Koronapandemian aikana monia on hämmästyttänyt, kuinka itsekseen ja yksinään valtiot ovat tehneet ratkaisuja.
– Tämä on ollut täysin odotettavissa, sillä uhat ovat olleet kansallisia. Pandemiatilanteessa tauti kun on ensisijaisesti jonkin valtion alueella ja koskee sen kansalaisia. Ja ehkä me vetäydymme tällaisessa tilanteessa muutenkin tuttujen ja turvallisten vanhojen rakenteiden suojaan, pohtii Helsingin yliopiston oikeus ja globalisaatio -professuurin haltija Jaakko Husa.
– Kansallisvaltiokin voi jo olla liian suuri alue keskinäiselle solidaarisuudelle. Esimerkiksi koronaviruksesta pahoin kärsinyt Italia jakautui taudin suhteen etelään ja pohjoiseen. Myös Suomessa mökeilleen epidemiaa paenneisiin uusmaalaisiin suhtauduttiin mökkikunnissa syyllistävästi.
Kansainväliset järjestelmät ovat visusti valtioiden suvereniteetin ja vallan alla.
Maailman terveysjärjestö WHO:n asema on nyt heikoimmillaan.
– On puhuttu paljon siitä, että globalisaation edetessä kansallisvaltiot menettäisivät valtaansa. Tällaisen kriisin kohdalla kuitenkin huomataan, ettei näin itse asiassa olekaan: valtiot sulkevat rajojaan ja ilmoittavat Euroopan neuvostolle, että me nyt hetkeksi poikkeamme näistä perusoikeuksista. Myös Maailman terveysjärjestö WHO:n asema on nyt heikoimmillaan.
USA:n osuus Maailman terveysjärjestö WHO:n yhteensä 4,4 miljardin dollarin suuruisesta budjetista vuosina 2018–2019 oli 1/5.
Kahdenkeskisillä järjestelyillä huonoa koordinaatiota
Edes EU ei ole pystynyt toimimaan yhtenäisesti pandemian torjunnassa. Tämäkin oli odotettavissa, sillä unioni on ollut jo pidemmän aikaa jonkinlaisessa hajaannuksen tilassa.
Edes EU ei ole pystynyt toimimaan yhtenäisesti pandemian torjunnassa.
– Itse en usko, että näin olisi käynyt, jos EU olisi ollut vahvimmillaan. Kun yhteistä pohjaa on vuosien ajan syöty epäluottamuksella ja finanssikriisiin liittyvillä toimilla, olisi epärealistista odottaa, että yhtäkkiä kyettäisiin toimimaan yhtenäisesti, loogisesti ja nopeasti.
Myös Yhdysvallat on hyvin hajaantunut suhtautumisessaan pandemiaan. Osavaltioilla on siellä paljon valtaa, ja eri puolilla jättivaltiota tehdään hyvin erilaista politiikkaa.
– Nyt nähdään, miten monenkeskisen sopimisen sijasta kahdenkeskisiin järjestelyihin ja lyhytnäköiseen oman edun ajamiseen keskittynyt Make America Great Again -ajattelu tuottaa hätätilanteessa epäyhdenmukaisia, epäjohdonmukaisia ja huonosti koordinoituja toimenpiteitä.
Jopa Pohjoismaat ovat valinneet keskenään hyvin erilaisia ratkaisuja, vaikka niissä on varsin samankaltainen oikeuskulttuuri ja demokratian perinne.
Yllättävintä on kuitenkin Ruotsin poikkeaminen niin jyrkästi verrokkimaistaan.
– Islanti on pienen kokonsa takia voinut testata väestöä kattavammin kuin muut maat. Yllättävintä on kuitenkin Ruotsin poikkeaminen niin jyrkästi verrokkimaistaan. Vaikka miellämme Ruotsin ”pehmeäksi” demokraattiseksi kansankodiksi, korkeat kuolinluvut eivät tunnut hetkauttavan sikäläistä järjestelmää mihinkään, eikä kukaan tunnu edes olevan erityisen järkyttynyt asiasta.
Kansainvälinen yhteistyö tarvitsee resursseja
Siinä missä kuluttajat taistelivat WC-paperista pandemian räjähdettyä kansainväliseksi, valtiot ja Yhdysvaltain osavaltiot ovat kamppailleet keskenään hoitohenkilökuntaa suojaavista hengitysmaskeista ja suojavaatteista.
