Lakimiesliiton edunvalvontayksikön johtaja Taru Turunen sanoo, että korkeimman oikeuden toukokuinen päätös (KKO 2017:29) vaikuttaa suoraan monien vakuutusyhtiöissä toimivien Lakimiesliiton jäsenten edustautumiseen ja vaikuttamismahdollisuuksiin.
KKO:n ratkaisu koski vakuutusyhtiö LähiTapiolassa syksyllä 2011 käytyjä yt-neuvotteluja. Näissä neuvotteluissa käsiteltiin myös ylempien toimihenkilöiden asioita, mutta vakuutusyhtiö hyväksyi henkilöstön edustajaksi ainoastaan Vakuutusväen Liiton jäsenten valitseman luottamusmiehen.
Akavalaisten ylempien toimihenkilöjen valitsemaa luottamusvaltuutettua ei hyväksytty neuvottelupöytään. Päätöstä perusteltiin sillä, että Vakuutusväen liiton työsopimusta sovellettiin myös ylempiin toimihenkilöihin ja Vakuutusväen liiton jäsenten valitsema luottamusmies edusti periaatteessa myös ylempiä toimihenkilöitä. Ylempiä ei tunnustettu omaksi ryhmäkseen.
Akavalaisen YTN:n LähiTapiolassa toimiva yritysyhdistys riitautti työnantajan tulkinnan ja käynnisti oikeusprosessin, jossa korkein oikeus päätyi lopulta työntekijöiden kannalle; sen mukaan näillä olisi ollut oikeus omaan luottamusvaltuutettuun.
– KKO antoi perus- ja ihmisoikeutena turvatulle järjestäytymisoikeudelle suuremman painoarvon kuin työmarkkinaosapuolten sopimuksille. Järjestäytymisoikeuden ja oikeuden valita itse omat edustajansa katsottiin koskevan kaikkia työntekijäryhmiä, ja niiden toteutumisen katsottiin edellyttävän mahdollisuutta luottamusvaltuutettuun. Työntekijän ääni pitää saada kuulumaan.
Riidan taustalla järjestöpolitiikka sekä pitkä perinne
Pitkään jatkuneen kädenväännön taustalla on sekä järjestöpoliittisia tekijöitä että työmarkkinakäytäntöjen perinne.
– Aikaisemmin on hyvin pitkälle tulkittu, että vain niillä, joilla on työehtosopimukset, on oikeus valita edustajia – kun taas niillä, jotka kuuluvat sopimuksen soveltamispiiriin mutta eivät sopimuksen tehneeseen järjestöön, ei tätä oikeutta ole.
KKO tunnusti päätöksellään palvelualojen esimiehet ja asiantuntijat omaksi henkilöstöryhmäkseen. Lisäksi se tunnusti sen, että henkilöstöryhmä muodostuu työtehtävien eikä järjestäytymisen tai järjestäytymättömyyden perusteella. Teollisuudessa vastaavan henkilöstöryhmän olemassaolo on tunnustettu jo vuosikymmeniä.
– Päätös vaatii vielä tulkintaa. Toisin kuin on väitetty, se ei mahdollista paikallisen sopimisen laajentamista, sillä paikallinen sopiminen perustuu valtakunnallisiin työehtosopimuksiin ja sopimusoikeuteen, jota KKO:n päätöksellä ei muuteta, Turunen sanoo.
Päätös vaatii vielä tulkintaa. Toisin kuin on väitetty, se ei mahdollista paikallisen sopimisen laajentamista, sillä paikallinen sopiminen perustuu valtakunnallisiin työehtosopimuksiin ja sopimusoikeuteen.
Mikä on työntekijä?
Valitusprosessiin osallistuneen juristi Esa Schönin mielestä riita keskittyi siihen, mitä tarkoitetaan ilmaisulla työntekijät ja kenellä katsotaan olevan luottamusmies, kenellä ei.
Työsopimuslain 13 luvun 3 §:ssä todetaan, että ne työntekijät, joilla ei ole työehtosopimuksessa tarkoitettua luottamusmiestä, voivat valita luottamusvaltuutetun.
– Työnantajapuoli katsoi, että koska työpaikalla oli työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies ja myös ylemmät toimihenkilöt kuuluivat saman työehtosopimuksen piiriin, heillä oli jo luottamusmies eikä oikeutta valita luottamusvaltuutettua, Schön kuvaa.
– KKO päätyi kuitenkin toisenlaiseen tulkintaan ja katsoi, että koska nämä työntekijät muodostavat oman henkilöstöryhmän, heillä oli oikeus valita oma luottamusvaltuutettu luottamusmiehen olemassaolosta huolimatta, sillä tämä ei tosiasiallisesti edustanut heitä. Samalla KKO vahvisti, että henkilöstöryhmä ei määräydy suoraan työehtosopimuksen soveltamisalojen perusteella, vaan voi olla olemassa myös ilman omaa työehtosopimusta.
KKO:n päätös olisi saanut olla selkeämpi
Työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetoja muistuttaa, että koska kysymyksessä on ennakkopäätös, sillä on jatkossa merkitystä vastaavanlaisissa tilanteissa. eikä se vaikuta pelkästään tapauksessa esillä olleisiin tahoihin.
Hänestä päätöksen lopputulos olisi kuitenkin pitänyt kirjoittaa selkeämmin.
– Uskon vahvasti siihen, että korkein oikeus tarkoitti kytkeä lopputuloksen ainoastaan tilanteeseen, jossa luottamusvaltuutetun valitsijat kuuluvat eri henkilöstöryhmään kuin ne, joilla on valittuna työehtosopimuksessa tarkoitettu luottamusmies, Paanetoja sanoo.
– Tätä ei kuitenkaan voi lukea suoraan ratkaisun lopputuloksesta. Nyt ratkaisu näyttäisi mahdollistavan myös sen mahdollisuuden, jonka lisäkseni on tuonut julkisuuteen ainakin tutkija Ilkka Ruponen, että samalle henkilöstöryhmälle valitaan kaksi edustajaa eli työehtosopimukseen sidotuille työntekijöille valitaan luottamusmies ja työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetuille työntekijöille luottamusvaltuutettu. En usko, että tätä pohdittiin ratkaisun yhteydessä tai että ratkaisun lopputuloksen vaikutuksia käytännössä arvioitiin.
Paanetojakaan ei hyväksy tulkintaa, jonka mukaan nyt olisi avattu portti paikalliselle sopimiselle.
– Ratkaisusta on tehty sen ohi meneviä päätelmiä. Korkein oikeus ei ottanut eikä voinut ottaa kantaa asioihin, joista kanteessa ei ollut kysymys.
