Oikeustieteellisen alan valintakokeet järjestettiin keväällä 2020 yliopistojen yhteisellä päätöksellä kaksivaiheisena, sillä pandemian takia yhden fyysisen kokeen malli ei ollut mahdollinen. Ensimmäinen vaihe järjestettiin etänä, mikä oli täysin uutta. Tämän läpäisseet reilut 600 hakijaa suorittivat kakkosvaiheen perinteiseen tapaan luentosalikokeena.
Ensimmäinen vaihe järjestettiin etänä, mikä oli täysin uutta.
Opiskelijavalinta on muutenkin muuttunut parin viimeisen vuoden aikana, sillä vuonna 2018 käynnistyi tiedekuntien yhteisvalinta ja 2019 luovuttiin yhteispisteytyksestä ja avattiin pelkästään ylioppilastodistusten pisteytykseen perustuva todistusvalintaväylä.
Todistuksella otettiin ensimmäisellä kerralla 20 prosenttia hakijoista, ja heidän määränsä nostettiin tänä keväänä 40 prosenttiin.
Pelkän valintakokeen kautta valittiin nyt 60 prosenttia opiskelijoista.
– Oikeustieteelliset tiedekunnat päättivät, että 40/60-jakoon ei puututa pandemiasta huolimatta, vaikka eräillä muilla tieteenaloilla lisättiin pelkällä todistuksella otettavien suhteellista osuutta, kertoo valintakoelautakunnan puheenjohtajana toiminut professori Antti Aine.
Halusimme jättää hakijoille heille luvatun mahdollisuuden osoittaa motivaationsa ja kyvykkyytensä myös valintakokeen kautta.
– Halusimme jättää hakijoille heille luvatun mahdollisuuden osoittaa motivaationsa ja kyvykkyytensä myös valintakokeen kautta. Emme myöskään halunneet muuttaa jälkikäteen sisäänpääsyn ehtoja, jotka oli jo ehditty ilmoittaa hakijoille.
Virhe pistelaskussa toi lisäpaikkoja
Poikkeuksellisessa tilanteessa pitää tehdä kompromisseja ja yhteensovittamista, jotta saataisiin edes jollakin tavalla toimiva ratkaisu. Valintakokeen ensimmäiseen vaiheeseen tuotiin uudeksi muuttujaksi aikapaine, koska koe tehtiin valvomattomassa ympäristössä.
– Kysymysten muotoilua muutettiin, ja kokeelle ja sen alakohdille määriteltiin enimmäisajat, jossa ne tuli suorittaa. Tähän asti saatu palaute on pääsääntöisesti ollut myönteistä, joten näissä asioissa on ilmeisesti onnistuttu.
Tähän asti saatu palaute on pääsääntöisesti ollut myönteistä.
Vastaamiseen liittynyttä kiirettä on toisaalta kritisoitu. Kritiikkiä on toki myös tullut teknisestä virheestä vastauslomakkeiden automaattisessa tarkastuksessa.
– Ensimmäisessä vaiheessa valikoitiin jatkoon päässeet, mutta ensimmäisen vaiheen pisteet myös laskettiin heidän kokonaispisteisiinsä. Optisen lukijan tekemän virheen takia järjestelmä kirjasi suurelle osalle hakijoista virheellisesti miinuspisteitä näiden toisessa vaiheessa vastaamatta jättämistä tehtävistä, Aine sanoo.
Pisteiden uudelleenlaskun jälkeen tiedekuntiin päädyttiin ottamaan 46 ylimääräistä opiskelijaa.
– Virhe huomattiin ja pisteiden uudelleenlaskun jälkeen tiedekuntiin päädyttiin ottamaan 46 ylimääräistä opiskelijaa. Valintakokeiden monivalintakoeosa on aikaisemminkin arvioitu koneellisesti, mutta nyt sitten sattui käymään näin.
Käytäntöjen jäämisestä ei vielä päätöksiä
Vaikka valintakoe suoritettiin aiemmin yhdellä kertaa, sekin oli jo piilevästi kaksivaiheinen. Hakijat vastasivat samalla kertaa sekä monivalintakysymyksiin että essee- ja oikeustapauskysymyksiin.
Jälkimmäiset kuitenkin arvioitiin vain siinä tapauksessa, että hakija sai monivalintakysymyksistä riittävästi pisteitä.
