Yleensä Carl Gustaf Mannerheim muistetaan kreivinä, Louhisaaren kartanon isäntänä, merkittävänä hyönteistutkijana sekä Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheimin isoisänä.
Hänen vanhempansa olivat Carl Erik Mannerheim ja Wendla Willebrand. Carl Erik Mannerheimiä pidetään yhtenä ”Suomen valtion perustajista”. Hänestä tuli helmikuussa 1809 Porvoon valtiopäivien jäsen. Lisäksi hän toimi Suomen suuriruhtinaskunnan hallituskonseljissa talousosaston ensimmäisenä varapuheenjohtajana ja oli siten tavallaan Suomen ensimmäinen pääministeri.
Carl Erik Mannerheim oli sekä sotilas että suorittanut Uppsalan yliopistossa kansliatutkinnon. Hän oli erittäin kiinnostunut kasvitieteistä ja oli Linnén oppilaita.
Carl Gustaf Mannerheim peri isältään paitsi Louhisaaren linnan myös kiinnostuksen luonnontieteisiin ja virkamiesuraan. Hän keräsi jo lapsuudessaan hyönteisiä ja jatkoi tätä harrastusta kuolemaansa asti.
Viipurin hovioikeuden ensimmäinen presidentti
Carl Gustaf Mannerheim tuli ylioppilaaksi 1813 vain 16-vuotiaana. Vuonna 1819 hän suoritti Turun Akatemiassa tuomarin tutkinnon 7.5. ja valmistui filosofian maisteriksi 28.5. Samana vuonna hänet kirjoitettiin auskultantiksi Turun hovioikeuteen, jossa hän toimi muun muassa neuvoksena vuonna 1831. Vuonna 1840 hänelle annettiin molempien oikeuksien kunniatohtorin arvo.
Vuonna 1819 Mannerheim siirtyi Pietariin, aluksi Suomen asiain komitean kanslistiksi ja sitten ministerivaltiosihteeri Rehbinderin sihteeriksi. Vuonna 1832 hänestä tuli Vaasan ja 1834 Viipurin läänin maaherra.
Mannerheim nimitettiin Viipurin uuden hovioikeuden ensimmäiseksi presidentiksi 1839. Tässä virassa hän toimi Tukholman matkalla tapahtuneeseen kuolemaansa asti 1854.
Viipurin hovoikeuden perustamiseen liittyi dramatiikkaa. Nimismies F. A. Strömberg oli kasakoiden avulla häätänyt niskuroivia talonpoikia, jolloin eräs talonpoika kuoli kasakoiden keihästämänä. Turun hovioikeus tuomitsi Strömbergin mestattavaksi osallisuudesta tappoon. Kenraalikuvernööri Mensikov ei hyväksynyt asiaa, vaan saattoi asian keisarin ratkaistavaksi, joka tammikuussa 1839 vapautti päätöksellään Strömbergin kaikesta vastuusta. Samana päivänä keisari antoi julistuksen uuden hovioikeuden perustamisesta Viipuriin.
Virkatoimet haittasivat hyönteistutkimusta
Carl Gustaf Mannerheimille ja hänen puolisolleen Eva Wilhelminaalle (os. von Schantz) syntyi kuusi lasta. Heistä vain Carl Robert sai lapsia, joista yksi oli tuleva Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim.
Kaiken ikäänsä Carl Gustaf Mannerheim jatkoi nuoruuden harrastustaan ja kartutti vapaa-ajalla kovakuoriaiskokoelmiaan. Hänellä oli työnsä kautta hyvät kontaktit Viipurin ja Pietarin alueilla, ja hän saattoi jatkuvasti hyödyntää Venäjän tiedeakatemian eläintieteellisen museon laajaa hyönteistieteellistä kirjastoa ja mallikokoelmia.
Mannerheim käytti suuria summia erityisesti trooppisten Buprestidae-heimon yksilöiden hankkimiseen – kertomatta tästä esimerkiksi vaimolleen. Arvokkaan, 20 000 lajia käsittäneen kuoriaiskokoelmansa hän testamenttasi Helsingin yliopistolle.
Vaikka Carl Gustaf Mannerheim oli tunnollinen virkamies ja tuomari, hän oli sielultaan kuitenkin hyönteistutkija. Useammassa kuin yhdessä kirjoituksessaan Mannerheim valitti virkatoimien vievän aikaa hyönteistieteeltä. Vuonna 1834 hän totesi kirjeessään: ”Hyönteistiede, tämä luonnonhistorian osa, jolle en lakkaa omistamasta sitä vähäistä joutoaikaa, jonka nykyinen tehtäväni läänin kuvernöörinä minulle antaa”.
