|
Koulutuspoliittinen edunvalvonta
Lakimiesliiton järjestäytymisen ollessa koulutukseen ja ammattikuntaan pohjautuvaa, kuten muillakin akavalaisilla järjestöillä, on koulutuspolitiikalla oma selvä roolinsa liiton edunvalvonnassa. Koulutuksen määrään ja laatuun liittyvillä kysymyksillä on suora yhteys lakimiesten asemaan työmarkkinoilla. Koulutusmäärien virheellinen ennakointi johtaa pahimmillaan lakimiesten ylitarjontaan työmarkkinoilla, mikä heikentää työllistymistä niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Koulutuksen laadun heikkeneminen tai koulutussisältöjen epätarkoituksenmukaisuus taas heijastuvat lakimiesten työmarkkinakilpailukyvyn heikkenemisenä. Koulutuspoliittinen valiokunta Lakimiesliiton koulutuspoliittisesta valmistelusta vastaa liiton koulutuspoliittinen valiokunta, jossa liiton eri jäsenyhdistykset ovat kattavasti edustettuina. Valiokunta valmistelee hallitukselle koulutuspolitiikkaa koskevat lausunnot ja kannanotot. Valiokunta on kuluvana vuonna uudistanut liiton koulutuspoliittisia tavoitteita. Edelliset koulutuspoliittiset tavoitteet on hyväksytty Lakimiesliiton liittokokouksessa 24.11.1998, jonka jälkeen koko koulutuskenttä on muuttunut suuresti. Merkittävin yksittäinen muutos liittyy eurooppalaisen korkeakoulutusalueen syntymiseen Bolognan prosessissa ja koko korkeakoululaitoksen kasvavaan kansainvälistymiseen. Ohjelma on päivitetty vastaamaan nykyistä koulutuspoliittista tilannetta ja lakimieskoulutuksen ajankohtaisia haasteita. Erityisesti pinnalla on ollut jo kestoaiheeksi muodostunut kysymys oikeustieteellisen koulutuksen määrästä. Liiton valtuuskunta hyväksyi uuden koulutuspoliittisen ohjelman kokouksessaan 23.11.2005. Valiokuntaa on myös työllistänyt opetusministeriön asettaman työryhmän tekemä oikeustieteellisen koulutuksen nykytilan ja tulevaisuuden arviointi. Opetusministeriön maaliskuussa asettama Aulis Aarnion puheenjohtama työryhmä jätti mietintönsä lokakuun puolivälissä (katso Lakimiesuutiset 7/2005). Valiokunta seurasi työryhmän työskentelyn etenemistä ja käsitteli työryhmän esityksiä. Koulutuspoliittinen edunvalvonta Lakimiesliitto seuraa aktiivisesti oikeustieteellisen koulutusalan kehittymistä ja koulutuspoliittista keskustelua. Liitto toimii yhteistyössä oikeustieteellisten tiedekuntien kanssa ottaessaan kantaa alan ajankohtaisiin kysymyksiin. Pääasialliset vaikuttamiskanavat ovat osallistuminen Akavan koulutuspoliittisen työryhmän työskentelyyn sekä suora yhteydenpito opetusministeriöön ja poliittisiin päättäjiin. Osallistumalla Akavan koulutuspoliittisen työryhmän työskentelyyn Lakimiesliitto osallistuu aktiivisesti koko korkeakoululaitosta ja kansallista koulutuspolitiikkaa koskevaan keskusteluun ja edunvalvontaan. Suorat yhteydet opetusministeriöön, eduskuntaan ja yliopistoihin liittyvät suoremmin oikeustieteeseen liittyviin erityiskysymyksiin, kuten alan koulutuksen määrään, rakenteeseen ja laatuun. Viime vuosien aikana edunvalvonta on keskittynyt kysymyksiin oikeustieteellisen koulutuksen määrästä, koulutuksen maantieteellisestä levittäytymisestä sekä Bolognan prosessiin liittyvän korkeakoulujen tutkinnonuudistuksen toteuttamiseen oikeustieteen alalla. Tutkinnonuudistuksen yhteydessä oikeustieteellisen koulutuksen tutkintonimikkeet yhtenäistyivät muiden koulutusalojen kanssa alan ylemmän korkeakoulututkinnon muuttuessa oikeustieteen maisterin tutkinnoksi aiemman kandidaatin sijaan. Sekaannusten välttämiseksi oikeustieteellisen alan alempi korkeakoulututkinto on yhä nimikkeeltään oikeusnotaari. Koulutusmäärät Oikeustieteellisellä koulutusalalla, kuten koko korkeakoulutuksessakin, on keskustelujen kestoaiheeksi muodostunut tarjotun koulutuksen määrä. Korkeakoulutuksen määrät valmistellaan Suomessa opetusministeriössä ja ne perustuvat työministeriön työvoimatarvearviointeihin. Käytännössä opetusministeriö muuntaa työministeriön arvioiman työmarkkinoiden tarpeen koulutustarpeeksi ja edelleen koulutuksen aloituspaikkamääriksi. Vuosien ajan