– Tämä peruslogiikka ei siis muuttunut, vaikka kokeen toteutustapa poikkesi nyt aiemmasta. Alkukarsinta on välttämätön, sillä oikeustiede on hakupaineala, jossa ei ole edellytyksiä lukea kaikilta hakijoilta kaikkia vastauksia. Mikäli koe olisi järjestetty yksivaiheisena, tilaa olisi tarvittu yli 4 500 hakijalle. Nyt kakkosvaiheeseen osallistujia oli tuo 620.
Alkukarsinta on välttämätön, sillä oikeustiede on hakupaineala, jossa ei ole edellytyksiä lukea kaikilta hakijoilta kaikkia vastauksia.
Riippuu pandemiatilanteen kehittymisestä, järjestetäänkö kevään 2021 valintakokeet 2020 tapaan osittain etänä. Käytännön mahdollisesta jäämisestä pysyväksi ei myöskään ole puhuttu.
– Etäkokeen järjestämisessä ja sen lieveilmiöiden torjumisessa on toki omat haasteensa. Tiedekunnat käyvät varmasti keskustelua tämän kevään kokemuksista, ja jää nähtäväksi, johtaako se pysyvämpään muutokseen, Aine linjaa.
Koneellisen luvun oikeellisuus täytyy varmistaa aikaisempaa peremmin.
– Totta kai tulemme keskustelemaan myös siitä, miten valintaprosessia voidaan kehittää jatkoa silmällä pitäen. Koneellisen luvun oikeellisuus täytyy joka tapauksessa varmistaa aikaisempaa peremmin, sillä tässä on kyse hakijoille isosta asiasta. Mitään uusia linjauksia ei silti vielä ole.
Ymmärrystä hämmennyksestä huolimatta
Turun oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Anne Kumpula on tyytyväinen siihen, miten joustavasti ja nopeasti organisaatiot, ja myös hakijat, pystyivät reagoimaan pandemiaan ja vaihtamaan perinteisestä kaksivaiheiseen valintakokeeseen.
– Saimme hakijoilta hirveän vähän fundamentaalikritiikkiä. Totta kai monet olivat hämmentyneitä, sillä myös ylioppilaskirjoitusten järjestelyihin oli tullut isoja muutoksia, eikä tämä ollut heille mikään unelmatilanne. Kriittinenkin palaute on silti yleensä alkanut ”ymmärrämme tämän erityistilanteen” -avauksella, Kumpula sanoo.
Saimme hakijoilta hirveän vähän fundamentaalikritiikkiä.
– Itse pidin erityisen tärkeänä sitä, että emme kajonneet valintakoe- ja todistusvalintojen keskinäiseen suhteeseen, vaan järjestimme kokeen suunnitellun mukaisena niin pitkälle kuin mahdollista. Arvioinnin aika on nyt syksyllä, ja ilmi tulleista ongelmista kyllä selviydytään.
Luuraako joku selän takana?
Uutta pääsykokeissa oli ensimmäisen osan valvomattomuus. Tämä on herättänyt kysymyksen siitä, kuka tosiasiassa vastaa hakijan puolesta. Kumpula uskoo, että kysymysten muotoilu ja tiukka vastausaikataulu estivät pääsykoevilpin suurimmalta osin.
– Jokainen, joka on nähnyt kysymykset, ymmärtää kyllä, että sillä aikataululla ja niillä kysymyksillä hakija ei olisi pystynyt vastaamaan ilman valintakoekirjojen huolellista lukemista – vaikka siinä selän takana olisi seissyt koko suku juristeja.
Etäkoe voisi olla mielekäs jatkossakin.
Etäkoe voisi olla mielekäs jatkossakin, jos sitä lähdettäisiin uudistamaan avoimempaan ja työskentelykykyä ja oikeudellista ajattelua paremmin mittaavaan suuntaan.
– Juristin työn kannalta ei ole olennaista osata laittaa monivalintakokeessa kuitenkin-sana oikeaan paikkaan – kuten valintakokeessa piti aiemmin tehdä – ja saada siitä 0,25 pistettä, Kumpula sanoo.
Juristin työn kannalta ei ole olennaista osata laittaa monivalintakokeessa kuitenkin-sana oikeaan paikkaan.