On jopa kerrottu, että toisen valtion edustajat ovat setelitukkoa heilutellen kaapanneet lentokentillä suojainkuormia alkuperäisten ostajien nenän edestä.
Heikentämisen sijasta kansainvälistä yhteistyötä olisi pitänyt vahvistaa, jotta se voi kohdata pandemian
– Heikentämisen sijasta kansainvälistä yhteistyötä olisi pitänyt vahvistaa, jotta se voi kohdata pandemian. Silloin olisi vältetty nykytilanne, jossa kansallisvaltiot vetäytyvät omien toimivaltuuksiensa puitteisiin, rajat pannaan kiinni, ulkomaalaisia valvotaan ja eristys- ja poikkeustoimiin siirrytään ilman yhtenäistä linjaa. Oikeusvaltiollisesti huolestuttavaa on, että jotkut valtiot voivat pyrkiä jatkamaan poikkeustilavaltuuksia myös normaaliolojen palauduttua.
Husan viesti on perinteinen: Tarvitaan kansainvälisiin sopimuksiin perustuvat monenkeskiset järjestelmät, joissa sovitaan etukäteen, miten toimitaan. Ja kriisien ilmetessä sovitussa myös pysytään. Tämä on ollut myös Suomen linja.
– Mikäli toisen maailmansodan jälkeen rakennettu monenkeskinen järjestelmä, johon EU:kin alueellisena kuuluu, lakkaa toimimasta, meillä ei ole mitään parempaa sen tilalle. Kun tästä pandemiasta on selvitty, on pakko lähteä tekemään aloitteita kansainvälisestä yhteistyöstä ja osoittaa sille aikaisempaa enemmän resursseja.
Mikäli toisen maailmansodan jälkeen rakennettu monenkeskinen järjestelmä lakkaa toimimasta, meillä ei ole mitään parempaa sen tilalle.
Globalisaatiolta katosi johto
Globalisaatiota ei voi syyttää kaikesta. Vaikka lentoliikenne ja valtioiden rajat ylittävät runsaat yhteydet ovat nopeuttaneet koronaviruksen etenemistä, se olisi levinnyt myös ilman globalisaatiota.
– Euroopassa luultiin pitkään, että virus ei ole meille vaaraksi. Tuoreessa muistissa olleet SARS ja sikainfluenssa eivät juuri tuntuneet täällä. Aasiassa se otettiin heti vakavasti, ei vain julkisen vallan määräämänä vaan myös yksilötasolla, ja ihmiset muuttivat nopeasti käyttäytymistään. Eikä näillä asioilla ole globalisaation kanssa juurikaan tekemistä.
Nyt viimeistään Yhdysvaltojen johtoasema on mennyt.
Yhdysvallat on ollut taloudellisen, poliittisen ja sotilaallisen valtansa takia keskeinen toimija globalisaatiossa ja monenkeskisessä kansainvälisessä yhteistyössä. Nyt viimeistään sen johtoasema on mennyt, eikä Husa usko, että yksikään valtio pystyy enää nousemaan sen tilalle.
– Vaikka Kiina silkkiteineen pyrkii kaikin keinoin kasvattamaan taloudellista vaikutusvaltaansa niin Euroopassa kuin Afrikassa, se ei pysty nousemaan Yhdysvaltojen tilalle. Siltä puuttuu Yhdysvaltojen sotilaallinen voima. Ja Venäjä on Neuvostoliittoon verrattuna vain kääpiö.
Oikeusvaltion tulkinnat erkanevat
Oikeustieteilijöiltä saa globalisaation tulevasta kehittymisestä kahta eri vastausta sen mukaan, keneltä kysyy.
– Osa kansainvälisen oikeuden tutkijoista puhuu kansainvälisestä rule of law’sta ja globaalista konstitutionalismista ja pyrkii rakentamaan kantilaista kosmopoliittista oikeutta ja maailmaa. Ja sitten on niitä, jotka näkevät globalisaation monimutkaistumisena. Itse lukeudun jälkimmäisiin.
Maailma monimutkaistuu, kun kansallisvaltioille kuulunut norminantovalta heikkenee ja mukaan tulee muita toimijoita.
Maailma monimutkaistuu, kun kansallisvaltioille kuulunut norminantovalta heikkenee ja mukaan tulee muita toimijoita, jotka luovat ylivaltiollisia kaupallisia käytänteitä ja käyttävät suurta taloudellista ja myös oikeudellista valtaa. Näitä toimijoita ovat esimerkiksi suuret yritykset.
