina, ja muodostivat nopeasti alan työpaikat kattavia kokonaisuuksia, koska tehokasta edunvalvontaa ei ollut mahdollista tehdä vain yhdellä työpaikalla toimien. Taustalla oli myös tietyillä teollisuudenaloilla toimivien ryhmien suhteellisen tuore ja yhtenäinen ammatti-identiteetti.

Korkeakoulutetuilla ryhmillä ammattiliittojen syntymisen taustalla ovat sen sijaan aiempi kiltatyyppinen järjestäytyminen, koulutusalojen yhteyteen syntyneet tieteelliset yhdistykset ja opiskelualakohtainen opiskelijajärjestötoiminta, jotka kaikki rakensivat yhteistä identiteettiä myös aloilla, joilla valmistuttiin hyvin monipuolisiin työtehtäviin. Suomalaisen virka- ja työehtosopimusjärjestelmän syntyminen vuosina 1940 – 1944 käytännössä edellytti myös korkeakoulutetuilta ryhmiltä kollektiivista edunvalvontaa.

Nyt

Historiallista kehitystä ja nykytilannetta selittää osaltaan koulutettujen ryhmien ja vähemmän koulutettujen ryhmien erilainen jakautuminen eri työpaikoille. Korkeakoulutetut ryhmät, lukuun ottamatta lääkärien kaltaisia poikkeuksia, jakautuvat suhteellisen tasaisesti hyvin monelle erilaiselle toimialalle, jolloin työpaikan henkilöstöllä on usein hyvin monipuolinen koulutustausta. Monissa suorittavissa tehtävissä henkilöstön tausta taas on huomattavasti homogeenisempi. Korkeakoulutetuilla ryhmillä myös liikkuvuus työskentelyalalta toiselle on suurempaa kuin vähemmän koulutetuissa ryhmissä. Erot vaikuttavat suoraan siihen, millainen järjestäytymismalli milläkin alalla ja millekin ammattiryhmälle on toimivin.

Joustava rakenne

Tällä hetkellä AKAVA on nopeimmin kasvava keskusjärjestö, ja sen kasvua voidaan selittää tutkintopohjaisen järjestäytymisen ja yleisen koulutusrakenteen muutoksen yhdistelmällä. Yleisen koulutustason nousu, jatkuvasti lisääntynyt alan vaihtaminen montakin kertaa työuran aikana, sekä työmarkkinoiden rakennemuutos kokonaisten alojen muuttaessa muotoaan, kuihtuessa pois tai syntyessä tyhjästä ovat tuoneet esille akavalaisen järjestäytymismallin vahvuudet.

Tutkintopohjainen järjestäytyminen mahdollistaa pysyvän ja pitkäjänteisen järjestäytymisen ja edunvalvonnan ympäröivän yhteiskunnan nopeassakin muutoksessa. Toimialakohtaiseen järjestäytymiseen perustuvissa liitoissa rakennemuutos taas näkyy helposti hyvin nopeina jäsenmäärien muutoksina mikä väistämättä vaikuttaa liittojen toimintaedellytyksiin.

Neuvotteleminen ja sopiminen

Virka- ja työehtosopimukset neuvotellaan Suomessa eri alojen työnantajien ja työntekijöiden välisissä neuvotteluissa. Sopimusjärjestelmän rakenne heijastaa työelämän rakenteita ja neuvottelut käydään sekä sopimukset solmitaan alakohtaisesti. Virka- ja työehtosopimukset säätelevät työn tekemisen reunaehtoja työajasta työn korvaamiseen saakka. Koska eri aloilla toimivat ratkaisut poikkeavat monesti toisistaan, ja yritysten palkanmaksukyky on hyvin erilainen eri sektoreilla, ovat alakohtaiset sopimukset perusteltuja myös tulevaisuudessa.

Vaikka tutkintopohjainen järjestäytyminen näyttää vahvuutensa juuri nykyisen kaltaisilla nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla, vaatii virka- ja työehtosopimusten neuvotteleminen ja sopiminen myös kattavaa alakohtaista edustavuutta. Käytännössä tämä alakohtainen edustavuus saavutetaan YTN:n ja JUKO:n avulla.