– En pitäisi pahana, että ykkösvaihe perustuisi monien taiteenalojen tavoin itsenäiselle työskentelylle. Siellä tehdään aivan ensimmäiseksi näytetyö, joka osoittaa hakijan kyvyn työskennellä asian parissa: tunnistaa ongelmia ja löytää aineistosta vastauksia. Oikeustieteellisten valintakokeessa hakijoiden suuri määrä toki voi olla tässä haasteena.
Kumpula uskoo, että kilpailu oikeustieteellisten tiedekuntien suurimmasta valtista eli todella motivoituneista opiskelijoista tulee kovenemaan ikäluokkien pienentyessä.
– Olemme olleet opiskelijoiden hakeutumisen suhteen etuoikeutetussa asemassa, ja iso kysymys on, säilytämmekö jatkossa tämän vetovoimaisuutemme.
Juristin ammatti muutoksessa
Älykkäiden tietojärjestelmien tulo vaikuttaa juristien työhön ja koulutukseen, ja tämä voisi näkyä myös valintakokeissa.
– Juristit eivät varmaankaan katoa mihinkään. Perinteisesti opiskelijat ja nuoret juristit ovat kuitenkin aloittaneet alaan perehtymisen valmistelijoina käymällä läpi papereita virastoissa ja asianajotoimistoissa. Näiden töiden koneellistuessa tähän ei enää tarvita oikeustieteen ylioppilaiden joukkoa. Sen sijaan nuoret oikeustieteen opiskelijat ja juristit pitäisi saman tien saada ratkomaan kiperiä tilanteita, joissa koneista ei ole apua, Kumpula katsoo.
Nuoret oikeustieteen opiskelijat ja juristit pitäisi saman tien saada ratkomaan kiperiä tilanteita, joissa koneista ei ole apua.
On myös yhä tärkeämpää saada houkuteltua oikeustieteen opiskelun ja tutkimuksen pariin mahdollisimman eri lailla orientoituneita nuoria.
– Juristit sijoittuvat hyvin monenlaisiin tehtäviin, mihin jo nykyinen koulutus jättää kyllä runsaasti liikkumatilaa. Yhteiskunnalliset ongelmat ovat kuitenkin moninaisia, ja olisi tärkeää saada juristeja, jotka olisivat kiinnostuneita eri tulokulmista oikeustieteeseen.
Olisi tärkeää saada juristeja, jotka olisivat kiinnostuneita eri tulokulmista oikeustieteeseen.
Hyvä alku olisi laajentaa ja levittää käsitystä siitä, mitä juridiikka on. Nyt se muodostuu liian monelle amerikkalaisten tv-sarjojen perusteella. Juristien lapsilla toki on realistinen kuva ammatin mahdollisuuksista.
– Filosofian ja oikeustieteen välillä puntaroiva nuori pitäisi saada ymmärtämään, että myös niiden yhdistäminen on mahdollista. Samoin tekoälystä tai kansainvälisestä politiikasta kiinnostunut pitäisi saada näkemään juridiikka mahdollisena väylänä näiden asioiden äärelle.
Ylioppilaiden karsintaa
Lukiokoulutuksen yleistyessä Suomessa alettiin sotien välissä puhua ylioppilastulvasta, vaikka ylioppilaita valmistui tuolloin vuosittain vain joitakin tuhansia.
Vielä 1955 ylioppilaita valmistui 5 000, mutta seuraavalla vuosikymmenellä suurten ikäluokkien tulon myötä ylioppilaiden määrät moninkertaistuivat.
Vuonna 1960 uusia ylioppilaita valmistui 7 500 ja vuosikymmenen lopulla jo 20 000.
Vaikka yliopistojen ja korkeakoulujen oppilasmääriä kasvatettiin voimakkaasti, yliopistojen oli luovuttava ikivanhasta periaatteesta, jonka mukaan jokaisella ylioppilaaksi kirjoittaneella oli sinne vapaa pääsy.
Numerus clausus -periaate, jonka mukaan opiskelijaksi pyrkiviä karsittiin joko ylioppilastodistusten tai pääsykokeiden perusteella, alkoi yleistyä 1950-luvulla. Viimeiset tiedekunnat siirtyivät sen käyttöön 1960-luvulla.