erimielisyyttä oikeustieteen alalla ovat herättäneet erilaiset arviot oikeustieteellisen koulutuksen tarpeesta tulevaisuudessa. Erityisen kiistanalaisia ovat olleet Turun yliopistossa toteutettu oikeustieteellisen koulutuksen ennakointihanke OIKO sekä opetusministeriön arvio Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2003–2008 liitteessä. Molemmat arviot viittasivat huomattavaan lakimieskoulutuksen lisäämistarpeeseen. Molempien arviointien perusta oli kuitenkin vakavasti kyseenalainen ja ne pohjautuivat kestämättömiin odotuksiin lakimiesten työmarkkinatarpeen kehityksestä. Kummassakaan ei huomioitu talouskasvun suhteellisen heikkoa vaikutusta lakimiesten työllisyyteen tai julkisen sektorin henkilöstöpolitiikan vaikutusta. Lakimiestutkinnon suorittaneiden määrä on vuodesta 1965 vuoteen 2002 noussut 4475 lakimiehestä 15 795 lakimieheen, eli 3,5-kertaiseksi. Määrä tulee nousemaan vielä useiden vuosien ajan johtuen nyt eläkkeelle siirtyvien ja valmistuvien lakimiesikäluokkien kokoerosta. Nykyisillä koulutusmäärillä lakimieskunnan koko tulee vakiintumaan n. 19 000 lakimieheen. Lakimiesten kysyntä työmarkkinoilla on nopeankin talouskasvun olosuhteissa lisääntynyt selvästi vähemmän kuin yleinen koulutetun ja korkeakoulutetun työvoiman tarve. Lakimiesten kysynnän yleistä työvoimakysyntää hitaampi kasvu voidaan havaita koko viime vuosikymmenten työmarkkinakehityksessä ja siitä kertoo hyvin 1990-luvun lopun ja 2000-luvun pitkän nousukauden vähäinen vaikutus lakimiesten työllisyystilanteen paranemiseen. Valtioneuvoston tekemän periaatepäätöksen ja opetusministeriön linjausten valossa suomalaista korkeakoulutusjärjestelmää ja -tarjontaa ei tulla laajentamaan nykyisestä. Lakimieskoulutuksen tarjonnan muuttaminen tarkoittaisikin käytännössä aiempaa enemmän muutosta myös koko korkeakoulutustarjonnan rakenteessa. Lakimiesliitto ei pidä perusteltuna kasvattaa lakimieskoulutuksen osuutta korkeakoulutuksesta, koska se ei katso, että lakimieskoulutuksen kysyntä ja lakimiesten työmarkkina-asema mahdollistaisivat koulutuksen laajentamista kestävällä pohjalla. Aarnion työryhmä tuli samaan tulokseen ja katsoi, että erityisesti väestön ikääntyminen ja siihen kytkeytyvä julkisen hallinnon tehostaminen ja supistaminen viittaavat lakimiestarpeen vähenemiseen tulevina vuosina. Työryhmä totesi, ettei mikään ”viittaa suureen työvoiman kysynnän lisääntymiseen” ja piti ”ainakin lyhyellä tähtäimellä ainoana mahdollisuutena sisään otettavien opiskelijoiden määrän rajoittamista koko maassa.” Oikeustieteellisen koulutuksen maantieteellinen jakautuminen Joensuun yliopisto on jo vuosien ajan tavoitellut oikeutta myöntää oikeustieteellisiä tutkintoja. Joensuun yliopiston hallintotieteellisen tiedekunnan opetusta on kehitetty määrätietoisesti päämääränä oikeustieteellisten tutkintojen myöntäminen. Päivänpolttavaksi kysymys nousi Joensuun yliopiston haettua opetusministeriöltä oikeutta myöntää oikeustieteellisiä tutkintoja viime syksynä. Lakimiesliitto on katsonut, ettei oikeustieteellisen koulutuksen resursseja tule hajottaa nykyistä useampien yksiköiden kesken, vaan panostusten tulee tähdätä olemassa olevien yksiköiden vahvistamiseen. Koska oikeustieteellisen koulutuksen määrää ei voida kasvattaa, tarkoittaisi uuden oikeustieteellisen tiedekunnan perustaminen resurssien ohenemista ja vaikeuttaisi siten koulutuksen korkean laadun saavuttamista. Lisäksi Joensuussa annettava oikeustieteellinen opetus johtaa nopeaan erikoistumiseen, eikä siten vastaa rakenteeltaan perinteistä oikeustieteellistä tutkintoa. Lakimiesliitto on katsonut, että oi-keustieteellisen koulutuksen tulee vastaisuudessakin rakentua yleistutkintomallin pohjalle, josta luopuminen heikentäisi lakimiesten työllistymismahdollisuuksia ja ammattitaitoa. Samaan tulokseen tuli myös Aarnion työryhmä, jonka mukaan erikoistuminen merkitsisi lakimiehiltä edellytetyn osaamistason laskua ja lakimiestutkinnon kilpailuaseman heikentymistä työmarkkinoilla. Aleksi Henttonen |