Julkisen sektorin akavalaisten ryhmien pääsopijajärjestönä toimiva JUKO edustaa virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa yli 200 000 akavalaista palkansaajaa, jotka toimivat valtion, kunnan ja kirkon sopimusaloilla. YTN kokoaa puolestaan yhteen kaikki yli 100 000 yksityisen sektorin akavalaista palkansaajaa. Järjestäytymällä JUKOon ja YTN:öön akavalaiset liitot ovatkin saavuttaneet kattavan edustuksen käytännössä kaikilla aloilla, joilla korkeasti koulutetut palkansaajat toimivat. Tämä mahdollistaa virka- ja työehtosopimuksista neuvottelemisen ja sopimisen SAKlaisten ja STTKlaisten ryhmien rinnalla.

Joukkovoima

Työtaisteluvalmius ja rooli virka- ja työehtosopimusten neuvottelemisessa ja sopimisessa liittyvät tiiviisti toisiinsa, koska erityisesti tiukassa neuvottelutilanteessa kyky järjestää uskottava konflikti edesauttaa edullisen kompromissin saavuttamista. Tästä syystä virka- ja työehtosopimusneuvotteluihin mahdollisesti liittyvien työtaistelutoimenpiteiden koordinointivastuussa ovat JUKO ja YTN.

Työtaistelutoimenpiteiden vaikuttavuus ja siihen liittyvä neuvotteluvoima eri sopimusaloilla kytkeytyvät elimellisesti neuvotteluosapuolen kykyyn ryhtyä tehokkaisiin ja vaikuttaviin toimiin neuvottelualalla. Tämä kattavuus saavutetaan YTN:ssä ja JUKOssa, joten ne ovat luontevia toimijoita myös työtaistelutoimenpiteiden koordinoimisessa. Työtaisteluvalmiuden ylläpitämisestä ja työtaistelutoimenpiteiden organisoimisesta osana YTN:n ja JUKOn työtaisteluita vastaavat liitot.

TUPO

Neuvoteltaessa kaikkia palkansaajia koskevasta Tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta neuvottelut käy keskusjärjestö AKAVA. AKAVAn rooli neuvotteluissa on korostunut viime vuosina talouden rakenteiden muuttuessa, korkeakoulutettujen palkansaajien määrän noustessa ja AKAVAn edunvalvonnan vahvistuessa.

Molemmat muut palkansaajakeskusjärjestöt, SAK ja STTK, ovat perinteisesti kannattaneet ns. solidaarista palkkapolitiikkaa, johon ovat liittyneet absoluuttisina rahanarvoina määritellyt palkankorotukset. AKAVA taas on korostanut osaamisesta ja työtehtävien vaativuudesta palkitsemista prosentuaalisilla palkankorotuksilla. Koska osaaminen ja siihen liittyvä korkea tuottavuus ovat avainasemassa Suomen talouden menestyksessä, tulee menestyksen tekijöitä myös kohtuullisesti palkita työstään. Koulutuksen ja osaamisen hankkimisen tulee aina kannattaa.

Käytännössä akavalaisen järjestäytymis- ja neuvottelumallin toimivuus näkyy erityisen hyvin tällä hetkellä voimassa olevassa tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa. Molemmissa ratkaisuun liittyvissä palkankorotuksissa (1.3.2005 ja 1.6.2006) AKAVAn ajamilla prosentuaalisilla palkankorotuksilla on merkittävä paino. Kuluvan kuun alussa tullut korotus oli vihdoin kokonaisuudessaan prosenttimääräinen. Tämän linjan voi odottaa jatkuvan tulevaisuudessakin.

Suomalaisessa työmarkkinakentässä on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos. AKAVA on vakiinnuttanut asemansa ja kyennyt neuvotteluvoimallaan kääntämään suomalaisen palkkapolitiikan suuntaa. Vanhaan tupokulttuuriin kuuluneet pennikorotukset ovat jääneet taakse. Tulevaisuus kuuluu osaamisen palkitsemiselle.