– Erilaisista oikeusjärjestyksistä tai pikemminkin normativiteeteista tulee aika sekava soppa, jossa on erilaisia prosesseja käynnissä: jossakin samankaltaistutaan ja jossakin taas erilaistutaan.
Erilaisista oikeusjärjestyksistä tai pikemminkin normativiteeteista tulee aika sekava soppa.
Puhutaan myös balkanisaatiosta. Siinä syntyy erilaisia, keskenään ristiriitaisia kulttuuripiirejä, jotka kyräilevät keskenään ja joiden välillä kuitenkin on erilaisia tapoja järjestää asiat oikeudellisesti.
– Meille oikeusvaltio on hirveän tärkeä, ja me puhumme siitä paljon. Puolassa tai Unkarissa siitä puhutaan eri tavalla. Kiinallakin on siitä oma versionsa, johon ei sisälly demokratiaa eikä ihmisoikeuksia. Venäjä taas suhtautuu kansainväliseen oikeusjärjestykseen avoimen ristiriitaisesti. Se vetoaa kansainväliseen oikeuteen ja suvereenien valtioiden itsemääräämisoikeuteen, mutta toisaalla se rikkoo räikeästi samoja sääntöjä.
Kulttuurisodat korostavat näkemyseroja
Keskinäisistä ristiriidoistaan huolimatta nämä kulttuuripiirit joutuvat globalisaation takia olemaan vuorovaikutuksessa.
– Kauppaa käydään, ihmiset matkustavat ja internet ylittää ainakin toistaiseksi maailman rajat. Me joudumme olemaan tekemisissä keskenämme, mutta samalla me kyräilemme toisiamme. Ei tämä mikään optimaalinen tilanne ole.
Me joudumme olemaan tekemisissä keskenämme, mutta samalla me kyräilemme toisiamme.
Muutokset eivät kosketa kaikkia samalla tavalla, vaan tietyiltä osiltaan elämä jatkuu kuten ennenkin.
– Bisnes on varmaankin aika samanlaista kaikkialla. Samoin siihen liittyvät säännöt, joilla tehdään sopimuksia tai käsitellään niihin liittyviä riitoja.
– Mutta sitten kun ruvetaan puhumaan demokratiasta, julkisen vallan ja yksilön suhteesta, seksuaalivähemmistöjen oikeuksista tai poliittisista vapausoikeuksista, syntyy balkanisoituneita kulttuuripiirejä, joissa näkemykset ovat erilaisia. Kulttuurisodissa ne nostetaan esiin korostetun voimakkaasti ja todellista merkitystään voimakkaampina.
Pandemian opit eivät välttämättä kanna
Olisiko kevään 2020 tapahtumista opittavissa jotain muiden globaalien ongelmien hallintaan? Jaakko Husa muistuttaa, että biologisen monimuotoisuuden häviäminen, ilmastonmuutos ja merien muovisaaste ovat pitkäaikaisia ja hitaasti kehittyneitä ongelmia, kun taas pandemia on akuutti tapahtuma.
Pahaa pelkään, että tästä ei opita mitään yleisempää.
– Pahaa pelkään, että tästä ei opita mitään yleisempää. Tietysti tulevien pandemioiden varalta opitaan varautumaan oikeisiin asioihin, ja valtioiden kyky reagoida terveysuhkiin tehostuu. Mutta ilmastonmuutokselle ei pystytä tekemään mitään yhdessä, ellei ratkaista alla olevaa perusongelmaa: jossakin ilmastonmuutos nähdään uhkana ja jossakin muualla siihen ei edes uskota, Husa pahoittelee.
– Koska USAn nykyhallitusta ei saada mukaan ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön, ei kehitysmaillakaan ole insentiiviä ryhtyä toimiin. Tokkopa tämä pandemia perusasetelmaa muuttaa.
Jatkossa EU tulee vahtimaan rajojaan entistäkin tiukemmin.
Samoin maahanmuuttoon ja vapaaseen liikkuvuuteen voi povata lisää rajoituksia.
– Jatkossa EU tulee vahtimaan rajojaan entistäkin tiukemmin. Mutta onko se kestävää ja pitkäaikaista, on vaikea ennustaa. Rajojen avaamiseen ei joka tapauksessa ole poliittista tahtoa juuri missään, ja pandemian vaikutus asettuu tässä aikaisempaan kehykseen.
