Valtakunnansyyttäjä vainoaa poliisia, joka uusi Pohjanmaan koululaisen aseenkantoluvan. Asia on käsiteltävä pitkällä resiitillä. Kuoleman aiheuttaminen yhdellä tavalla hyväksytään, toisella tavalla ei. Kun ihmisiä kuolee lento-onnettomuudessa Etelä-Amerikassa, siitä raportoidaan Suomen televisiossa. Kun Lontoossa on junaturma, Suomen lehdet siitä kertovat. Auto-onnettomuuksista raportoidaan niihin verrattuna vähän. Lentokuolema selitetään ihmisen syyksi, junakuolema myös, mutta autokuolemaa pidetään liukkaan kelin tai häikäisyn aiheuttamana. Kuitenkin auto-onnettomuuksissa kuolee liikenteessä eniten ihmisiä, usein jotta ehdittäisiin ajoissa anopin tarjoamille kahveille. Junaturmissa kuolee vain murto-osa siitä ja lento-onnettomuuksissa kaikkein vähiten. Ja sairaalainfektioilla aiheutetaan kuolemantapauksia kolminkertainen määrä autokuolemiin verrattuna. Toisen maailmansodan jälkeen henkirikollisuus on Suomessa kaksinkertaistunut. 1970-luvulta meillä toteutettiin sosiaalidemokraattien aloitteesta muiden puolueiden tukemana uusi toimintamalli: valtio – kansalainen. Sille annettiin nimi hyvinvointivaltio. Yhteisöjä eli kolmatta sektoria ei välissä tarvita. “Teorian mukaan kolmas sektori on julkisen ja yksityisen väliin jäävä katoava ilmiö. Se on jäänne esimodernilta ajalta. Hyvinvointivaltio tekee vähitellen kolmannen sektorin tarpeettomaksi.” “Hyvän esimerkin tarjoaa koulutus. Meillä on hyvinvointivaltiollisena strategiana hyväksytty yhtenäiskoulu. Tämä merkitsee, että koulutustehtävän hoitamista ei hevin anneta yhteisöille. Koulujen kehittämistä ja toimintamalleja on ohjattu ja kontrolloitu keskushallinnosta käsin. Tässä on etäännytty läheisyysperiaatteesta …”. (Antti Hautamäen artikkeli “Yhteisöllisyys ja hyvinvointi(valtio)” teoksessa Meillä Euroopassa, 2003.). Seurasin kehitystä koulun johtokunnassa. Yksilön ja hänen vapautensa korostus johti opettajan auktoriteetin poistoon. Luokkayhteisö poistettiin lukiosta. Koulussa ei ole enää kuria. Mutta kuritus ei poistunut. Kun aiempi opettajien kuritus kohdistui ”pahoihin poikiin”, niihin jotka kiusasivat hiljaisia ja heikkoja, nyt pahat pojat kurittavat hiljaisia ja heikkoja, kenenkään estämättä. Heikoimmat kärsivät. Luokkayhteisö hajotettiin ja auktoriteetti poistettiin, juuri siinä iässä jossa niitä eniten tarvittaisiin. Yhteisön merkittävin ominaisuus on, että se tasaa äärimmäisiä toimintatapoja. Saitakin antaa avustuskeräykseen, kun huomaa muitten antavan. Pehmein ryhdistäytyy, väkivaltaisin hillitsee väkivaltaisuuttaan. Tämän aiheuttaa yhteisössä syntyvä läheisyys. Ihminen haluaa hyväksymistä, nimenomaan läheisten hyväksymistä. Kun hän tietää, että nämä eivät hyväksy väkivaltaisuutta, yhteisöön kuuluminen hillitsee hänen väkivaltaisuuttaan. Kun ihmisellä ei ole yhteisöä, siis ei läheisiä, hänellä ei ole hillikettä. Yhteisö sivistää näin ihmistä. Yhteiskunta ei sitä tee. Yhteisöjen poistaminen ei tietenkään voinut onnistua, mutta vähentämisessä on menestytty. Menestyksen näkyvimmät merkit ovat koulusurmat. Nykyään Suomessa tehdään vuosittain 126 henkirikosta, niistä 8 käsituliaseella, joista 2 luvallisella ja 6 luvattomalla. Muulla ampuma-aseella tehdään 12 henkirikosta. Teräaseella tapetaan 50. (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Henkirikoskatsaus.) Ministerit vaativat yhteisöllisyyttä. Mutta käytännön toimena ministeri ehdottaa muutoksia käsiaselupiin. Eikö hänen pitäisi ehdottaa säädettäväksi laki keittiöveitsien hallussapitoluvasta? Kiinnitetään huomio kahteen vuosittaiseen tapaukseen. Pannaan poliisi Pohjanmaalla vastuuseen. Se kun on ainoa valtion käytettävissä oleva keino: poliittinen ohjaus ja kontrolli. Yritetään vaikuttaa yhteiskunnan keinoin asiaan, johon ei ole yhteiskunnallisesti vaikutettavissa. Uskooko joku, että syyttäjä tutkiessaan poliisin aseenkantoluvan uusimispäätöstä toimii sen perusteella, mitä poliisi teki? Hän heijastaa poliisin syyksi sen, mitä aseen haltija teki, tämän aseella tekemän koulusurman. Jokainen tietää, että lupien myöntäminen on rutiinitoimi. Jokainen tietää, että se on massatoimi. Massatoimissa väistämättä tapahtuu jokin määrä erehdyksiä. Erehdykset voidaan poistaa palkkaamalla erehtymättömiä virkamiehiä. Ja vaikka käsiaseilla tapetaan vähän, minä en myöntäisi lainkaan käsiaselupia. Tehtiin virhe, kun niitä parikymmentä vuotta sitten alettiin myöntää.
